Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perämeri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perämeri. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. syyskuuta 2026

Peitellään vesirutto ikiuneen

 

Pressu kelluu tyynen veden pinnalla suojaisessa laguunissa.
Paksu pressu on ankkuroitu nurkistaan pohjaan ja estää täysin valon pääsyn sen alle jääneiltä kasveilta. Toisessa pressuversiossa on myös pohjaan asti ulottuvat helmat, jotka estävät myös sivulta tulevaa valoa pääsemästä pohjaan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Aggressiivisesti leviävä vieraslaji kanadanvesirutto jatkaa voittokulkuaan. Se valloittaa järviä, jokisuistoja ja lahtia erityisesti sisävesissä, mutta myös vähäsuolaisessa Perämeressä. Kasvi vie tilaa alkuperäisiltä lajeilta, haittaa virkistyskäyttöä, aiheuttaa yksivuotisena talvisin paksuja mätäneviä kasvimassoja, jotka vievät pienestä vesistöstä hapen, ja kasvaessaan aiheuttavat suuria pH-muutoksia, joihin muilla lajeilla on vaikeaa sopeutua. Toisin sanoen se on varsinainen piina, jos pääsee valloittamaan vesistön kokonaan.

Vesikasvit kurkottelevat pohjalta kohti valoisaa, tyyntä pintaa.
Kanadanvesirutto on kaunis kasvi, joka onkin levinnyt Pohjois-Amerikasta koristekasvina Eurooppaan. Kuva: Lari Järvinen / Metsähallitus

Yksittäinen irrallinen kasvi vaalealla taustalla.
Kanadanvesirutto on yleinen akvaariokasvi. Kuva: Ville Savilampi / Metsähallitus

Jos järvi on täysin kanadanvesiruton peitossa, sitä voi yrittää nuotata, niittää tai ruopata sieltä pois. Lajin viimeinenkin kappale pitäisi kuitenkin saada kokonaan pois, jotta se ei lähtisi lisääntymään pienistä jäljellejääneistä palasista. Lisäksi nuottaamisen kaltaiset menetelmät poistavat samalla kaiken muunkin kasvillisuuden.

Mataliin merenlahtiin, laguuneihin ja fladoihin on kokeiltu erilaisia, muuhun kasvillisuuteen hieman vähemmän kajoavia menetelmiä. Interreg-hanke SeaMoreEco on kokeillut mm. kanadanvesiruton manuaalista poistoa esim. Perämeren kansallispuistossa, pohjalle levitettävää juuttikangasta tukahduttamaan kasvillisuuden, ja pinnalla kelluvaa pressua, joka peittää kasvillisuuden auringonvalolta.  Lue koko englanninkielinen raportti täältä.

Kaksi henkeä kantaa pitkän kepin varassa olkapäillään valtavaa pressurullaa rantaryteikössä.
Monta kymmentä kiloa painava pressun lieve painokettinkeineen kulkee keksin varassa puolen kilometrin matkan kannaksen yli laguuniin. Kuva: Eveliina Lampinen / Pohjois-Suomen Elinvoimakeskus

SeaMoreEco on hankkinut muutamia tukahduttamispressuja, ja niitä haluttiin kokeilla myös kahdessa Kemin edustan saaren laguunissa, jotta myös Metsähallituksen luotsaama Biodiversea LIFE IP -hanke saisi kokemusta tukahduttamispressujen käytöstä. Samalla kokeilu tarjosi lisää tietoja myös SeaMoreEco-hanketta seuranneelle HIDDEN-hankkeelle, joka oli mukana myös tämän kasvukauden pilotissa.  Pilotti toteutettiin vuoden 2026 kasvukaudella. Pressut asennettiin laguuneihin toukokuun lopussa ennen vesikasvillisuuden kasvukauden alkua aiempien kasvillisuustietojen perusteella, ja jätettiin pohjaan ankkuroituina paikoilleen koko kesäksi. Syyskuun lopulla pressut käytiin keräämässä pois. Niiden alta kasvillisuus puuttui kokonaan. Yksivuotisena ja Suomessa siementä tuottamattomana kanadanvesirutto ei heti palaa tyhjennetylle alueelle, kun taas pohjan siemenpankista ja juurakoista nousevat lajit alkavat kasvaa seuraavan kasvukauden alussa. Selkäsaaresta ja Kuukasta ei saatu "ennen - jälkeen" -kasvillisuuskuvia, koska syksyllä vesi oli lähes kahvinmustaa eikä pohjaan nähnyt. Käsikopelolla tunnustelemalla pressun alapuolinen alue oli kuitenkin täysin kasviton.

Leike kuvaparista, jossa vasemmalla kasvaa tiheää kanadanvesiruttoniittyä ja oikealla on täysin kasvillisuudesta tyhjää pohjaa.
SeaMoreEco-projektin kuvat pressulla peitetystä alueesta (oikealla) ja viereisestä kanadanvesiruttoniitystä (vasemmalla). Kuvakaappaus raportista "SeaMoreEco Elodea report, 2025. Elodea species in the northern Gulf of Bothnia - Removal- and Monitoring methods tested in the SeaMoreEco project." Kirjoittajina Eveliina Lampinen, Claes Lönnblad-Björkholm, Anton Pajukoski, Anniina Saarinen, Anders Wallin, Jon Ögård. 

Nyt sekä juuttikankaan että pressujen käsittelystä on omakohtaistakin kokemusta. Juuttikangasta on huomattavasti helpompi käsitellä, koska se ei paina yhtä paljon kuin pinnalla kelluvat paksut pressut. Vedessä pressujen levitys käy helposti, vaivana on lähinnä varusteiden kuljetus kunnostuskohteelle. Moni laguuni tai lahti on niin matala, että veneellä ei paikalle pääse. SUP-laudat ovat suuri apu kuljetuksessa, mutta jos laguunia ei voi edes lähestyä meren puolelta, kuten tuulten takia kävi Kuukan saaressa Perämerellä, pressut, liepeet, ankkurit ja muut tykötarpeet piti kantaa puoli kilometriä kannaksen yli saaren suojaiselta puolelta. Monen kymmenen kilon painoisten kettingeillä varustettujen pressujen ja liepeiden retuuttaminen ensin rantakivikon yli, sitten rantaryteikön poikki, sen jälkeen mättäikköisen suon yli, jälleen rantaryteikön ja viimein järviruokoniityn läpi ei ollut työ, jota haluaisin tehdä liian usein. Itse asiassa kerta taisi riittää minulle.

Kaksi pelastautumispukuista henkilöä valtavan kelluvan pressun ympärillä noin vyötärönsyvyisessä vedessä.
Pressujen reunoja jämäköittävät lasikuituliuskat poistetaan ensimmäisenä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Jotta kanadanvesirutto pystyttäisiin poistamaan laguunista kokonaan, koko pohja pitäisi peittää yhden kasvukauden ajaksi, tai ainakin suurin osa, ja poistaa loput kanadanvesirutosta manuaalisesti. Käytännössä tämä lienee kuitenkin melko teoreettinen mahdollisuus. Runsaita kasvustoja voidaan kyllä vähentää peittämällä, ja samalla pystytään välttämään esim. uhanalaisten lajien hävittäminen. Kuukan laguunista Perämereltä löytyy vaarantunut upossarpio, joka on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Lajin elinpaikat laguunissa tiedetään, ja peittopressut asennettiin kauas upossarpiopopulaatiosta.

Pelastautumispukuiset henkilöt ovat vetäneet monta kymmentä metriä pitkän vajaan parin metrin levyisen pressun suoraksi rantaruovikkoon.
Pressun lieve, joka estää valoa pääsemästä vinoittain kelluvan pressun alle, on reilun parinkymmenen metrin mittainen ja sen alareunassa on painona kettinkiä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kaksi pelastautumispukuista henkilöä pesee katuharjoilla isoa pressua rantavedessä.
Kelluvat pressut ovat kesän aikana keränneet paljon kaikenlaista mujua, kiinnittyneitä rihmaleviä, kotiloita, erilaisten eläinten munakoteloita, ja alapinnalle erityisesti murtovesisientä. Toinen pressuista oli selvästi soveltunut hyvin lintujen levähdyspaikaksi - se oli kauttaaltaan linnunkakassa ja höyhenissä. Katuharjat sopivat hyvin pressun pesemiseen ennen talviteloille laittamista. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Koko taistelua vieraslajeja vastaan ei valitettavasti varmaan tulla voittamaan, mutta pieniä yksittäisiä voittoja voidaan eri menetelmillä saavuttaa eri ympäristöissä. Siksi erilaisten menetelmien pilotointia pitää sinnikkäästi kokeilla, myös mielikuvituksekkaamman kuuloisten. Yksi Suomessa vielä kokeilematon menetelmä on nostaa pienen ja suljetun vesistön suolapitoisuutta niin että makeanveden laji kanadanvesirutto ei siitä selviä, mutta muu kasvillisuus toipuu suolakäsittelyn jälkeen. Valon viemistä kasvillisuudelta ollaan myös kokeiltu luontoon asennetuissa pleksiaitauksissa, joiden vesi on värjätty tummaksi niin että valo ei pääse pohjaan ja kasvien yhteyttäminen kärsii. 

Vieraslajien torjunnassa vain mielikuvitus on rajana.

Essi Keskinen

Rehevä vesikasvi veden alla.
Komea kanadanvesirutto on rehevä ja vihreä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus



perjantai 21. elokuuta 2026

Kaikuja pohjoisesta

Meren pinnalle sataa, vieressä SUP-lauta.
Sataa sataa ropisee. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Porissa satoi. Kalajoella ja Raahessa satoi. Hailuodossa vasta satoikin, ja myös tuuli 16 m/s (keskituuli). Nyt täällä Kemissä ja Torniossa sataa. Sadetta ei tämän kesän elokuussa ole voinut paeta missään päin Suomea.

Olen ennenkin kirjoittanut sateesta eli ei mitään uutta auringon alla:

Sateen pula

Laatikon kokoinen maailma

Henkilö kirkkaanvärisessä pelastautumispuvussa konttaa kalliolla merellä, taustalla taivas sysimusta, vahvat kontrastit.
Dramaattinen Kemin Ajoksen taivas, kun Erika raaputtaa leviä linnunkakkakalliolta. Tämä merestä esiin pistävä kallio on niitä harvoja peruskallioita, jotka ovat näkyvissä Hailuodon pohjoispuolella. Muuten peruskallio on monen metrin moreenikerroksen alla piilossa. Melkoinen maisemanvaihdos kesä-heinäkuun Saaristomereltä. Kuva: Floriaan Eveleens Maarse / Metsähallitus

Isäni oli tämän viikon kalakaverinsa kanssa Pohjois-Norjassa. Sielläkin satoi. Sielläkään eivät saaneet saalista. Vaikka yrittämisen puutteesta se ei varmasti ole johtunut. 

Me taas olemme kiertäneet niin monet linnunkakkaiset kivet ja kolunneet niin monet rehevät kivikot, että etelämpänä vähempikin olisi riittänyt, mutta etsimäämme suolilevää, haarovaa tai ei, ei ole löytynyt mistään, ja tyrskyvyöhykkeen leviäkin vain lähinnä yhdeltä Kemin kallioluodolta. Muuten saldo on ollut melko tyhjä. Kemin Mansikkanokan aallonmurtajan päästä löytyi nyt tiedossa olevista tyrskylevistä pohjoisin esiintymä.

Henkilö pelastautumispuvussa kallioluodolla merellä, katsoo vesikiikarilla veden alle, taustalla tuulivoimaloita.
Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Henkilö pelastautumispuvussa kallioluodolla merellä.
Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Tähän mennessä pohjoisimmat haarovat suolilevät eli velmusuolilevä Ulva linza on nyt löydetty Hailuodosta. Ensi viikon Ii ja sen jälkeen Oulu on vielä käymättä läpi. Aiempi tietämys velmusuolilevän levinneisyydestä päättyi Merenkurkkuun, eli levinneisyyttä on venytetty parillasadalla kilometrillä pohjoiseen. Toki DNA-näytteet vasta varmistavat, onko kyseessä tosiaan velmusuolilevä, mutta ainakin näytteenä on kovasti haarovaa suolilevää.

Linnunkakkainen lohkare merellä.
Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Linnunkakkainen lohkare ja sen päällä levää merellä.
Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Henkilö pelastautumispuvussa merellään vierellään lohkare, jolla kasvaa levää.
Kuva: Floriaan Eveleens Maarse / Metsähallitus

Pelastautumispukuinen henkilö raaputtaa lohkareen kyljestä levää merellä.
Pari maalilastaa on jo käytetty pyöreäkärkiseksi, kun tyrskyvyöhykkeen leviä on raaputettu irti kivistä pitkin koko Saaristomeren ja Pohjanlahden rannikkoa.
Kuva: Floriaan Eveleens Maarse / Metsähallitus

Mutta on asioita löydettykin. Mitä pohjoisemmaksi ollaan tultu, sitä enemmän uhanalaista kasvillisuutta on löytynyt. Kemistä löydettiin kaikki etsitty: upossarpio, lietetatar ja paunikko. 

Eilen kävin katsomassa Prännärinniemessä Torniossa lietetatar-esiintymää, josta on vuonna 2016 kirjoitettu, että populaatiosta löytyy muutamia kymmeniä yksilöitä ja esiintymä on hieman alle 10 m pitkä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin esiintymässä oli useita satoja yksilöitä, osittain kukkivia, ja esiintymää tarkastettiin vajaan 300 m verran. Se olisi saattanut jatkua vielä kohti alajuoksua, mutta aika loppui kesken. Ei tietysti ole varmaa, että kymmenen vuotta aikaisemmin versoja olisi ollut vähemmän, ne ovat vain saattaneet jäädä huomaamatta, mutta oli selitys mikä tahansa, on hienoa, että nyt versoja on kirjoilla enemmän ja laajemmalla alalla. Puhutaan kuitenkin erittäin uhanalaisesta lajista, joka on lisäksi EUn luontodirektiivin merkityksellisenä pitämä laji.

Kapea hiekkakannas luikertelee läpi tyynen meren.
Kemin Ajos on selkeä harjusaari. Harjusaarilta löytyy paljon hiekkaa. Ajoksen länsipuolen hiekkamatalat ovat osittain aaltojen mukana liikkuvaa hiekkaa ja putkilokasvien juurtuminen pohjaan on usein vaikeaa. Rannempaa kasvillisuutta löytyy, syvemmältä pelkkää ahvenvitaa, joka kasvaa nopeasti ja pystyy juurtumaan lähes minne tahansa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kirkkaanvihreitä vesikasveja meren pohjalla.
Uposvesitähti on elokuun väriläiskä raikkaan vihreine versoineen ja valkeine vaatimattomine kukkineen. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Tyynellä merellä SUP-laudan päällä kirjoitusalusta ja vesikiikari sekä muita näytteenottovälineitä.
Taas yksi päivä meritoimistossa on tulossa lopuilleen. Kuukan ja Selkäsaaren välisen ruopatun väylän kummaltakin puolelta löytyi paljon vaarantunutta upossarpiota. Poijut merkkaavat väylää muuten vain n. 30-50 cm syvyisessä salmessa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Maastotöitä tehtäessä ehdoton plussa on päästä juttelemaan paikallisten ihmisten kanssa. Matkan varrella olemme jutelleen monen mökkiläisen, paikallisen, paikalle sattuneen eläkeläisen ja venettään tyhjentämään tulleen veneilijän kanssa. Kaikki ovat poikkeuksetta olleet positiivisella mielellä tekemäämme työtä kohtaan, toivottaneet onnea ja lisänneet, että teemme tärkeää työtä. Pari porilaista mökkiläistä on soitellut perään lahden kunnostusasioissa, ja eräs veneilijä osoittautui samaksi, jonka maille olen keväällä asentanut haitallista vieraslajia kanadanvesiruttoa peittävän pressun. 

Puolittain tyynen veden alla, pohjalla näkyy korkeaa kasvillisuutta, veden pinnalla harmaanpainostava pilvimassa.
Haitallinen vieraslaji kanadanvesirutto kurkottelee pintaan ruopatusta venevalkamasta Kemissä. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Olen myös ensin hukannut ja sitten löytänyt täällä Kemissä. Tiistaina kävimme kolmella kohteella ja viimeisellä pakkasin pelastautumispuvun alla käyttämäni välihousut ja villasukat takaisin siniseen kuivapussiin, jossa säilytän sukellusalusvaatteita. Keskiviikkona ajoimme kohteelle, eikä pussi ollutkaan autossa. Kukaan ei muistanut nostaneensa sitä sieltä poiskaan, koska mitään ei tarvinnut laittaa kuivumaan. Mökille palatessa pussi ei ollut missään, eikä myöskään autossa. Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, sen oli täytynyt pudota pakettiautosta jossain kohtaa, mutta luonnollisesti ei matkan aikana vaan kohteelta poistuttaessa. Kirjoitin Facebookin Kemin puskaradioon kadonneesta pussukasta ja sehän löytyi heti muutamassa tunnissa! Pussi oli kuin olikin pudonnut laavun parkkipaikalla autosta, ja joku kunnon kansalainen oli vienyt sen laavun katettuun halkolaatikkoon sateelta suojaan. Siellä se odotteli omistajaansa, kun seuraavana aamuna kävimme sen poimimassa. Kiitos vielä kemiläisille avusta!

Pelastautumispukuinen mies aallonmurtajalla, taustalla tuulivoimala.
Aina meribiologit eivät työskentele veden alla. Tässä etsitään tyrskyvyöhykkeen leviä aallonmurtajalta. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Pelastautumispukuinen henkilö puoliksi tyynessä meressä vesikiikarin kanssa.
Tyynellä säällä työskentely on mukavaa ja sade ei haittaa työntekoa, koska pelastautumispuku pitää vettä. Ainoastaan siirtymät pukuun ja puvusta pois ja kaiken märän jälkipyykki ovat harmillisia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Pelastautumispukuinen henkilö katsoo vesikiikarilla tyynen meren pinnan alle, edustalla lohkareinen aallonmurtaja.
Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Kaksi henkilöä Metsähallituksen logoilla varustetuissa takeissa tekee työtä aallonmurtajan päässä tyynen meren äärellä.
Metsähallitus raaputtamassa linnunkakkakiveä, toinen kirjaamassa toiminnon ylös ja kolmas ottamassa kuvaa koko toimituksesta. Kuva: Floriaan Eveleens Maarse / Metsähallitus

Löysimme myös hollantilaisen interreilaajan kävelemässä sateessa kohti Tornion Röyttää. Kummastelimme miestä, kunnes hän ilmaantui Prännärinniemeen kummastelemaan meidän touhuja. Hän oli tullut Tukholmasta pohjoiseen ja Suomen puolelle, koska halusi nähdä Perämeren. Röytänniemestä on hankalaa löytää paikkaa, mistä näkisi merelle, koska sekä syväsatama että Outokummun tehdasalue on suljettu ulkopuolisilta. Prännärinniemen laavulta oli näköala merelle, mutta näköalasta oli turha puhua kaatosateessa ja pilvien roikkuessa meren päällä. Niemeltä näki kyllä merelle mutta ei merta :D 

Itämeren pohjoisin kolkka on nyt kaluttu ja tästä on hyvä lähteä valumaan kohti etelää ja maastokauden loppua.

Essi Keskinen

Kasvi, jossa pyöreitä palluroita.
Vesiherneellä on pyöreät pyyntirakkulat, mutta voivat nämä jotain muutakin olla. Jos joku tietää, kertokoon minulle, mutta hauskan näköisiä palloja joka tapauksessa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus


lauantai 15. elokuuta 2026

Etsivä löytää

 

Linnunkakkainen lohkare vedessä.
Tyrskyvyöhykkeen levätutkijan onni on linnunkakkainen lohkare! Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus.

Tämänvuotinen maastokesä on ollut riemuntäyteinen. Kenttäkausi on aina vuoden parasta aikaa, mutta erityisesti tänä vuonna, kun Metsähallituksen Velmu-tiimi on ollut aivan uuden äärellä. Ensimmäistä kertaa on etsittytyrskyvyöhykkeen lajeja, ja niitä on löytynyt. Lisäksi on etsittytietopuutelajeja (DD, data deficient), ja niitäkin on löydetty.

Henkilö pelastautumispuvussa ja sydvestissä istuu SUP-laudalla vedessä.
Sateella sadevarusteet ja kenttätyöt luistaa! Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus.

Pientä vihreää levää laiturin puurakenteessa.
Raahen keskustasta löytyi tyrskyvyöhykkeen leviä myös laiturirakenteista. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus.

Jo kerran aiemmin, edellisessä uhanalaisuusarvioinnissa 2019, minä ja tiimini keräämä data saimme yhden lajin pudotettua pois uhanalaisten listalta. Vellamonsammal Fissidens fontanus oli alueellisesti uhanalainen, kansallisesti silmälläpidettävä laji, mutta vain tiedonpuutteen vuoksi. Kun Velmu-kartoituksista kertyi tarpeeksi tietoa siitä, että laji ei ole millään tavalla uhanalainen vaan todellisuudessa hyvin yleinen, mutta vain sukeltamalla saavutettava, sen uhanalaisuuden pystyi pyyhkimään pois.

Pientä levää kiven pinnalla.
Kiiltävännäköistä ja rehevää levää kivellä.
Mikroskoopissa runsas määrä rehevän näköisiä levätuubeja.

Pientä levää kiven pinnalla.


Mikroskoopissa lätkän mallinen vihreä levä.
Viherlätkät ja kololevät on nimetty elinympäristönsä ja ulkonäkönsä mukaan. Kuvat: Erika von Essen / Metsähallitus.

Tänä vuonna olemme löytäneet tyrskyvyöhykkeen leviä linnunkakkaisilta kiviltä käytännössä joka paikasta, jossa on ollut linnunkakkaisia kiviä. Ei siis ole kyse siitä, että leviä ei olisi, vaan että niitä ei ole etsitty. No nyt on, ja levien löytyminen toivottavasti jatkuu vielä pohjoiseen päin mentäessä. Tähän mennessä niitä on löytynyt kaikista etsityistä paikoista Saaristomereltä, Luvia-Porista, Kalajoki-Raahesta ja nyt Hailuodosta. Ensi viikko osoittautuu kriittiseksi - Kemi-Tornio. Yltävätkö lajit aivan Itämeren pohjoisnurkkaan asti? Eivätkä löydöt ole rajoittuneet vain suojelluille lintuluodoille tai luonnontilaisemmille alueille, vaan viime viikolla Raahen keskustan satamasta löytyi tyrskyvyöhykkeen leviä.

Kaksi henkilöä pelastautumispuvuissa seisoo vedessä ja kirjoittaa kirjoitusalustoille.
Tässä ihmetellään Hanhikiven uutta löydöstä, suurta niittyä vaarantunutta paunikkoa. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus.

Toinen yhtä yllättävä löytö on ollut haarovan suolilevän eli velmusuolilevän kulku kohti pohjoista. Sen aiempi levinneisyysraja kulkee siellä missä monen muunkin mereisen lajin, Merenkurkun pohjoispuolella. Sinne päättyvät sinisimpukat, rakkohauru, merirokko ja monet muut mereiset lajit. Tästä huolimatta meillä on nyt herbaario- ja DNA-näytteitä haarovista suolilevistä eli oletettavasti velmusuolilevistä sekä Kalajoki-Raahe -akselilta että Hailuodosta. Ensi viikko Kemi-Torniossa on todella merkittävä.

Itämeren kartalla värjättynä levinneisyysalueeksi koko muu Itämeri paitsi pohjoinen Perämeri ja itäisin Suomenlahti.
Velmusuolilevä Ulva linza yltää viimeisimmän tieteellisen tutkimuksen mukaan vain pohjoiseen Merenkurkkuun. Tiedetäänkö tämän vuoden Velmu-kartoitusten perusteella paremmin? Kuva lainattu julkaisusta "Molecular identification of the ubiquitous green algae Ulva reveals high biodiversity, crypticity and invasive species in the Atlantic-Baltic Sea region." Steinhagen et a. 2023.

Se, että täältä pohjoisen Perämeren rannoilta löytyy uhanalaisia vesikasveja, ei ole yllätys kenellekään. Olemme tarkastaneet vanhoja, viimeksi n. 15 vuotta sitten tarkastettuja paikkoja, ja monta populaatiota on edelleen hengissä ja hyvissä voimissa. Lisäksi olemme löytäneet uusia uhanalaisten lajien populaatioita. Raahen edustalta löytyi silmälläpidettävää rannikkovesikuusta ja vaarantunutta upossarpiota uusilta paikoilta, Hanhikiveltä löytyi kokonainen uusi niityllinen vaarantunutta paunikkoa, aiemmin löytymättömänä.

Kun DNA-näytteet myöhemmin sekvensoidaan ja lajinmääritys varmistuu, sitten pystytään varmuudella sanomaan, kirjoitetaanko Suomen tyrskyvyöhykkeiden levien esiintyvyys ja maailman velmusuolilevän levinneisyys aivan uusiksi. Tällä hetkellä näyttäisi vahvasti siltä.

Essi Keskinen


Pieniä mehevälehtisiä kasveja veden alla.
Paunikko on pieni ja huomaamaton kasvi, joka varmasti jää monelta näkemättä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Veden alta ylöspäin kuvattuna kasvin vartta pitkin, valo paistaa pinnan läpi.
Lamparevesikuusi kurkottaa dramaattisesti kohti pintaa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Kasvi veden alla.
Upossarpion kukkavana on aivan samanlainen kuin serkkunsa ratamosarpion, vain veden alla. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Kasveja veden alla, kukkia/siemenkotia näkyy paljon.
Meribiologi lähes itkee onnesta, kun saa kahlata tuhansien kukkivien upossarpioiden niityllä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Kasveja veden alla, parilla pitkät nivelvälit lehtien välillä ja kirkkaanpunainen varsi.
Nelilehtivesikuusen tunnistaa sen usein kirkkaanpunaisesta varresta, nivelväliä lyhyemmistä lehdistä, joita on kiehkurassa eli samassa kohtaa 4-5 ja hieman ovaalinmallisista lehdistä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

torstai 30. lokakuuta 2025

Kalojen kutua korjaamassa

 

Kaksi henkilöä heittää ämpäreillä vettä ojasta metsään syksyisellä saarella.
Ensin tehdään väliaikainen pato, sitten tyhjennetään puro. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Perämeren kansallispuistossa on Pensaskari-niminen saari, josta löytyy komea kluuvi, eli merestä maankohoamisen johdosta irti kuroutunut järvi. Täältä voit kuunnella podcastin fladoista ja niiden kunnostamisesta sekä muusta meriluonnonsuojelusta. Pensaskarin kluuvia vaivaa vieraslaji vesirutto, jota on yritetty poistaa kahtena kesänä, mutta turhaan (lue enemmän blogista). Toinen ongelma on laskuoja, joka on joskus padottu, ja josta merivesi pääsee kluuviin vain veden ollessa hyvin korkealla. Kluuvista löytyy kyllä kaloja, mutta vesi ei vaihdu meren ja kluuvin välillä välttämättä juuri silloin, kun kalojen pitäisi päästä nousemaan sinne kudulle. 

Vasemmalla karttakuva saaresta, jossa on järvi ja nuoli osoittamassa pientä uomaa järvestä merelle, oikealla sama ilmakuvana.
Pensaskarin saari sijaitsee Perärämeren kansallispuiston pohjoisosassa. Kluuvin laskuoja on aikanaan tukittu kokonaan suurilla kivillä (nuoli).

Biodiversea LIFE IP -hankkeen sloganina on "meriluonnon puolesta". Tätä on toteutettu mm. ennallistamisella ja kunnostuksella. Merenkurkussa meriharjusten kutusoraikoita on kunnostettu ja poikasia siirtoistutettu, Akionlahdella kunnostettu kalatietä.

Nyt kunnostettiin sitten Perämeren kansallispuiston Pensaskari-saaren kluuvin laskuoja, ja toiveena on, että tulevaisuudessa kalat pääsisivät helpommin ja useammin nousemaan kluuviin kutemaan.

Pelastautumispukuinen ja kahluuhousuinen henkilö lapioivat kiviä ja soraa kuivalle uomanpohjalle.
Uoma kuivataan väliaikaisen padon avulla pariksi päiväksi ja siihen rakennetaan luonnollisen näköisiä pohjapatoja, joiden korkeus on tarkkaan mitattu kluuvin pintaan nähden. Kluuvi ei saa kuivua, mutta toisaalta veden pitäisi päästä merestä kluuviin. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kluuvista uomaan johtavaan kohtaan rakennettiin väliaikainen pato, jonka avulla uoma saatiin kuivaksi. Uomaan suurista kivistä rakennettu pato avattiin ja siihen rakennettiin kaksi uutta pohjapatoa, joiden yli korkeamman veden on kuitenkin tarkoitus päästä. Padot tehtiin mahdollisimman luonnonmukaisen näköisiksi ja niiden materiaalina käytettiin vain paikalta saatuja kiviä ja maa-ainesta. 

Kaksi pelastautumispukuista henkilöä nostaa kiveä kivennostintyökalulla syksyisen saaren rannalla.

Kolme pelastautumispukuista henkilöä nostaa kiveä kivennostintyökalulla syksyisen saaren rannalla.
Isotkin kivet nousevat suhteellisen kevyesti, kun oikeat työkalut ovat käytössä. Rannan kiviä käytettiin purouoman maisemointiin. Kuvat: Essi Keskinen / Metsähallitus

Talven jälkeen nähdään, mitä jäät tekevä kunnostetulle uomalle, jos mitään, ja kuinka padot pitävät vettä. Työ ei kestänyt omalla, vuokratulla ja vapaaehtoistyövoimalla kuin kaksi päivää, joten myös korjaustoimet on nopeaa toteuttaa, jos padot eivät osoittaudu toivotunlaisiksi ja niitä pitää vielä muokata. Kluuviin ja Pensaskarin eteläpuolelle jäi nyt kaksi loggeria mittamaan vedenkorkeuden muutoksia ja lämpötiloja - loggerit poimitaan pois ennen jäiden tuloa ja viedään taas keväällä takaisin jäiden lähdettyä.

Toivotaan, että yhä useampi kala pääsee suojaisaan kluuviin kutemaan tulevana keväänä.

Essi Keskinen

Muita ennallistamisesta ja kunnostamisesta kertovia blogeja:

Moniongelmainen Akionlahti, ja voiko sitä korjata?

Ojasta allikkoon - miten vesi pysäytetään?

Päiväni kasvinkannattimena

Uuden äärellä - meriajokkaita istuttamassa

Podcast meriajokkaan istutuksesta

Tukea luonnonsuojelulle

perjantai 9. toukokuuta 2025

Toivon Agenda 2030

Toivon agenda 2030 -teksti ja logona kolme eri väristä kämmentä.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteet kiteytyvät Toivon agenda 2030 -tavoitteissa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Esiintymislava, jonka etureunassa pahvilaatikoina toivon agendan 17 tavoitetta ja suurella valkotaululla päivän ohjelma.
Oulun kaupunki järjesti 8-9.5.2025 Toivon agenda 2030 -tapahtuman kaikille Oulun koululaisille. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Varmasti sekä palkitsevimpia että voimia vievimpiä työpäiviä ovat yleisötapahtumat. Niin paljon kuin nautinkin siitä, että lapset ja nuoret innostuvat Perämerestä, Itämeren suojelusta ja vedenalaisesta luonnosta, illalla olen aivan naatti ja poikki. Mutta hyvällä tavalla. 

Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut on järjestänyt Toivon Agenda -tapahtumia useina vuosina. Tänä vuonna Metsähallitus osallistui Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen SEaMoreEco -hankkeen kanssa koko kahden päivän ajan. Torstaina tapahtumapaikalla kävi 2000 päiväkoti- ja alakouluikäistä lasta, perjantaina tuhat yläkoululaista, lukiolaista ja ammattikoululaista. Kahdessa päivässä siis 3000 lasta ja nuorta. Oli siinä hulinaa.

Lavalla pyöri erilaista ohjelmaa melkein koko ajan, ja koko tapahtuman aukioloajan, klo 9 - 15, Metsähallituksen ja ELY-keskuksen pöydällä kävi kova hyörinä. Ainoastaan lounaaksi ehti istahtaa hetkeksi alas ja kuulla omat ajatuksensa, muuten oli koko ajan joku jonottamassa mikroskoopille tai pelaamaan muistipeliä.

Henkilö täpötäyden messupöydän takana, taka-alalla hanke-roll-up, vieressä meribiologien varusteita.
Yltäkylläinen messupöytä houkuttelee lapsia ja nuoria luokseen. ELY-keskuksen uusi vedenalainen robottikamera (sininen laite oranssin laatikon päällä) kiinnosti monia, mutta muistipeliä pelattiin eniten. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.


Kaksi henkilöä hanke-T-paidoissa messupöydän vieressä.
Tällä edustuksella tapahtumaan osallistuttiin. ELY-keskukselta SeaMoreEco -hankkeesta Anton Pajukoski, Metsähallitukselta Essi Keskinen. Kuva: Henna Anunti.

Pienemmät lapset saivat muistokseen varmasti lähinnä muistikuvan siitä, että Perämerestä löytyy paljon erilaisia lajeja ja mikroskooppi on jännä juttu, isommille nuorille pystyi jo sitten kertomaan hieman enemmän siitä, mitä me meribiologit työssämme teemme, miksi ja miten. 

Pikkulasten kanssa sekä mikroskooppi että muistipeli olivat täysi hitti. Arvuuteltiin ELY-keskuksen kollegan kanssa, mahtaisiko teini-ikäisiä nuoria enää seuraavana päivänä kiinnostaa muistipeli, mutta eipä olisi tarvinnut miettiä - peliä pelattiin koko päivä ja kovalla innolla. Olen nyt pelannut muutaman sadan lapsen ja nuoren kanssa varmaan 300 peliä muistipeliä kahden päivän aikana. 

Erityisesti nuorten kanssa lajikorttien kääntämisen yhteydessä mukaan sai sopivasti ujutettua myös faktoja: "Nämä kaikki kuvat on otettu Velmu-kartoitusten (Valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) yhteydessä tai muissa meidän vedenalaiskartoituksissa." "Tämä on upossarpio. Se on uhanalainen vesikasvi, ja se on muuten tuossa ELY-keskuksen vetämässä SeaMoreEco -hankkeen logossakin, sen takia, että varmaan 80 % kasvin yksilöistä löytyy täältä pohjoiselta Perämereltä." "Päivän fakta: tämä kivinilkka tässä on Suomen ainoa kala, joka synnyttää eläviä poikasia eikä muni mätimunia." "Tämä on kanadanvesirutto. Se on vieraslaji, joka pääsi yli 100 vuotta sitten karkuun Kaisaniemen kasvitieteelliseltä puutarhalta ja nyt se on vallannut monet lammet ja pienemmät järvet, ja Perämerestäkin sitä löytyy jokisuistoista ja makeista sisälahdista. Sekä Biodiversea-hankkeessa että SeaMoreEco -hankkeessa ennallistamisessa on mietitty myös keinoja hävittää kanadanvesiruttoa, koska se saattaa vallata koko vesistön ja estää muita lajeja kasvamasta."

Muistipelikorteissa erilaisia Perämeren lajeja, kasveja, kaloja ja mato.
ELY-keskuksen kanssa yhteisesti tehdyt muistipelikortit olivat hitti sekä lasten että nuorten kanssa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Henkilö kääntämässä muistipelikorttia pöydällä.
Muistipeli upposi kaikenikäisiin. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Mikroskooppi ja siinä näyte, vieressä muistipelikortteja nurin päin.
Mikroskooppi on yllättävän tehokas keino saada lapset ja nuoret kiinnostumaan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Kestävän kehityksen Toivon Agenda -tavoitteet oli hienosti leivottu tapahtuman ohjelmaan sisään. Meidän pöytämme edusti numeroita 14, 15 ja 17 eli "Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä" (=Vedenalainen elämä), "Suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; edistää metsien kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen" (=Maanpäällinen elämä) ja "Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta" (=Yhteistyö ja kumppanuus).

Oppilaat saivat osallistua Toivon Agenda 2030 -bingoon, jossa pysty- tai vaakariville piti saada vähintään neljä ruksia, ja sitten pystyi osallistumaan leffalippujen arvontaan. Ruksin sai, kun kävi pisteellä, joka edusti jotakin seitsemästätoista tavoitteesta, ja teki pisteellä määrätyt tehtävät. Meidän pisteemme edusti vedenalaista elämää (luonnollisesti, meribiologeja kun ollaan ja meriluonnonsuojelua tehdään), maanpäällistä elämää (kollegamme sekä Metsähallituksella että ELY-keskuksella tekevät vastaavaa suojelutyötä, mutta veden pinnan yläpuolella) ja yhteistyötä ja kumppanuutta, koska olihan meitä samalla pisteellä ja samoissa hankkeissa kaksi organisaatiota, ja lisäksi teemme molemmat paljon yhteistyötä ruotsalaisten kollegojen kanssa, koska jaamme yhteisen Perämeren. Pisteellä piti vähintään katsella lajeja mikroskoopilla ja lupilla tai pelata lajimuistipeliä, ja samalla sai kuunnella selostusta vedenalaisen luonnon kartoituksesta ja meriluonnon ennallistamisesta.

Bingolappu, jossa 4 x 5 laatikkoa, joissa YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja muutamia lisälaatikoita.
Bingoarvontalapun sai jättää, kun pystyyn tai vaakaan kertyi vähintään neljä ruksia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Muukin ohjelma oli loistavasti räätälöity kummankin päivän kohdeyleisölle. Pienempien lasten päivänä nauratti vatsastapuhuja Sari Aalto mm. Kakkis-hahmollaan, mutta kuitenkin esim. meren roskaantumisesta puhuen. Teinien päivänä katselimme tankotanssijaa ja kuuntelimme pohjoisen suomiräpin tähteä Stepaa. Kumpanakin päivänä jaettiin myös palkintoja Tool Camp -ongelmanratkaisutöistä, kuultiin esimerkiksi luontotoimittajan esitys ja nähtiin ja kuultiin nuorten itsensä esittämiä kappaleita ja tanssiesityksiä, jotka tavalla tai toisella liittyivtä Toivon Agenda 2030 -tavoitteisiin. Itseäni meinasi suorastaan itkettää kun koulun bändi esitti upeasti John Lennonin kappaleen Imagine.

Vatsastapuhuja esiintyy lavalla, jonka taustalla valkokankaalla kuva, etualalla valtavasti nuoria katsomassa.
Vatsastapuhuja Sari Aalto toi esityksessään esiin mm. Itämeren roskaantumisongelman. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Mitä me tehtiin lapsena koulun hauskoina tapahtumapäivinä? Käytiin läheisessä eläinpuistossa katsomassa käärmeitä pienissä, likaisissa terraarioissa, ja takapihalla oli karuselli ja pomppulinna.

Oli taas ilo ja kunnia jutella niin monien fiksujen, kiinnostuneiden ja innostuneiden lasten ja nuorten kanssa. Viime keväänä pääsin osallistumaan YK:n kestävän kehityksen Itämeri-nuorisoleirille, ja siellä tuli sama tunne: kyllä nuorison varaan uskaltaa jättää tulevaisuuden, jos sitä ei nyt ennen heidän aikuistumistaan ehditä pilata aivan kokonaan.

Essi Keskinen

P.S. Näissä hanke- ja organisaatio-T-paidoissa edustin:

Henkilö messupöydän vieressä Metsähallitus-T-paidassa.
Metsähallituksen työntekijänä Metsähallitus-T-paidassa... Kuva: Anton Pajukoski / ELY-keskus

Velmu-T-paidassa messupöydän vieressä, kädessä Meren Aarteet -lautapeli.
...Velmu-kartoittajana... Anton Pajukoski / ELY-keskus


Henkilö Biodiversea-hanke-T-paidassa messupöydän vieressä, osoittaa Biodiversea-roll-upia.
... ja Biodiversea-hankkeessa mm. ennallistamassa meriluontotyyppejä. Anton Pajukoski / ELY-keskus