Toivon Agenda 2030

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet kiteytyvät Toivon agenda 2030 -tavoitteissa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Oulun kaupunki järjesti 8-9.5.2025 Toivon agenda 2030 -tapahtuman kaikille Oulun koululaisille. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Varmasti sekä palkitsevimpia että voimia vievimpiä työpäiviä ovat yleisötapahtumat. Niin paljon kuin nautinkin siitä, että lapset ja nuoret innostuvat Perämerestä, Itämeren suojelusta ja vedenalaisesta luonnosta, illalla olen aivan naatti ja poikki. Mutta hyvällä tavalla. 

Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut on järjestänyt Toivon Agenda -tapahtumia useina vuosina. Tänä vuonna Metsähallitus osallistui Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen SEaMoreEco -hankkeen kanssa koko kahden päivän ajan. Torstaina tapahtumapaikalla kävi 2000 päiväkoti- ja alakouluikäistä lasta, perjantaina tuhat yläkoululaista, lukiolaista ja ammattikoululaista. Kahdessa päivässä siis 3000 lasta ja nuorta. Oli siinä hulinaa.

Lavalla pyöri erilaista ohjelmaa melkein koko ajan, ja koko tapahtuman aukioloajan, klo 9 - 15, Metsähallituksen ja ELY-keskuksen pöydällä kävi kova hyörinä. Ainoastaan lounaaksi ehti istahtaa hetkeksi alas ja kuulla omat ajatuksensa, muuten oli koko ajan joku jonottamassa mikroskoopille tai pelaamaan muistipeliä.

Yltäkylläinen messupöytä houkuttelee lapsia ja nuoria luokseen. ELY-keskuksen uusi vedenalainen robottikamera (sininen laite oranssin laatikon päällä) kiinnosti monia, mutta muistipeliä pelattiin eniten. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Tällä edustuksella tapahtumaan osallistuttiin. ELY-keskukselta SeaMoreEco -hankkeesta Anton Pajukoski, Metsähallitukselta Essi Keskinen. Kuva: Henna Anunti.

Pienemmät lapset saivat muistokseen varmasti lähinnä muistikuvan siitä, että Perämerestä löytyy paljon erilaisia lajeja ja mikroskooppi on jännä juttu, isommille nuorille pystyi jo sitten kertomaan hieman enemmän siitä, mitä me meribiologit työssämme teemme, miksi ja miten. 

Pikkulasten kanssa sekä mikroskooppi että muistipeli olivat täysi hitti. Arvuuteltiin ELY-keskuksen kollegan kanssa, mahtaisiko teini-ikäisiä nuoria enää seuraavana päivänä kiinnostaa muistipeli, mutta eipä olisi tarvinnut miettiä - peliä pelattiin koko päivä ja kovalla innolla. Olen nyt pelannut muutaman sadan lapsen ja nuoren kanssa varmaan 300 peliä muistipeliä kahden päivän aikana. 

Erityisesti nuorten kanssa lajikorttien kääntämisen yhteydessä mukaan sai sopivasti ujutettua myös faktoja: "Nämä kaikki kuvat on otettu Velmu-kartoitusten (Valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) yhteydessä tai muissa meidän vedenalaiskartoituksissa." "Tämä on upossarpio. Se on uhanalainen vesikasvi, ja se on muuten tuossa ELY-keskuksen vetämässä SeaMoreEco -hankkeen logossakin, sen takia, että varmaan 80 % kasvin yksilöistä löytyy täältä pohjoiselta Perämereltä." "Päivän fakta: tämä kivinilkka tässä on Suomen ainoa kala, joka synnyttää eläviä poikasia eikä muni mätimunia." "Tämä on kanadanvesirutto. Se on vieraslaji, joka pääsi yli 100 vuotta sitten karkuun Kaisaniemen kasvitieteelliseltä puutarhalta ja nyt se on vallannut monet lammet ja pienemmät järvet, ja Perämerestäkin sitä löytyy jokisuistoista ja makeista sisälahdista. Sekä Biodiversea-hankkeessa että SeaMoreEco -hankkeessa ennallistamisessa on mietitty myös keinoja hävittää kanadanvesiruttoa, koska se saattaa vallata koko vesistön ja estää muita lajeja kasvamasta."

ELY-keskuksen kanssa yhteisesti tehdyt muistipelikortit olivat hitti sekä lasten että nuorten kanssa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Muistipeli upposi kaikenikäisiin. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Mikroskooppi on yllättävän tehokas keino saada lapset ja nuoret kiinnostumaan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.

Kestävän kehityksen Toivon Agenda -tavoitteet oli hienosti leivottu tapahtuman ohjelmaan sisään. Meidän pöytämme edusti numeroita 14, 15 ja 17 eli "Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä" (=Vedenalainen elämä), "Suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; edistää metsien kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen" (=Maanpäällinen elämä) ja "Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta" (=Yhteistyö ja kumppanuus).

Oppilaat saivat osallistua Toivon Agenda 2030 -bingoon, jossa pysty- tai vaakariville piti saada vähintään neljä ruksia, ja sitten pystyi osallistumaan leffalippujen arvontaan. Ruksin sai, kun kävi pisteellä, joka edusti jotakin seitsemästätoista tavoitteesta, ja teki pisteellä määrätyt tehtävät. Meidän pisteemme edusti vedenalaista elämää (luonnollisesti, meribiologeja kun ollaan ja meriluonnonsuojelua tehdään), maanpäällistä elämää (kollegamme sekä Metsähallituksella että ELY-keskuksella tekevät vastaavaa suojelutyötä, mutta veden pinnan yläpuolella) ja yhteistyötä ja kumppanuutta, koska olihan meitä samalla pisteellä ja samoissa hankkeissa kaksi organisaatiota, ja lisäksi teemme molemmat paljon yhteistyötä ruotsalaisten kollegojen kanssa, koska jaamme yhteisen Perämeren. Pisteellä piti vähintään katsella lajeja mikroskoopilla ja lupilla tai pelata lajimuistipeliä, ja samalla sai kuunnella selostusta vedenalaisen luonnon kartoituksesta ja meriluonnon ennallistamisesta.

Bingoarvontalapun sai jättää, kun pystyyn tai vaakaan kertyi vähintään neljä ruksia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Muukin ohjelma oli loistavasti räätälöity kummankin päivän kohdeyleisölle. Pienempien lasten päivänä nauratti vatsastapuhuja Sari Aalto mm. Kakkis-hahmollaan, mutta kuitenkin esim. meren roskaantumisesta puhuen. Teinien päivänä katselimme tankotanssijaa ja kuuntelimme pohjoisen suomiräpin tähteä Stepaa. Kumpanakin päivänä jaettiin myös palkintoja Tool Camp -ongelmanratkaisutöistä, kuultiin esimerkiksi luontotoimittajan esitys ja nähtiin ja kuultiin nuorten itsensä esittämiä kappaleita ja tanssiesityksiä, jotka tavalla tai toisella liittyivtä Toivon Agenda 2030 -tavoitteisiin. Itseäni meinasi suorastaan itkettää kun koulun bändi esitti upeasti John Lennonin kappaleen Imagine.

Vatsastapuhuja Sari Aalto toi esityksessään esiin mm. Itämeren roskaantumisongelman. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Mitä me tehtiin lapsena koulun hauskoina tapahtumapäivinä? Käytiin läheisessä eläinpuistossa katsomassa käärmeitä pienissä, likaisissa terraarioissa, ja takapihalla oli karuselli ja pomppulinna.

Oli taas ilo ja kunnia jutella niin monien fiksujen, kiinnostuneiden ja innostuneiden lasten ja nuorten kanssa. Viime keväänä pääsin osallistumaan YK:n kestävän kehityksen Itämeri-nuorisoleirille, ja siellä tuli sama tunne: kyllä nuorison varaan uskaltaa jättää tulevaisuuden, jos sitä ei nyt ennen heidän aikuistumistaan ehditä pilata aivan kokonaan.

Essi Keskinen

P.S. Näissä hanke- ja organisaatio-T-paidoissa edustin:

Metsähallituksen työntekijänä Metsähallitus-T-paidassa... Kuva: Anton Pajukoski / ELY-keskus

...Velmu-kartoittajana... Anton Pajukoski / ELY-keskus

... ja Biodiversea-hankkeessa mm. ennallistamassa meriluontotyyppejä. Anton Pajukoski / ELY-keskus

Itämeren riutalla

 

Upea rakkohauruniitty levittäytyy matalalla tyynen merenpinnan alla. Kuva: Heidi Arponen / Metsähallitus

Yksi kauneimpia maisemia Itämeren pinnan alla on parin metrin syvyydellä sijaitseva tiheä hauruniitty auringonpaisteessa. Jos ”hauru” ei heti sano mitään, lisätään vielä rakkohauru tai sen sukulainen itämerenhauru. Rakkohauru (Fucus vesiculosus) tunnettiin aiemmin paremmin rakkolevänä ja sen serkku, endeeminen eli kotoperäinen Itämeren laji Fucus radicans kapearakkolevänä, kunnes järkeiltiin, että sen nimenä kapeaRAKKOlevä on harhaanjohtava, koska F. radicansin yksi ero F. vesiculosukseen on nimenomaan rakkojen puute. Näin siis kumpikin ruskolevä siirtyi haurujen sukuun. Lue blogista tarkemmin lajien nimeämisestä.

Parhaimmillaan (rakko)hauruniitty on kauniin kellanruskeana aaltoileva, tiheä lakeus, joka jatkuu Selkämeren tasaisilla pohjilla silmänkantamattomiin ja Suomenlahden jyrkemmillä kalliorinteillä muodostaa parin metrin levyisen vyöhykkeen metristä 3-5 m syvyydelle asti.

Tässä hauruluontotyypissä ainakin yksi laji on varmasti rakkohauru Fucus vesiculosus, koska haaroja pystyssä pitävät rakot erottuvat näin selvästi. Kuva: Heidi Arponen / Metsähallitus

Moni veneilijä, mökkeilijä tai saariston asukki saattaa muistella lapsuuttaan tai nuoruuttaan Saaristomerellä, kun vesi oli niin kirkasta, että pohjaan näkyi lähes kymmenen metrin syvyydelle asti ja rakkolevä kasvoi vielä 7-8 m syvyydelle. Pahimmoillaan Saaristomerellä kärvisteltiin valtavien sinilevälauttojen ja samean veden kanssa 90-luvulta 2000-luvun alkumetreille, kun näkösyvyys katosi lähes tyystin eikä pinnan alle nähnyt juurikaan. Aivan pahin on ehkä selätetty, mutta Itämeren toipuminen valtavasta ravinnekuormasta ja nykyisenlaisesta rehevöitymisestä vie aikansa, ja tästä syystä haurupohjat on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) koko Suomessa (Perämerestähän hauruja ei löydy, koska laji kaipaa enemmän suolaa). Kumpikin laji sinänsä on ”vain” silmälläpidettävä (NT) (lue blogista enemmän Suomen Punaisesta kirjasta eli uhanalaisarvioinneista), mutta yhtenäiset, niittymäiset ja tiheät kasvustot, ovat häviämässä rehevöitymisen ja veden samenemisen vuoksi. Haurujen suurin kasvusyvyys on madaltunut monta metriä niistä kirkkaan veden ajoista vain reilut 50 vuotta sitten.

Sirokatkarapu on vieraslaji, joka levisi Itämereen 2000-luvun alussa. Suomen rannikolta sen löytää nyt koko Suomenlahdelta ja Selkämereltä aina Porin tietämille asti. Haurukasvustot tarjoavat hyvän suoja- ja ruokailupaikan sekä vieraslajeille että alkuperäisille lajeille kuten leväkatkarapu. Kuva: Heidi Arponen / Metsähallitus

Haurupohjat on avainluontotyyppi ja haurut ovat avainlajeja. Ne ovat siis lajeja, jotka olemassaolollaan luovat muille lajeille paremmat oltavat tarjoilemalla ruokailu- ja suojapaikkoja, koloja, mihin piiloutua, pintoja, joilta raaputtaa rihmalevää ja bakteerimassaa syötäväksi. Rakkohaurujen alla viihtyvät merirokot ja pienet sinisimpukat, kalvomaiset levät ja pitsimäiset punalevät. Niiden pinnoilla kasvaa epifyyttisinä eli päällyskasveina erilaisia rihmamaisia leviä, esimerkiksi kirjaimellisesti nimetty haurunturkki (Elachista fucicola).

Trälanin saari sijaitsee Saaristomeren ulkosaaristossa. 

Trälanin 100 m mittainen sukelluslinja putoaa rantavedestä noin kymmenen metrin syvyyteen. Ennen jyrkempää pudotusta kolmen metrin jälkeen löytyvät tiheät ja yhtenäiset hauruniityt, sen jälkeen sekapohjalta muita riuttalajeja.

Trälanin lajilista voisi olla tyyppiesimerkki eteläisen Suomen rannikon riuttalajeista.

Trälanin linja jatkuu lahdenpohjukasta lähes puoleen väliin melko matalana ja tasaisena, kunnes sitten lahden suulta laskee jyrkästi kymmenen metrin syvyyteen.

Kauas Saaristomeren eteläosiin sijoittuva ulkosaariston linja lähtee Trälanin saaren rannasta länteen avautuvan lahden perästä ja putoaa sadan metrin matkalla noin kymmenen metrin syvyyteen. Haurupohja yltää lähes rannasta vajaan kolmen metrin syvyyteen (paikoin lähes 100 % haurua) ja jatkuu sitten tyypillisenä Suomen eteläisen rannikon riuttana. Kaikki tavalliset tuttavuudet, rihmalevät, sinisimpukat, merirokot, haarukkalevät, punalevät ja punaiset kalvomaiset levät löytyvät. Jos pitäisi määritellä suomalaisen riutan tyyppilajeja Suomenlahdelta, Trälanin lajilista olisi se. Perämerellä riutalta puuttuisivat haurut, sinisimpukat, merirokot ja suurin osa punalevistä ja tilalla olisi monivuotisia viherleviä ja erityisesti vesisammalia. Lue blogi Perämeren riuttalinjoista täältä.

Toivotaan, että tulevaisuudessa ruskeankeltaisena vedenalaisena viljapeltona lainehtivat haurupohjat peittäisivät enemmän sitä alaa, millä ne aikanaan kasvoivat.

Essi Keskinen

Sukeltaja lopettelee linjaa sen matalaan päätyyn kalliorannalle. Ruskeana näkyvät haurut, vihreät kivet kasvavat rihmaleviä. Kuva: Roosa Mikkola / Metsähallitus.

Tutustu erilaisiin vesikasvillisuuslinjoihin näistä blogeista:

Vesisammallinja Perämerellä

Luonnontilainen monotoninen näkinpartaismutapohja

Mosaiikkimainen pohja Merenkurkussa

Uhanalaisia lajeja tasaisella hiekkapohjalla

Pystysuora kallioriutta

Hyvin monilajinen mutapohja

Tyhjä hiekkapohja

Rakkohauruniittyinen riutta

Kauan odotettu Velmu escape!

 

Velmu-pakopelin pelaaminen alkaa videosta, jossa esitellään taustatarina. Pelin kesto vaihtelee, itselläni meni noin puoli tuntia.

Velmu-ohjelma on tänä vuonna jo 20-vuotias, onnittelut Velmulle! Myös tämä virtuaalinen pakohuonepeli on julkaistu juhlavuoden kunniaksi. Kadonnut meribiologi -peliä voi pelata ilmaiseksi osoitteessa https://www.unlockit.fi/velmu.

Peliä suositellaan nuorille ja aikuisille, ja mainostetaan esim. osaksi biologian opetusta lukiolaisille. Tavoitteena on kannustaa jokaista kiinnostumaan Itämeren ainutlaatuisesta vedenalaisesta luonnosta. Odotettavissa on siis opettavainen pelikokemus, mikä ei sinänsä kuulosta kovin jännittävältä, vaikka kyseessä onkin pakopeli.

Peli alkaa videolla, jossa annetaan taustatarina. Kateissa on meribiologi, joka viettää kesät eristäytyneenä saarella, jonka tarkkaa sijaintia kukaan ei tiedä. Pelin tarkoituksena on vihjeiden ja erilaisten tehtävien kautta paikantaa meribiologi.

Taustatarinan myötä peli muuttui heti itselleni jännittävämmäksi. Pelatessani olin vielä kesäisten Velmu-kartoitusten parissa maastomajoituksessa eräällä Perämeren saarella, jolla vietin toisinaan myös viikonloppuja itsekseni muun tiimin lähdettyä mantereen puolelle.

Pelasta meribiologi ennen kuin on liian myöhäistä…

 

Yksi Velmu-pakopelin tehtävistä alkaa tästä. Mielestäni peli on visuaalisesti tosi nätti. Tosin sain kesän aikana oppia, että tämän tyyppiset kallioluodot eivät ole lainkaan tyypillisiä Perämerelle, ja sen kyllä huomaa, että peli on tehty sijoittumaan Hangon ympäristöön.

Täytyy tähän heti alkuun tunnustaa, että en yleensä pelaa minkäänlaisia pelejä, koska en pidä säännöistä. Tämän kesän kenttätiiminikin tietää sen varsin hyvin, sillä iltaisin kun lautapelit kaivettiin esiin, minä vetäydyin omaan huoneeseeni. Olen kuitenkin tosi kilpailullinen, vaikka en sitä haluaisi aina myöntää. Kun Velmu-pakopelin ensimmäinen tehtävä meni heittämällä läpi, huomasin käteni nousseen tuuletukseen ja mieleni vallanneen tutut ajatukset. Vaikka minun oli tarkoitus ottaa tätä blogia varten kuvia, oli pakko pelata yhden kerran ihan täysillä, ehtisihän sitä pelata sitten toisen kuvanottokierroksenkin.

 

Tällainenkin voi olla pakopelin vihje. Haussa on yksi yhdyssana, joka liittyy oleellisesti omaankin työhöni Velmu-kartoittajana. Tämän sanan latinankielistä versiota tulee kirjoiteltua kesäisin kartoituslomakkeisiin uudelleen ja uudelleen.

Vaikka itse pähkäilinkin kaikkien tehtävien parissa enkä suostunut luovuttamaan, niin oman kilpailuviettinsä puitteissa voi hyödyntää pelin tarjoamia vihjeitä. Pelaamisen kuuluisi kuitenkin olla hauskaa ja viihdyttävää, eikä hampaat irvessä vääntämistä. Tosin itselläni oli pelissä myös ammatillinen ylpeys, kyllähän minun nyt pitäisi päästä meribiologia-aiheinen peli läpi vaikka silmät kiinni!

 

Jos pulma ei meinaa ratketa, voi aina avata vihjeen. Toki siitä seuraa aikasakko, mutta myös onnistumisen iloa, kun vihdoin saa ratkaistua vaikean tehtävän.

 

Perinteinen arvaa tai siis päättele koodi -pulma. Kuvassa näkyvistä asioista osan voi valita hiirellä, ja ne avautuvat vihjeiksi. Tässä tehtävässä taisi itsellänikin hieman kestää…

Tehtäviin ja niiden väliin on upotettu tietoa niin Velmu-ohjelmasta kuin esimerkiksi Itämeren avainlajeista. Näissä pysytellään kuitenkin hyvin yleissivistävällä tasolla, eikä mielestäni mennä niin syvälle, että pelikokemus kärsisi. Vaikka opettavainen näkökulma on paljon esillä, peli on silti hyvin viihteellinen. Jos taas oikeasti kiinnostuu enemmän, niin esimerkiksi nämä Velmu-kalakortit voi ladata pelin kautta omalle laitteelle.

 

Lajikortti. Pelillä on selkeästi myös opettavainen puolensa, ja se näkyy osassa tehtäviä: vastatakseen oikein on luettava tai ainakin selattava näitä kortteja läpi. Paitsi toki tietäjät tietää kalojenkin biologiasta kaiken jo valmiiksi, itse jouduin vähän kertaamaan korteista.

Aukeama meribiologin päiväkirjasta. Tässäkin tekstissä on hieman opettavainen sävy, mutta mielestäni ihanasti käy ilmi myös luonnonsuojelullinen näkökulma, joka on varmasti kaikille Velmu-työntekijöillekin tärkeä. Omaan korvaani kuitenkin särähtää se, että meribiologi työskentelisi yksin – maastotöissä meillä on aina tiimi mukana. Ja näytteitä säilytetään tietysti jää- eikä kassakaapissa, hehheh.

Osassa tehtäviä on käytettävä nettiä apuna, ja yhdessä on onnistuttu saamaan pelaaja tutustumaan myös Velmu-karttapalveluun. Itsekin olen käyttänyt havaintoja tarkastellessani Velmu-karttapalvelua laji.fi -sivuston ohella. Velmun palvelussa on mainittu esim. aineiston kartoitusmenetelmä ja lajin peittävyys, mutta siellä ei kuitenkaan ole sellaisia lajeja, joista on vain vähän havaintoja. Laji.fi:ssä taas on kattavasti kaikki Suomessa tavatut lajit, ja sinne kootaan aineistoja monesta eri lähteestä harrastajia myöten.

Velmu-karttapalvelua hyödynnetään pelissä. Tämä onkin yksi suosikeistani, karttapalvelusta näkee konkreettisesti myös oman työnsä tuloksia. Ja onhan se merentutkijalle mielenkiintoista selailla lajihavaintoja eri puolelta rannikkoa… eikös kaikki tee niin pimeinä syysiltoina?

Myönnettäköön, että Velmu-pakopeli oli ihan hauska pelata läpi, vaikka pelien ystäväksi en ainakaan julkisesti vielä tunnustaudu. Hienoa, että Velmu-ohjelmaa juhlistetaan tänä vuonna monella tapaa, sillä se kyllä ansaitsee huomiota. Ohjelman tuottama aineisto on ainutlaatuista ja tärkeää. Toivotan Velmulle pitkää ikää, toivottavasti nähdään kartoitusten merkeissä ensi kesänäkin.

 

Meribiologi pelastettu!

Sara Karvo, luonnonsuojelun asiantuntija

 

Itämeripäivä!

Pelasta Perämeri -tapahtuman eli Oulun Itämeripäivän esittelyssä on tällä hetkellä putkinoudin, jolla sukeltaja ottaa pohjaeläinnäytteen. Vieressä tönöttävät oranssit vesikiikarit ja takana siintävät pelastautumispuku ja hara. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Itämeripäivä on Itämeren oma päivä. Silloin tutustutaan Itämereen ja sen eri merialueisiin, sen eläimistöön ja kasvillisuuteen, syödään Itämerestä kalastettua kalaa, käydään siinä uimassa, tutustutaan mereen taiteen kautta tai pohditaan Itämeren tulevaisuutta ja luonnonsuojelua.

John Nurmisen säätiö lanseerasi Itämeripäivän ajatuksen ja päivä on vakiintunut elokuun viimeiselle torstaille, Samalle viikolle osuu hienosti myös Suomen luonnon päivä, jota juhlitaan elokuun viimeisenä lauantaina.

Monet opettajat tietävät jo Itämeripäivän ja ovat ottaneet sen ohjelmistoonsa. Kun koulut ovat jo alkaneet, opettajan kanssa pääsee tutustumaan Itämeripäivän tapahtumiin monessa eri kaupungissa.

Lapsia kiinnosti kasvien tunnistaminen lasipurkeista. Ja hankeheijastimet menivät kuin kuumille kiville. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Tänä vuonna kansallinen Velmu-ohjelma (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma) ja Biodiversea LIFE-IP -hanke satsasivat henkilöstöresurssit Turkuun, Ouluun ja Helsinkiin. Myös monilla muilla paikkakunnilla juhlittiin Itämeripäivää erilaisin tapahtumin ja tempauksin.

Meri Kallasvuo Lukelta fasilitoi paneelikeskustelua luontopositiivisesta Itämerestä Oodin Itämeripäivässä. Kuva: Marianne Karlemo / ELY-keskus

Itämeripäivän tunnelmaan pääsee katsomalla Turussa Forum Marinumissa esitetyn valokuvanäyttelyn, jonka esittelyteksti kulkee näin:

"Valokuvanäyttely on kooste Itämeren kauneudesta ja sen muutoksesta meidän vaikutusten seurauksena, sisältäen kuvia kaikista Suomen merialueista.

Näe meremme vedenpinnan alta ja iloitse yhdessä VELMU:n 20 vuotisjuhlaa, jonka työpanoksen vuoksi Suomen meriluontoa on kartoitettu jo toistakymmentä vuotta."

Helsingissä Velmu juhli sekä pääkirjastossa Oodissa että Korkeasaaressa.

Oodin Itämeripäivän ohjelmaan mahtui kaikenlaista. Maijansalissa pidettiin esitelmiä, paneelikeskustelu ja kirjailijahaastattelu. Esitelmien välissä pyörivät vedenalaiset videot ja 5 metrisen sedimenttipötkön ja kartoitusvarusteiden esittelyt. Pienimmät lapset piirsivät lisäksi vedenalaisia eliöitä tai pelasivat Meren aarteet -lautapeliä, ja yläkouluikäiset nuoret virtuaalista meriaiheista pakohuonepeliä. Itämeripäivästä keskusteltiin myös monien Oodia kiertävien turistien kanssa. Oli hienoa päästä juhlistamaan Itämerta sekä Velmun 20 vuotista taivalta niin monen kiinnostuneen kanssa Itämeripäivänä!

Lapset saivat piirtää ja askarrella oman Itämerensä Oodissa. Kuva: Marianne Karlemo / ELY-keskus

Meren aarteet -lautapeliä pääsi pelaamaan Oodissa. Peliä ei myydä, mutta sitä lahjoitetaan pelattavaksi esim. kirjastoihin, kouluihin ja tapahtumiin. Kuva: Marianne Karlemo / ELY-keskus

Jaakko Haapamäki Sykeltä kertoo Itämeren oudoista lajeista Oodin Itämeripäivässä. Kuva: Sanni Turunen / Metsähallitus

Kirjailija Sanna Nyqvist kirjoitti kirjan Rannalla ja pääsi haastateltavaksi Oodin Itämeripäivään. Kuva: Sanna Kuningas / Luke

Korkeasaaressa Itämeripäivää vietettiin peruskoululaisille suunnatun seikkailuradan merkeissä. Kouluryhmät kiersivät ohjelmapisteillä tutustumassa Itämeriaiheisiin. Seikkailu järjestettiin yhdessä Korkeasaaren, Baltic Sea Action Groupin (BSAG), Metsähallituksen, Pidä saaristo siistinä ry:n ja Sea Life Helsingin kanssa.

Sumu hälvenee pikkuhiljaa Korkeasaaren edustalta kun näytteet koululaisten Itämeripäivän käyntiä varten on etsitty. Kuva: Anna Lyssenko / Metsähallitus

Koululaisille vedenalaiset kasvi- ja levänäytteet ja meribiologien varusteet ovat jännittäviä ja eksoottisia. Kuva: Anna Lyssenko / Metsähallitus

Metsähallituksen sukeltajat esittelivät koululaisille (ikäryhmät huomioiden) meriluonnon ennallistamistyötä. Oppilaat tutustuivat kasvilajeihin ja katsoivat videota meriajokkaan istuttamisesta. Veden äärellä juttelimme, kuinka luontoa voidaan käytännössä ennallistaa, mitä se tarkoittaa ja miksi se on tärkeää. 

Oppilaita kiinnosti mm., mitä jännittäviä aarteita sukeltaja voi löytää vedestä sekä millaisia rangaistuksia seuraa jos ennallisitamista ei tehdä.

Korkeasaaressa kävi 400 koululaista pääkaupunkiseudulta 2.-9 luokalta. 

Korkeasaaressa on järjestetty Itämeripäivän sukellustapahtuma ja Velmu-esittely jo monena vuotena. Tänä vuonna sää suosi kävijöitä, toisin kuin sateisena Itämeripäivänä 2023. Kuva: Metsähallitus

Oulussa Itämeripäivä yhdistyi Pelasta Perämeri -tapahtumaan ja Oulun peruskoulujen 50-vuotisjuhliin Kuusisaaressa keskustan kupeessa. Paikalle oli ilmoittautunut 1800 lasta ja nuorta päiväkotiryhmistä ala- ja yläkoululaisiin, lukiolaisiin ja eri asteen opiskelijoihin. Iltapäivällä ohjelmaa oli myös muille oululaisille kirjailijavierailujen, bändien ja taiteilijoiden muodossa.

Velmu (Metsähallitus) ja SeaMoreEco (POP-ELY) valmiina ottamaan vastaan 1800 koululaista! Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Metsähallitus ja POP-ELY (SeaMoreEco -hanke) yhdistivät voimansa Oulun tapahtumassa, jossa järjestettiin viisi sukellusnäytöstä, esiteltiin vedenalaista luontokartoitusta ja siihen käytettävää välineistöä, yhdisteltiin kasvinäytteitä niiden kuviin ja nimiin ja metsästettiin rantakasveja käsi-GPS:n avulla. Sää suosi ulkoilmatapahtumaa ja helli niin koululaisia kuin kaupunkilaisiakin.

Itämeripäivä oli Velmun 20-vuotisjuhlavuoden keskeisimpiä tapahtumia, jonka järjestämisessä ovat olleet mukana Metsähallituksen lisäksi mm. Suomen ympäristökeskus, ELY-keskukset, Luonnonvarakeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Ympäristöministeriö. 

Mikroskooppiin katominen kiinnostaa aina! Lasipurkkeihin näytille asetetut vesikasvit herättivät paljon kiinnostusta Pelasta Perämeri -Itämeritapahtumassa Oulussa. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Mitä Itämerestä löytyy ja kuinka ne löydetään? Itämeripäivänä voi saada vastauksen moneen vedenalaista luontoa koskevaan kysymykseen. Kuva: Marianne Karlemo / ELY-keskus

Geologian tutkimuskeskus GTK toi ihmeteltäväksi pohjasta poratun sedimenttipötkön. Kuva: Liisa Nevalainen / YM

Forum Marinumissa pyöri kolmeminuuttinen Velmu 20 -valokuvanäyttely. Kuva: Wiljam Eklund / ELY-keskus

Yleisöpäivät ovat aina rankkoja. Jos väkeä on paljon, ei taukoihin ole aikaa ja samaa tarinaa joutuu toistamaan kerta toisensa jälkeen. Jos kävijöitä ei ole, on turhauttavaa seistä odottavan näköisenä varusteiden vieressä ja toivoa, että edes joku pysähtyisi katsomaan. Illalla on aina aivan rättiväsynyt olo, mutta toisaalta hyvin kiitollinen. Esim. Oulun tapahtumasta saatiin suorien kiitosten lisäksi palautetta vitosluokkalaisen pojan äidiltä, joka myöhemmin illalla viestissä kertoi, että sukellusnäytös oli kuulemma ollut "ihan superkiinnostava". Innostuneiden koululaisten ja nuorten kanssa on aina mahtavaa keskustella, ja jos aikuisille voi kertoa jotain uutta ja saada heidät vaikka tajuamaan, että pinnan alla tosiaan elää jotain suojelemisen arvoista, on yleisötapahtuman tarkoitus toteutunut.

Ensi vuoden Itämeripäivää odotellessa!

Essi Keskinen

P.S. Jää vielä hetkeksi katsomaan tämä upea video meriajokkaan istutuksesta Hevosenkenkälahdelle Helsingin edustalla!

Kävelyllä Itämeren hyväksi

Save the Baltic Sea vaellusretkikunta pysähtyi Oulussa ottamassa osaa Velmu-kartoituksiin. Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Velmu (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) kohtasi tänään Save the Baltic Sea -vaellusretken, jonka tarkoitus on nostaa tietoisuuteen mm. Itämeren ongelmia, ratkaisuja niihin ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Matka alkoi Klaipedasta maaliskuussa 2024 ja päättyy ennen vuodenvaihdetta takaisin lähtöpisteeseensä. Tarkoituksena on kävellä koko 6000 km matka yhdeksän kuukauden reissun aikana. Mukana kulkee huoltoauto.

Matkan varrella retkeläiset tapaavat aktivisteja, päättäjiä, Itämeren parissa työskenteleviä ammattilaisia ja muita Itämeren tilan hyväksi työske
nteleviä ihmisiä.

Tänään vuorossa oli Perämeren Velmu-tiimi.

"Näin puetaan pelastautumispuvut, henkselit kannattaa laittaa ristiin..." Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Sovimme jo hyvissä ajoin kesäkuussa, että retkikunnan pitäisi olla Oulun kohdalla 22-23.8 ja näin todella tapahtui. Tapasimme Dovilén ja Editan Nallikarin rannalla, kävimme läpi muodolliset "Tämä on metsähallitus ja tätä tekee Velmu" -power pointit, katselimme tämänkesäisten Velmu-töiden karttakansiota ja sitten hypättiinkin kädet savessa töihin. Eli pelastautumispuvut päälle ja mereen.

Nallikarin heikkarannan ympäristöön ja Hietasaaren rannoille on vuosien saatossa tehty melko paljon Velmu-kartoituspisteitä, koska tuulisella ilmalla toimistolta on päässyt vaikka polkupyörällä polkemalla paikalle. Nyt linjat haluttiin tehdä Nallikariin, koska siellä retkikunta majoittuu ja pohja on matalaa hiekkaa, joten pelastautumispuvussa pystyy helposti tekemään vesikiikarilinjan, eikä tottumatonkaan pöllytä pohjaa.

Kova hiekka ei paljon pöllyä. Kasvillisuus käsitti lähinnä ahvenvitaa, järviruokoa, vesitähtiä ja luikkia. Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Minä sain sihteerikseni Editan, Sara ja Erika saivat Dovilén. Linjat vedettiin, minä tein arvion näytepisteeltä ja Edita kirjoitti tiedot ylös. Hän katseli ihmeissään vesikiikarilla veden alle, ihmetteli kasveja ja kalanpoikasia ja uskaltautui lopuksi hiukan kelluskelemaankin. Meri oli tyyni, sade ropisi, oli kovin kaunista ja seesteistä. Edita, joka tavallisessa elämässään työskentelee kehitysvammaisten lasten fysioterapeuttina, sanoi nauttivansa meressä kahlailusta ja rantamaisemista kovasti.

Näin otetaan pohjaeläinnäyte hiekkapohjalta. Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Ei linjoilta mitään erityistä saati harvinaista löytynyt, mutta viimeinen puuttuva hiekkapohjanäyte saatiin otettua ja demonstroitua Save the Baltic Sea -vaellusryhmälle, millaista työtä Metsähallitus ja Velmu tekevät Itämeren hyväksi. Lopuksi saimme vielä kaksi "Editan lasten" askartelemaa laivapiirrosta lahjaksi ja allekirjoitimme vieraskirjan.

Vieraskirjaan tuli Metsähallituksen ja Velmun terveiset. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kiitokseksi saimme tämän ja toisen vastaavan lasten askarteleman laivan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Huomenna tai ylihuomenna retkikunnan matka jatkuu kohti etelää. Helsingissä porukka tapaa HELCOMin eli Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissoin tai Helsingin komission edustajan. Mainostimme ensi torstain Itämeripäivää, jolloin juhlitaan Itämerta, tutustutaan siihen ja vaikka uidaan siinä. Silloin ympäri Suomen rannikkokaupunkeja löytyy Itämeriaiheisia tapahtumia. Oulussa päivän nimenä on Pelasta Perämeri, Helsingissä Velmu juhlii 20-vuotista taivaltaan Oodissa, Korkeasaaren rannassa pääsee katselemaan sukellusnäytöksiä ja Turussa Itämeripäivää juhlitaan mm. Forum Marinumissa. Koko päivän kaiken ohjleman löytää Itämeripäivän virallisilta sivulta.

Miksi Itämeripäiviä tai tällaisia vaellusretkikuntia tarvitaan? Niitä tarvitaan kasvattamaan tietoisuutta ja nostamaan Itämeri ja sen ongelmat, mutta myös sen pelastamiseksi tehtävä työ, kaikkien tietoon. 

Nähdään 29.8.2024 Itämeripäivässä esimerkiksi Oulussa, Turussa tai Helsingissä!

Essi Keskinen