Kanadanvesirutto on kaunis vieraslaji, joka valtaa Suomen vesistöjä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus/ELY |
Nimellä ”rutto” on paha kaiku. Rutto on jotain tappavaa ja
vaarallista, joka leviää kulovalkean tavoin eikä siitä pääse eroon millään.
Vesirutto eli kanadanvesirutto (Elodea canadensis) on haitallinen vedenalainen vieraskasvilaji, joka on levinnyt koko Suomeen saaden alkunsa Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta 1800-luvun lopulla. Sinne kasvi tuotiin Pohjois-Amerikasta, koska se oli kauniin vihreä ja rehevä ja kasvoi näppärästi pihalammikoissa ja akvaarioissa. Kuulostaako tutummalta, jos vertaat tilannetta maakasveihin? Mietipä esimerkiksi lupiinia, joka on kaunis ja helppohoitoinen puutarhakasvi, mutta sittemmin levinnyt maanteiden varsille pitkin eteläisempää Suomea.
Pensaskarin kluuvissa kanadanvesirutto (keskellä) ei ole päässyt dominoimaan asemaan, vaan muuta kasvillisuutta löytyy paljon. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus/ELY |
Vaikka kanadanvesirutosta ei ehkä olisikaan esteettistä
haittaa, se lähtee helposti leviämään niin että pian järvestä tai lammesta ei
muuta löydykään kuin tätä yhtä lajia. Vesirutto saattaa suotuisissa
olosuhteissa kasvaa niin tiheinä kasvustoina, että vesistön virkistyskäyttö
loppuu täysin, kun kasvimassan joukossa ei mahdu uimaan, saati veneilemään tai
kalastamaan. Syksyllä massat kuolevat, vaipuvat pohjaan ja kuluttavat
hajotessaan happea. Hapettomilta pohjilta vapautuu fosforia ja hapettomuus
saattaa tappaa vesieliöitä. Vesirutto saattaa myös aiheuttaa vesistön Ph:n
heilahtelua samalla kun kasvi vie elintilaa ja valoa muilta vesikasveilta.
Vesirutto leviää myös pienistä palasista, joten jos sen haluaisi poistaa
vesistöstä kokonaan, käytännössä koko järvi pitäisi tyhjentää kaikesta
kasvillisuudesta. Jos lajia vielä löytyy jostain yläjuoksulta, se löytää kyllä pian
tiensä takaisin alkuperäiseen poistopaikkaan. Lisäksi lajia levittävät linnut,
ja tietämättään ihmiset, jotka saattavat esim. veneensä tai kalastusvälineistön
mukana kuljettaa kasvinpalasia vesistöstä toiseen.
Pensaskarin kluuvissa kutee selvästi hauki, sillä sieltä löytyi useita n. 15 cm pitkiä hauenpoikasia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus/ELY |
Vesirutto on tullut Suomeen jäädäkseen, siitä ei ole epäilystäkään, mutta monesti sen suurimpien massojen poistaminen kannattaa silti, kun muutkin kasvit saavat elintilaa ja vesistö muuttuu taas virkistyskäyttöystävällisemmäksi edes hetkeksi. Tärkeintä vesiruton kohdalla olisi kuitenkin torjua sen leviäminen uusiin vesistöihin.
Kanadanvesirutto on makeanveden laji, mutta se sietää myös
jonkin verran murtovettä. Esim. Perämeren jokisuistot ja rannikon lahdet
kelpaavat sille vallan hyvin. Sekä Tornio- että Kemijokisuistot ovat monelta
osin täysin vesiruton tukkimia ja vesikasvillisuudesta 100 % saattaa
paikoitellen olla kanadanvesiruttoa.
Kanadanvesiruttoa on kerätty sihtiin ja kuljetettu maalle. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus/ELY |
Perämeren kansallispuisto on sen verran kaukana rannikosta (6-20 km Tornion Röyttästä), että vesirutto ei enää viihdy näin ”suolaisessa” vedessä - vaikka ihminen ei n. 2 promillen suolapitoisuutta edes maista. Pensaskarin saari sijaitsee n. 10 km päässä mantereelta, ja saaresta löytyy kluuvi, pieni 4 ha suuruinen järvi, joka on maankohoamisen seurauksena muodostunut saarelle ensin lahdesta, sitten laguunista eli fladasta. Kluuvin ainoa yhteys mereen on hyvin kapea ja osittain tukittu puropahanen, jota pitkin merivesi välillä pääsee uudistamaan kluuvin vettä - vedenkorkeus täytyy olla reilut puoli metriä keskivedenkorkeuden yläpuolella ja aallokon käydä etelän tai lounaan suunnalta. Järvi saa merivesitäydennystä yleensä muutaman kerran vuodessa kevät- tai syysmyrskyjen aikaan. Esim. hauki on kuitenkin sitä mieltä, että lampi on vain irrallinen osa merestä, koska kluuvissa näkyi paljon tämänkeväisiä pikkuhaukia.
SUP-lauta ja vesikiikari olivat iso apu vesiruton poistotalkoissa Perämeren kansallispuiston Pensaskarissa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus/ELY |
Kanadanvesirutto on levinnyt Pensaskarin kluuviin, mutta ei ole muodostunut dominoivaksi eli hallitsevaksi vesikasviksi. Järvestä löytyy reilun tusinan verran muitakin vesikasveja, ja erityisen komeita suojaisen alueen näkinpartaisniittyjä. Lisäksi lammesta löytyi juuri Suomessa vaarantunut, Euroopassa direktiivilajiksi määritelty upossarpio, ja Suomessa silmälläpidettävä, HELCOMin eli Itämeren suojelukomission punaiselta listalta löytyvä otavita.
Koska kluuvin kasvillisuus on niin monipuolista ja sisältää
kaksi uhanalaista lajia ja uhanalaisen luontotyypin, minkäänlainen
kokonaisvaltainen kasvillisuuden poisto ei olisi tullut kysymykseenkään. Siksi Metsähallituksen
meritiimi ja Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskukset SeaCOMBO-hankkeessa miettivät hellempää ja
keveämpää tapaa lähestyä kanadanvesiruton kontrollointia Pensaskarin kluuvissa.
POP-ELY-keskuksen erikoissuunnittelija (SeaCOMBO-hankkeen projektipäällikkö) Suvi Saarnio esittelee vasta kerättyjä vesiruton versoja. Kuva: Eveliina Lampinen / ELY-keskus. |
Pilottikokeiluna kluuvista poistettiin kanadanvesiruttoa pienimuotoisilla talkoilla käsin. Pelastautumispuvuissa kahlaamalla ja kuivapuvuissa snorklaamalla ja sukeltamalla vesiruttoa kerättiin tiheäverkkoisiin pusseihin, joita vapaaehtoiset kävivät kelkkomassa SUP-laudoilla maalle. Vesirutto oli lisääntynyt edellisestä kartoituksesta huomattavasti, eikä lajia mitenkään pystytty poistamaan kokonaan, mutta ensi kesänä nähdään, onko muutamien kymmenien litrojen poistamisella ollut minkäänlaista vaikutusta järven ekosysteemiin. Tulevaisuuden varalta mietittiin paikallisen sukellusseuran kutsumista talkoisiin, joissa jokainen sukeltaja poistaisi kanadanvesiruton versot omalta lohkoltaan mahdollisimman tarkasti, ja pieni SUP-lautojen armada kuljettaisi poimittuja kasveja maalle ensin kuivumaan ja sitten kuoppaan kaivettavaksi tai kompostoitavaksi.
Talkoolainen Jorma Vähä Kemistä sukkuloi sukeltajien ja rannan väliä ja kuljetti kerättyä vesiruttoa pois vedestä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus/ELY-keskus |
Vesiruttoa poistettiin kahlaamalla, sukeltamalla ja snorklaamalla. Kuva: Pekka Aho. |
Sukellusvarusteita kuljetetaan SUP-laudalla keskemmälle järveä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus/ELY-keskus. |
Summa summarum - kanadanvesirutosta ei päästy eroon Pensaskarissa, mutta sekä Lapin YLE että Ruotsin televisio kävivät tekemässä juttua pienimuotoisesta pilottipoistosta. Ideoita käsin poiston parantamiseksi syntyi, ja yhteistyö meriluontokohteiden ennallistamisessa vahvistui ELY-keskuksen ja Metsähallituksen välillä. Aivan tyhjin käsin talkoopäivän jälkeen ei siis lähdetty kotiin.
Essi Keskinen
Talkoista poistuttaessa tuulta oli 14 m/s. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus/ELY-keskus. |
Ruotsin ja Suomen mediat ja Norrbottenin lääninhallituksen kollegat kiinnostuivat vesirutonpoistotalkoista ja tulivat katsomaan toimintaa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus/ELY-keskus. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti