Peitellään vesirutto ikiuneen

 

Paksu pressu on ankkuroitu nurkistaan pohjaan ja estää täysin valon pääsyn sen alle jääneiltä kasveilta. Toisessa pressuversiossa on myös pohjaan asti ulottuvat helmat, jotka estävät myös sivulta tulevaa valoa pääsemästä pohjaan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Aggressiivisesti leviävä vieraslaji kanadanvesirutto jatkaa voittokulkuaan. Se valloittaa järviä, jokisuistoja ja lahtia erityisesti sisävesissä, mutta myös vähäsuolaisessa Perämeressä. Kasvi vie tilaa alkuperäisiltä lajeilta, haittaa virkistyskäyttöä, aiheuttaa yksivuotisena talvisin paksuja mätäneviä kasvimassoja, jotka vievät pienestä vesistöstä hapen, ja kasvaessaan aiheuttavat suuria pH-muutoksia, joihin muilla lajeilla on vaikeaa sopeutua. Toisin sanoen se on varsinainen piina, jos pääsee valloittamaan vesistön kokonaan.

Kanadanvesirutto on kaunis kasvi, joka onkin levinnyt Pohjois-Amerikasta koristekasvina Eurooppaan. Kuva: Lari Järvinen / Metsähallitus

Kanadanvesirutto on yleinen akvaariokasvi. Kuva: Ville Savilampi / Metsähallitus

Jos järvi on täysin kanadanvesiruton peitossa, sitä voi yrittää nuotata, niittää tai ruopata sieltä pois. Lajin viimeinenkin kappale pitäisi kuitenkin saada kokonaan pois, jotta se ei lähtisi lisääntymään pienistä jäljellejääneistä palasista. Lisäksi nuottaamisen kaltaiset menetelmät poistavat samalla kaiken muunkin kasvillisuuden.

Mataliin merenlahtiin, laguuneihin ja fladoihin on kokeiltu erilaisia, muuhun kasvillisuuteen hieman vähemmän kajoavia menetelmiä. Interreg-hanke SeaMoreEco on kokeillut mm. kanadanvesiruton manuaalista poistoa esim. Perämeren kansallispuistossa, pohjalle levitettävää juuttikangasta tukahduttamaan kasvillisuuden, ja pinnalla kelluvaa pressua, joka peittää kasvillisuuden auringonvalolta.  Lue koko englanninkielinen raportti täältä.

Monta kymmentä kiloa painava pressun lieve painokettinkeineen kulkee keksin varassa puolen kilometrin matkan kannaksen yli laguuniin. Kuva: Eveliina Lampinen / ELY-keskus

SeaMoreEco on hankkinut muutamia tukahduttamispressuja, ja niitä haluttiin kokeilla myös kahdessa Kemin edustan saaren laguunissa, jotta myös Metsähallituksen luotsaama Biodiversea LIFE IP -hanke saisi kokemusta tukahduttamispressujen käytöstä. Pilotti toteutettiin vuoden 2026 kasvukaudella. Pressut asennettiin laguuneihin toukokuun lopussa ennen vesikasvillisuuden kasvukauden alkua aiempien kasvillisuustietojen perusteella, ja jätettiin pohjaan ankkuroituina paikoilleen koko kesäksi. Syyskuun lopulla pressut käytiin keräämässä pois. Niiden alta kasvillisuus puuttui kokonaan. Yksivuotisena ja Suomessa siementä tuottamattomana kanadanvesirutto ei heti palaa tyhjennetylle alueelle, kun taas pohjan siemenpankista ja juurakoista nousevat lajit alkavat kasvaa seuraavan kasvukauden alussa. Selkäsaaresta ja Kuukasta ei saatu "ennen - jälkeen" -kasvillisuuskuvia, koska syksyllä vesi oli lähes kahvinmustaa eikä pohjaan nähnyt. Käsikopelolla tunnustelemalla pressun alapuolinen alue oli kuitenkin täysin kasviton.

SeaMoreEco-projektin kuvat pressulla peitetystä alueesta (oikealla) ja viereisestä kanadanvesiruttoniitystä (vasemmalla). Kuvakaappaus raportista "SeaMoreEco Elodea report, 2025. Elodea species in the northern Gulf of Bothnia - Removal- and Monitoring methods tested in the SeaMoreEco project." Kirjoittajina Eveliina Lampinen, Claes Lönnblad-Björkholm, Anton Pajukoski, Anniina Saarinen, Anders Wallin, Jon Ögård. 

Nyt sekä juuttikankaan että pressujen käsittelystä on omakohtaistakin kokemusta. Juuttikangasta on huomattavasti helpompi käsitellä, koska se ei paina yhtä paljon kuin pinnalla kelluvat paksut pressut. Vedessä pressujen levitys käy helposti, vaivana on lähinnä varusteiden kuljetus kunnostuskohteelle. Moni laguuni tai lahti on niin matala, että veneellä ei paikalle pääse. SUP-laudat ovat suuri apu kuljetuksessa, mutta jos laguunia ei voi edes lähestyä meren puolelta, kuten tuulten takia kävi Kuukan saaressa Perämerellä, pressut, liepeet, ankkurit ja muut tykötarpeet piti kantaa puoli kilometriä kannaksen yli saaren suojaiselta puolelta. Monen kymmenen kilon painoisten kettingeillä varustettujen pressujen ja liepeiden retuuttaminen ensin rantakivikon yli, sitten rantaryteikön poikki, sen jälkeen mättäikköisen suon yli, jälleen rantaryteikön ja viimein järviruokoniityn läpi ei ollut työ, jota haluaisin tehdä liian usein. Itse asiassa kerta taisi riittää minulle.

Pressujen reunoja jämäköittävät lasikuituliuskat poistetaan ensimmäisenä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Jotta kanadanvesirutto pystyttäisiin poistamaan laguunista kokonaan, koko pohja pitäisi peittää yhden kasvukauden ajaksi, tai ainakin suurin osa, ja poistaa loput kanadanvesirutosta manuaalisesti. Käytännössä tämä lienee kuitenkin melko teoreettinen mahdollisuus. Runsaita kasvustoja voidaan kyllä vähentää peittämällä, ja samalla pystytään välttämään esim. uhanalaisten lajien hävittäminen. Kuukan laguunista Perämereltä löytyy vaarantunut upossarpio, joka on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Lajin elinpaikat laguunissa tiedetään, ja peittopressut asennettiin kauas upossarpiopopulaatiosta.

Pressun lieve, joka estää valoa pääsemästä vinoittain kelluvan pressun alle, on reilun parinkymmenen metrin mittainen ja sen alareunassa on painona kettinkiä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kelluvat pressut ovat kesän aikana keränneet paljon kaikenlaista mujua, kiinnittyneitä rihmaleviä, kotiloita, erilaisten eläinten munakoteloita, ja alapinnalle erityisesti murtovesisientä. Toinen pressuista oli selvästi soveltunut hyvin lintujen levähdyspaikaksi - se oli kauttaaltaan linnunkakassa ja höyhenissä. Katuharjat sopivat hyvin pressun pesemiseen ennen talviteloille laittamista. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Koko taistelua vieraslajeja vastaan ei valitettavasti varmaan tulla voittamaan, mutta pieniä yksittäisiä voittoja voidaan eri menetelmillä saavuttaa eri ympäristöissä. Siksi erilaisten menetelmien pilotointia pitää sinnikkäästi kokeilla, myös mielikuvituksekkaamman kuuloisten. Yksi Suomessa vielä kokeilematon menetelmä on nostaa pienen ja suljetun vesistön suolapitoisuutta niin että makeanveden laji kanadanvesirutto ei siitä selviä, mutta muu kasvillisuus toipuu suolakäsittelyn jälkeen. Valon viemistä kasvillisuudelta ollaan myös kokeiltu luontoon asennetuissa pleksiaitauksissa, joiden vesi on värjätty tummaksi niin että valo ei pääse pohjaan ja kasvien yhteyttäminen kärsii. 

Vieraslajien torjunnassa vain mielikuvitus on rajana.

Essi Keskinen

Komea kanadanvesirutto on rehevä ja vihreä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus