Ojasta allikkoon - miten vesi pysäytetään?

Kun alueelle on tehty hyvä suunnitelma, sen toteuttamisesta pystyvät huolehtimaan aivan tavalliset mökkiläisetkin. Tai "tavallinen" ei ehkä kuvaa jokaista mökkiläistä, joka haluaa lähteä vesienkunnostustalkoisiin, mutta tulevaisuudessa toivottavasti useampikin paikallisasukas tai mökkiläinen innostuu hoitamaan alueensa vesistöjä. Kuva: Anssi Puutio

Osallistuin Pro Agrian järjestämille kunnostuspäiville. Puolitoista päivää kuunneltiin seminaareja ja paneelikeskustelua, puoli päivää retkeiltiin kunnostetulla alueella.

Kyse oli vesienhoidosta - siis valuma-alueista, järvikunnostuksista, kosteikoista, HaSu-maista eli happamista sulfaattimaista, raudan valumasta jne. Osallistuin seminaariin, koska kaikki hyvä, mitä tämä vesienhoitoporukka pystyy tekemään vesille ennen kuin ne valuvat minun työmaalleni Perämereen, on pelkkää plussaa.

Itämeren suurin ongelma on rehevöityminen. Monia mereisiä luontotyyppejä ei siis kannata ennallistaa tai kunnostaa, jos niiden ongelma on nimenomaan rehevöityminen. Myös tumma vesi, kiintoaineet ja happamuus saattavat vaivata rantavesiä. Ja suurin osa tästä tavarasta valuu Itämereen maalta. Kannattaa siis kiinnittää huomionsa valuma-alueen vesienhoitoon, rannikon kosteikoihin ja happamien sulfaattimaiden asianmukaiseen käsittelyyn, jos haluaa tehdä jotakin Itämeren vedenlaadulle.

Laskeutusallas voi näyttää vaikka tältä. Työ on vuoden vanha eli vasen reuna, johon ruoppausmassat on läjitetty, lähtee pikkuhiljaa maisemoitumaan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Puolentoista päivän teorian jälkeen oli käytännön aika. Bussi nouti seminaarilaiset ja vei parinkymmenen minuutin matkan päähän Oulun keskustasta Niilesjärven rantaan. Tänne on Oulun kaupunki tilannut Kosteikkomaailman Juha Siekkiseltä suunnitelman järven valuma-alueen vesien käsittelemiseksi ennen niiden laskua järveen. 

Näimme putkialtaan, laskeutusaltaita, pintavalumakenttää, metsäojien padotusta, puukasetteja, viiksiojia... Vieraat sanat vilahtelivat, mutta muuttuivat konkreettisiksi kun seisoi rapsakassa pikkupakkasessa laskeutusaltaan laidalla ja kosketteli puukasetin tukkien niljakkaita pintoja, johon kaikenlaista kiintoainesta ja mikrofilmiä oli jo alkanut kertyä.

Laskeutusaltaiden tarkoituksena on hidastaa veden kulkua niin pitkäksi aikaa, että kiintoaineita ehtii laskeutua altaan pohjaan. Allas pitäisi käydä tyhjentämässä aika ajoin, muuten se ajan myötä madaltuu eikä enää toimita tehtäväänsä. Kun vesi on liikkunut hitaasti tai seissyt aikansa altaassa, se valuu kynnyksen yli hieman kirkkaanpana seuraavaan altaaseen. 

Puukasetit ovat joko yhteen sidottuja tai vain päällekkäin pinottuja tukkeja, jotka keräävät pintaansa kaikenlaista kiintoainesta vedestä. Samoin toimivat metsäojiin nakatut kuusenoksat, joihin oli parin viikon ojassaolon jälkeen tarttunut jo hurja kerros kaikenlaista "töhkää". Paksu ruskea mikrofilmi peitti yksittäiset neulaset. Metsäojan sulkeva luonnonmateriaaleista eli puusta ja turpeesta rakennettu pato pysäyttää veden kulun ojassa ja ohjaa sen viiksiojia eli pääojasta sivuun johtavia ojia pitkin ympäriinsä niin että metsän pohja soistuu. Pintavalunta kasvillisuuden päältä kerää lisää kiintoaineita sekä tietysti ravinteita. Metsä tästä kyllä kärsii, mutta Niilesjärven tämä ranta on Oulun kaupungin omistamaa ja kaupunki päätti viisaasti panostaa vesistökunnostukseen muutaman tuhannen puunkaatoeuron sijaan.

Havut keräävät kiintoaineita läpi virtaavasta vedestä ja puut ja oksat hidastavat veden juoksua. Kuva: Anssi Puutio

Siekkinen itse oli ohjaamassa kaivinkonekuskia, kun puolitoista metriä syviä putki- ja laskeutusaltaita kaivettiin. Mökkiläisille ojennettiin suunnitelma siitä, mitä toimia metsäojille pitäisi tehdä ennen kuin ne laskevat vetensä Niilesjärveen. Talkoilla syntyi patoja ja lapioilla viiksiojia. Työn tulos oli hienosti levinnyt ojan vesi, josta iso osa kiintoaineesta jumittuu kasvillisuuteen ennen päätymistään Niilesjärveen. 

Juttelin muutamien muiden seminaarilaisten kanssa. Ammattilaisten (ELY-keskukset, SYKE, Pro Agria, Metsäkeskus, Metsähallitus) lisäksi paikalla oli kiinnostuneita mökkiläisiä, vastavalmistuneita luonnonmaantieteilijöitä ja mm. kulttuuriantropologi, joka tutki vesistökunnostusta humanistin silmin. Vesistökunnostus aletaan onneksi pikkuhiljaa nähdä melko läpileikkaavana aiheena - vettä ei voi suojella vain yhdessä paikassa, koska se kerää mukaansa kaikenlaista koko siltä matkalta, minkä se kulkee reitillään sadepilvestä turvesuolle, ojitusojaan, jokeen, järveen ja lopulta Itämereen. Metsäojitus ei ole irrallinen asia Itämeren kunnosta eikä vesiensuojelu ole vain tietyn yksittäisen tahon asia vaan kuuluu kaikille metsänomistajista kaupungin ympäristötarkastajiin, mökkiläisiin, kaupungin hulevesistä huolehtiviin ja lopulta meihin meribiologeihinkin asti.

Essi Keskinen