maanantai 12. helmikuuta 2024

Aivoille karkkia

Aurinko siilautuu pinnan läpi pohjalle, jossa kivi ja kasvillisuutta veden alla
Aurinko siilautuu näkinpartaisniitylle Perämerellä. Kuva: Helmi Mentula / Metsähallitus

Osallistuin Aalto-yliopisto maisteriopiskelijan Kaisa Rooverin vetämään työpajaan Monilajisesti kestävä Itämeri 2050 -työpaja 1. Homma liittyi merialuesuunnittelun seuraavaan kierrokseen ja merialuesuunnittelun visioon vuodelle 2050.

En tiennyt, mitä työpajalta piti odottaa, eikä osallistujalistastakaan voinut päätellä mitään - listalta löytyivät mm. Amazon-hyönteistieteilijä ja maantieteilijä, joiden kanssa satuin olemaan samoissa polttareissa yli kymmenen vuotta sitten. Esittäytymiskierroksella ilmeni, että osallistujien joukossa oli myös taiteilija, ekonomi ja valokuvaaja, vain muutamia esittäytymisiä mainitakseni.

Kuvakaappaus visiosta vuodelle 2030
Merialuesuunnittelun visio vuodelle 2050 näkee sekä ihmisen että Itämeren hyvinvoivana hyödyntämässä kestävää sinistä kasvua. Kuva: kuvakaappaus Miro-ohjelmasta.

Työpajan tarkoituksena oli pohtia merialuesuunnittelukierroksen visiota vuodelle 2050 Itämeren kestävästä sinisestä kasvusta, hyvinvoivasta meriluonnosta ja hyvinvoivasta ihmisestä. Jos visio olisi toteutunut, millaisia uutisotsikoita nähtäisiin vuonna 2050 ("Sinileväkukinnat jääneet historiaan", "Rihmaleväviljelmät poistavat xx määrää hiiltä vuodessa Itämerestä" jne) ja millainen maailmankuva ihmisillä olisi. 

Pohdinta johti seuraavaan kysymykseen - miten tästä maailmankuvasta päädyttäisiin vaihtoehtoiseen monilajisesti kestävään visioon. Vain oma mielikuvitus oli rajana eikä omasta vihreästä luonnonsuojelijan kuplasta tarvinnut välttämättä poistua kohtaamaan kaikkien ihmisten kuvittelemia eri elämien realiteetteja.

Keskustelu oli vilkasta ja mielenkiintoista, poikkitieteellisyys virkistävää, visiointi ja spekulaatio innovoivaa ja inspiroivaa. Toivottavasti työpajan vetäjä sai rönsyilevästä keskustelusta ja maailmoja syleilevistä Miro-taululle kirjoitetuista post-it -lappusista jotakin tolkkua.

Kuvakaappaus Miro-ohjelmasta post it -lapuista

Useinkaan en jaksa innostua mistään visionäärisestä työstä. Olen monien asioiden suhteen hyvin realisti, joskus jopa hieman kyynisyyteen kallistuja, vaikka samalla kuitenkin elän omassa kirkkaanvihreänä loistavassa luonnonsuojelukuplassani. Tulevaisuutta visioidessa joudutaan usein keskittymään monen oman kuplani ulkopuolisen arjen tärkeimpiin asioihin kuten talouden kasvuun, ihmisten materialistisen hyvinvoinnin lisääntymiseen tai globalisoitumisen helpottamiseen. 

Välillä on hyvin huojentavaa, rentouttavaa ja inspiroivaa visioida tulevaisuutta juuri niin kuin sen itse ymmärtää oikeaksi. Että ihminen on osa luontoa ja yksi sen miljoonista eläimistä ja että ekosysteemien hyvä terveys kaikkine lajeineen päivineen on ihmiskunnan ainoa keino eteenpäin. Kyllähän minä tämän tiedän ainoaksi oikeaksi totuudeksi, mutta samalla tavoin joku toinen esim. materialistisessa kapitalistikuplassaan tietää oikeaksi, että jatkuva taloudellinen kasvu on mahdollista ja että sen vuoksi täytyy uhrata luonnon resursseja, ne kun ovat siellä ihmisen käytettävissä, koska mehän olemme luomakunnan herroja. Kun mietitään eteenpäin maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuutta ja luodaan siitä visioita, en voi rehellisesti sanoa, että minusta kaikissa muissa kuplissaan elävien ihmisten pitäisi vain lyödä hanskat tiskiin oman visionsa kanssa ja myöntää, että me viherkuplalaiset olisimme ainoat oikeassa olijat. Vaikka uskonkin, että niin se asia on, ymmärrän kuitenkin sen verran, että en väittäisi muiden totuuksia (ainakaan kokonaan) vääriksi. 

Tältä pohjalta oli juuri siksi niin hienoa päästä keskustelemaan Itämeren tulevaisuudenvisiosta niiden muiden ihmisten kanssa, joiden mielestä ihmisen pitäisi ymmärtää palauttaa itsensä ruotuun ja osaksi luontoa, aloittaa vuoropuhelu kaiken elonkirjon kanssa ja unohtaa jatkuva taloudellinen kasvu ikuisiksi ajoiksi.

Kiitos hienosta ja ajatuksia herättävästä työpajasta!

Essi Keskinen

Kuvakaappaus Miro-ohjelmasta post it -lapuista




tiistai 6. helmikuuta 2024

Velmut kalat



Käärmemäinen kala veden alla
Teistin ilme on yrmeä, kun sitä häiritään punaleväviidakossa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Joudun usein selittämään että "Ei, sukeltaessa ei useinkaan näe kaloja". Syy siihen on se, että monet kalat säikkyvät paineilmalaitteiden ilmakuplia. Kalojen herkkä kylkiviiva-aisti tuntee ilmakuplat tai veden liikkeen jo kaukaa, tai ne kuulevat hengityksen rohinan ja kurlutuksen regulaattorin läpi kuuloluillaan. Poikkeuksia säikkyihin kaloihin ovat pohjakalat kuten kivinilkka, simput ja kampelat, jotka ennemmin luottavat suojaväriinsä kuin viitsivät lähteä karkuun. Muita poikkeuksia ovat pienet ja hidasliikkeiset neulakalat ja piikkikalat, ja alati uteliaat serkukset ahven ja kiiski. Kerran lapioin pohjassa hiekkanäytettä ämpäriin, ja uteliaat ja pohjasta karkuun lähteviä selkärangattomia herkkupaloja etsivät kiisket pyrkivät ämpäriin niin että niitä piti lähes töniä pois.

Pieniä kaloja vesikasvillisuuden joukossa matalassa rantavedessä
Snorklatessa tai suppilautaillessa näkee paljon pikkukaloja. Laguunit ja fladat ovat kalanpoikasten ja piikkikalojen (kolmipiikki) paratiiseja. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus



Kiiltävä pieni kala
Kolmipiikit ovat erityisesti loppukesällä kudun jälkeen hieman hitaita ja kömpelöitä, kudussa kaikkensa antaneita. Usein niihin iskevät sieni- ja hometaudit tai loiset, ja ne kuolevatkin yleensä jo noin kolmivuotiaina. Kuva: Lari Järvinen / Metsähallitus

Kirkkaanvärinen pieni kala
Kolmipiikkikoiraan kutuasu on korea - siniset silmät ja kirkkaanpunainen vatsa. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus

Velmu-ohjelmassa eli kansallisessa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa kaloja on kartoitettu lähinnä niiden kutu- ja poikasalueiden kautta. Luonnonvarakeskus on kahlannut kalanpoikasten perässä pitkin ruovikoita, vetänyt nuottaa hiekkarannoilla ja haavinut kalanpoikasia veneen keulasta. Mätimunien ja pienpoikasten esiintymisalueiden ja erilaisten ympäristömuuttujien (veden lämpötila, alueen suojaisuus ja syvyys, kasvillisuus jne) avulla Luonnonvarakeskus on mallintanut monille kaupallisesti tärkeille kalalajeille kutualuemalleja. Malli kertoo, mistä Suomen rannikolta löytyy todennäköisimmin kuhan, ahvenen tai vaikkapa hauen kutualueita. Kalanpoikasten löytöpaikkoihin tai kutualuemalleihin pääsee tutustumaan Velmun karttapalvelussa.

Ahven katsoo suoraan kameraan
Ahvenet ja kiisket ovat uteliaita ja seuraavat usein kiinnostuneina sukeltajan toimintaa. Kuva: Pekka Lehtonen / Metsähallitus

Kala pimeällä pohjalla
Kiiski, ahvenen sukulaiskala, on utelias eikä erityisen pelokas. Tämä kiiski kurkisteli sukeltajaa hylyn suojasta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kalojen kartoitus ja tutkimus ja niiden hyvinvoinnista huolehtiminen on Suomessa jakautunut monen eri organisaation välille. Metsähallituksella Eräpalvelut huolehtii kalastusluvista ja sitä myöten myös joistakin virkistyskalastuskannoista sekä tekee yhteistyötä Luonnonvarakeskuksen kanssa merikutuisen harjuksen suojelemiseksi Merenkurkussa ja Perämerellä. Suomen ympäristökeskus tekee silakoiden koekalastukset ja kannanarviot. Luonnonvarakeskus on se organisaatio, jolle kuuluvat oikeastaan kaikki kalat kaupallisista epäkaupallisiin.

Kaloihin liittyvää tutkimusta tehdään toki paljon muissakin organisaatioissa, esim. Turun ammattikorkeakoulussa, Jyväskylän yliopistossa jne. Kalakantojen, kutualueiden ja levinneisyysalueiden suhteen Luonnonvarakeskus on kuitenkin se taho, jonka puoleen kääntyä.

Isopäinen kala pohjalla
Härkäsimpun tunnistaa päälaen neljästä nystyrästä, joita kalastajat kiroavat, kun yrittävät irrottaa kalaa verkosta. Simput ovat pohjakaloja, jotka syövät esim. kilkkejä, simpukoita ja muita selkärangattomia pohjaeläimiä. Kuva: Pekka Lehtonen / Metsähallitus

Lähikuva kalan naamasta
Härkäsimpun neljä päänystyrää erottuvat hyvin kauniinvärisen silmän yläpuolelta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Neulamainen kala vesikasvillisuuden joukossa
Siloneula löytyy usein matalasta vedestä kasvillisuuden joukosta. Särmä- ja siloneula sekä harvemmin nähty vaskikala ovat merihevosten sukulaisia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Pieni hauenpoikanen alhaalta pintaa kohti kuvattuna
Pieni hauenpoika odottaa saalista eikä huomaa varovaista valokuvaajaa, joka on laskenut kameran sen alapuolelle pohjaan. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus

Pieni kala kurkistaa rakkoleväpuskan joukosta
Kivisimput ovat todellisia vesistöjen generalisteja eli yleislajeja. Ne viihtyvät niin makeissa kuin murtovesissäkin, jonkin verran virtaavassa ja seisovassa vedessä. Tässä kivisimppu kurkistaa rakkohaurujen välistä Merenkurkussa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kala pohjalla
Kivinilkka on ainut suomalainen kala, joka synnyttää eläviä poikasia. Se on harvemmin nähty pohjakala, vaikkei olekaan mitenkään harvinainen tai vähälukuinen - sitä ei vain usein pääse näkemään, koska Suomessa sitä ei käytetä ruokakalana. Esim. Puolassa sitä syödään mm. säilykkeenä. Kypsennettäessä kivinilkan luut muuttuvat vihreiksi. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus


Tänä vuonna Velmu viettää juhlavuottaan teemalla "Meren pohjalta päivänvaloon – Velmu 20 v". 20 vuoden kenttätöiden ajalle on mahtunut paljon myös kaloja, vaikka niitä tosiaan harvemmin näkee, kun kartoittaa vedenalaista kasvillisuutta. Drop-videoissa on näkynyt jonkin verran pohjakaloja - kivinilkkoja, muta- ja hietatokkoja ja simppuja. Monet näistä ovat löytyneet syviltä, pehmeiltä pohjilta kun kala on jäänyt hämmentyneenä kameran valokeilaan ennen pakenemistaan.

Maastokaudella 2024 on tarkoitus kartoittaa hiekkasärkkiä ja esim. harjusaarten vedenalaisia osia. Tiedossa saattaisi olla kolmipiikkien lisäksi hieta- ja liejutokkoja ja joillakin alueilla ehkä mustatäplätokkoja.

Ensi kesän vedenalaiskartoituksia kohti!

Essi Keskinen

Velmu-logo, jonka taustalla teksti 20 v






torstai 11. tammikuuta 2024

Taulukoiden kummallisuudet

Leikkaus taulukosta, jossa on päivämääriä vuodelta 1899
Kun Luonnonvarakeskuksen sivujen rajapinnalta lataa dataa, saa mielenkiintoisia päivämääriä. Tuskin tiedot todellisuudessa ovat edellisvuosisadalta. 


Valhe, emävalhe, tilasto - näinhän sitä usein sanotaan. Tilastot löytyvät usein taulukoista, ja vaikka tässä en otakaan kantaa tilastojen valheellisuuteen tai väärällisyyteen, olen viime aikoina törmäillyt ja kompastellut kaikenlaisiin outouksiin taulukoissa ja datoissa. 
LajiGIS on ympäristöhallinnon yhteisesti käyttämä tietokanta, jonne mm. kaikki Velmu-data eli valtakunnallisen vedenalaiskartoituksen lajitiedot viedään. Sieltä ne kerran viikossa kulkeutuvat netistä avoimena löytyvään Suomen lajitietokeskuksen Luomuksen tietokantaan www.laji.fi 
Vaikka kuinka jokainen parhaansa yrittääkin, tietokantaan pääsee aina livahtamaan virheitä. Mitään "vuorenvarmaa" keinoa välttää virheitä ei ole, vaikka Metsähallituksellakin on erillinen ohjelma virheiden etsintään. Suurin osa karkeista virheistä löytyykin tällä tavalla, mutta kaikki kuitenkaan ei. 
Erityisesti ennen virheenetsintäohjelmia ja vakiintuneita Excel-pohjia uuteen LajiGIS-tietokantaan tuli syötettyä kaikenlaisia virheitä. Ei ole mikään ihme, että aiemmin virheitä tuli, koska kenelläkään ei ollut vakioitua sisäänsyöttö-Exceliä ja tietoja leikattiin ja liimattiin käsin taulukosta toiseen ja seuraavana vuonna ehkä kolmanteen.
Näitä vanhoja syntejä on nyt kartoitettu, ihmetelty ja lähdetty korjaamaan. Ilmeisen lehmänhermoinen Max katseli tuhansien rivien mittaista virhe-Exceliä syksyllä 2023 monta kuukautta putkeen ja kirjasi ylös, mikä näitä pisteitä vaivasi. Välillä samalle koordinaatille oli könttiintynyt lukuisia pisteitä, välillä saman pisteen lajit ovat syystä tai toisesta jakaantuneet useille eri näytepisteille. Virhe pitää ensin löytää, sitten ymmärtää, sitten korjata.
Virheitä korjattaessa löytyy välillä hupaisia muistiinpanoja, joita ei selvästi ole tarkoitettu muille kuin itselle muistiinpanoksi. Kävin läpi vanhoja Excel-lomakkeita, joita on syötetty LajiGISiin muiden toimesta ennen vuotta 2019. Oma suosikkini on sarake nimeltään "saatana tämäkö tässä nyt on ongelma". Kollega on myös nimennyt jonkun taulukon nimellä "saatanan_työmaa" - siitä tuli kertaheitolla legenda.

Leike Excel-taulukosta, jossa on sarake nimeltään "Saatana tämäkö tässä nyt on vikana"
Jotkut muistiinpanot on ehkä tarkoitettu vain itselle.

 
Leikkaus Excel-taulukoita sisältävästä kansiosta, jossa on taulukko nimeltä TOSIFINAL
Kun Excel-taulukoiden kanssa puljaa eikä halua tallentaa aina edellisen version päälle vaan vaihtaa nimeä niin että kaikki versiot säilyvät, voi joskus olla vaikeaa keksiä aina vain uusia "vielä valmiimpi" -nimiä.

Tärkeintä kuitenkin on, että virheet saadaan korjattua ja tiedon laatu paranee koko ajan. Tietokantaa ja sinne vietävien Excel-taulukoiden tarkistamista pyritään helpottamaan koko ajan, ja virheidenetsintäohjelmaakin käytetään nykyisin lähes aina. 

Silti me olemme vain ihmisiä, ja virheitä tulee olemaan vähintään yhtä kauan kuin ns. inhimillinen tekijä pääsee käsiksi sisäänsyötettäviin datoihin.

Essi Keskinen

torstai 30. marraskuuta 2023

Meridata käyttövalmiina

Karttakuvassa Suomen merialueet ja pisteitä Virolahdelta Kalajoelle
Velmu kesäsi maastokaudella 2023 tietoa 4466:sta näytepisteestä itäiseltä Suomenlahdelta Kalajoelle. Kuva: Metsähallitus

Maastossa tehdään maastokartoituksia ja kerätään tarkkaa lajitietoa, mihin millään kaukokartoitusmenetelmillä ei vielä ainakaan tällä hetkellä kyetä. Maastotyöt ovat kalliita ja aikaavieviä ja erityisesti vedenalaiset lajistokartoitukset vaativat erityisosaamista kuten snorklaamista tai sukeltamista. Työ ei kuitenkaan ole läheskään valmiiksi tehty sitten kun maastotyöt on tehty, vaikka kaikki lajinäytteetkin olisi mikroskopoitu ja tunnistettu. Työ ei ole valmis edes silloin, kun kaikki data on naputeltu Excel-taulukoihin.

Työ on valmis vasta, kun taulukot on syötetty LajiGIS-tietokantaan, jossa lajistotiedot ovat kaikkien ympäristöhallinnossa työskentelevien käytettävissä. Ja kun tiedot vielä kerran viikossa päivittyvät ympäristöhallinnon tietokannasta yleiseen Lajitietokeskuksen Luomuksen www.laji.fi -tietokantaan, joka on kaikkien käytössä oleva avoin tietokanta, vasta sitten kenttätyörahoille on saatu täysi vastine.

 

Kasveja veden alla
Punanäkinpartaiset kertovat yleensä suojaisesta mutapohjaisesta fladasta tai lahdesta. Kuva: Sonja Palhus / Metsähallitus

Vesikasvin juuria ja siinä valkoisia toukkia meribiologin polvella sup-laudalla
Jotkin hyönteiset kuten esim. uposkuoriaiset munivat vesikasvien juuristoihin, joissa niiden toukat kuoriutuvat munista ja alkavat alkaa elämämäänsä ennen aikuiseksi kuoriutumista. Kuva: Maximillian Gareis / Metsähallitus

Maastokaudella 2023 yhteensä neljä Velmu-tiimiä (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) keräsi lajistodataa itäiseltä Suomenlahdelta aina Kalajoelle asti. Tietoja kertyi yhteensä 4466:sta näytepisteestä. Näytepiste tarkoittaa 1-4 neliömetrin kokoista kartoitusalaa, jonka lajisto on inventoitu sukeltamalla, snorklaamalla tai vesikiikarilla. Jos vesi on ollut sameaa, on käytetty haraa, jolloin näyteala on ollut suurempi, mutta pohjaa ei ole nähnyt.


Kasveja veden alla
Vesikuuset ovat näyttävät terrestrisiltä kaimoiltaan kuusilta. Kuva: Sonja Palhus / Metsähallitus

Pelastautumispukuinen henkilö mittaa melan avulla syvyyttä sup-laudan päältä
Matalilla tai erityisen mutaisilla alueilla vedenalaiskartoituksia tehdään paljon sup-laudan päältä. Melan avulla on kätevää mitata veden syvyys. Kuva: Kevin O'Brien / Metsähallitus

Kaikilta näytepisteiltä ei löydy yhtään lajia, mutta nämä pisteet ovat melko harvassa. Muutamien fladojen syvemmiltä mutapohjilta, erityisesti jos niiden läpi on ruopattu veneväylä, ei välttämättä löydy mitään. Suurin osa näytepisteistä pitää kuitenkin sisällään yhdestä jopa tusinaan tai viiteentoista lajia. 

Yllättäen kaikkein luonnontilaisimmat ja häiriintymättömimmät fladat eivät välttämättä ole niitä monilajisimpia. Upeat mukula- tai punanäkinpartaniittyjen peittämät kirkasvetiset, täysin luonnontilaiset fladat voivat joskus ylläpitää vain kourallista lajeja, esim. mukula- ja punanäkinparta, merinäkinruoho ja hapsivita. Jos häiriötä (lue rehevöitymistä tai edes ravinteita) on hieman enemmän, lajimäärä saattaa kivuta yli kahdenkymmenen. Kumpi näistä alueista sitten on "arvokkaampi" merialue, se on jokaisen itse päätettävissä.

Snorklaaja vedessä heittoharan kanssa
Sameassa vedessä snorklaaja turvautuu heittoharaan lajiston selvittämiseksi. Kuva: Sonja Palhus / Metsähallitus

Kirjoituslevy ja siinä tekstiä
Kenttäprotokolla kiinnitetään kirjoituslevyyn ja tallentimena toimii vanha kunnon lyijykynä. Vedessä lähes kaikki muut tietojen tallennusmenetelmät ovat joko hankalia, hitaita, kalliita tai muuten mahdottomia. Kuva: Sonja Palhus / Metsähallitus

Lehmiä rantalaitumella
Joillakin alueilla kartoittajien kavereina laiduntaa perinnebiotooppien hoitajia. Kuva: Kevin O'Brien / Metsähallitus

Maastopäivät tuppaavat olemaan pitkiä. Kartoituskohteet ovat kaukana, veneellä liikkuminen on hidasta, kartoitusvälineitä on paljon ja niitä pitää raahata maastomajoituksen, pakettiauton, veneen ja fladan välillä. Illalla sama reitti pitää kulkea toiseen suuntaan.

Maastopäivä ei pääty siihen, kun saavutaan takaisin majoitukseen. Sitten pitää vielä käydä läpi päivän mikroskopoitavat näytteet, huoltaa varusteet, tankata veneet ja valmistautua seuraavaan päivään. Dataa tallennetaan Excel-taulukoihin silloin kun ehditään, tuulisina päivinä, junamatkoilla tai autossa pelkääjän paikalla.

Naru menee veden alle rannasta, kirkas vesi
Välillä Suomenkin vesistöt näyttävät tropiikilta. Kuva: Anna Lyssenko / Metsähallitus

Kaksivärinen sukeltajanlippu rantakalliolla
Sukeltajan A-lippu ilmoittaa, että lähistöllä on sukeltaja - älä siis aja veneellä päälle! Anna Lyssenko / Metsähallitus

Kasvi veden alla
Äimäruoholla on sievät pienet pallerokukinnot. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kolme henkeä reisiä myöten vedessä
Kovapohjaisia fladoja voi helposti kartoittaa vesikiikarilla, jos pohja ei pöllyä eikä vesi ole liian syvää. Kuva: Rupert Simon / Metsähallitus

Ilmakuvakartta, jossa linjoja ja pisteitä
Tehdyt kartoituslinjat ja -pisteet näkyvät ilmakuvan päälle projisoituna LajiGIS-tietokannassa. Kuva: Metsähallitus


Kaksi henkilöä kuvaa ja haastattelee pelastautumispukuista rannalla
Median kanssa työskentely on osa vedenalaiskartoituksia. Ihmisiä kiinnostaa, miksi plussa-palloiksi pukeutuneet pelastautumispukuiset meribiologit ja luontokartoittajat häärivät heidän rannoillaan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Vedenalaista kasvillisuutta
Hiekkapohjilta löytyy sekä putkilokasveja että irtonaisia rihmaleviä. Kuva: Anna Lyssenko / Metsähallitus

Karttapohjalla linjoja ja pisteitä
LajiGIS-tietokantaan vietynä maastossa tehdyt näytepisteet- ja linjat näyttävät osuvan pohjakartan kanssa yksiin. Kuva: Metsähallitus

Essi Keskinen, meribiologi



tiistai 7. marraskuuta 2023

Kerro se kuvin

Tyynellä merellä sup-lauta ja vesikiikari
Maastokesän toimiston maisemissa on harvoin mitään valittamista. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Viimeisten parin viikon aikana olen tägännyt kesän maastotyökuviin asiasanoja. Kun kuvat sitten viedään kuvapankkiin, niitä voi etsiä asiasanoilla kuten "sukellus", "uhanalainen", "työ", "Perämeri" jne. Pohjanlahden tiimin kuvista Korsnäsistä Tornioon kertyi "Parhaat 2023" -kansioon noin 300 kuvaa, joista laitain tähän nyt muutamia itselle tavalla tai toisella mielenkiintoisia, kauniita, hätkähdyttäviä tai muuten merkityksellisiä.

Tervetuloa Metsähallituksen meritiimin yhdistetyn Velmu- ja merenhoidon seurannan tiimin maastokesään 2023!

Essi Keskinen

Tyyni meri, auringonlasku, auringon säteet heijastuvat kahtena
12 maastoviikkoa, 11 maastomajoitusta. Ei voi ainakaan sanoa, että maisemat olisivat käyneet tylsiksi. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Mittanauha pohjalla kasviniityn päällä
Parhaimmillaan vaarantuneet suojaisat näkinpartaisniityt ovat todella tiheitä ja kauniita. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Naru hiekkapohjalla veden alla
Merenhoidon seurantalinjoiksi etsittiin sora-, hiekka- ja mutapohjia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Monilajinen vesikasviniitty veden alla
Monet fladat eli maankohoamisen vuoksi merestä irti kuroutuvat lahdet ovat pullollaan mitä erilaisimpia lajeja - tästä fladasta löytyy ainakin näkinpartaisia, vitoja ja merinäkinruohoa. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Tiheää vesikasviniittyä veden alla
Pehmeäpohjaiset suojaisat fladat ylläpitävät tiheitä vesikasviniittyjä. Tästä fladasta löytyi punanäkinpartaa ja hapsivitaa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Silttiä vesikasvillisuuden päällä, huono näkyvyys
Tämä flada oli vastikään ruopattu ja sen kyllä näki. Näkyvyys oli hyvin huono ja kaikkea jäljelle jäänyttä kasvillisuutta peitti sentin sedimentaatiokerros. Ikävä kyllä lahdesta löytyi myös koko maassa rauhoitettu meriuposkuoriainen. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Henkilö sup-laudalla sateessa
Satoi tai paistoi, työt mennään tekemään. Tuuli on sitten eri asia. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Vedenalainen kasviniitty
Ärviät kurkottelevat pintaan tältä mutapohjalta. Ärviöiden juurilta löytyy vaikka minkälaista kasvillisuutta eri lajisista näkinpartaisista uposvesitähtiin, vitoihin, hauroihin ja letkuleviin. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Vedenalainen kasvillisuusniitty
Merinäkinruoho on kirkkaanpunaisine "täplineen" valokuvauksellinen laji. Se kertoo lievästä rehevöitymisestä, mutapohjasta ja suojaisesta kasvupaikasta. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Valo siivilöityy veden pinnalta pohjaa kohti lumpeen lehden alle
Lumpeet ja ulpukat viihtyvät makeavetisimmissä lahdissa ja jokisuistoissa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Lumpeen kukka veden pinnalla
Värit ovat kohdillaan tässä kesäisessä lumpeenkukkakuvassa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kasvi veden alla
Paikalliset mökkiläiset kertoivat, että poimuvidan massaesiintymät toistuvat noin neljän vuoden välein. Pääsimme todistamaan tätä Merenkurkussa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Tyyni merenpinta ja veneen keula
Kuvia tulee helposti otettua parhaimmilla ja huonoimmilla keleillä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kukan siemeniä veden alla
Upossarpio on kaikessa vaatimattomuudessaan kaunis uhanalainen vesikasvi. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Veden pinta, pohjassa kasvillisuutta
Uhanalaisen lajin näkeminen sävähdyttää aina. Perämeren kansallispuiston Selkä-Sarven vaarantuneen paunikkoesiintymän tarkastaminen oli mukava tehtävä, koska laji löytyi edelleen paikalta. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Sup-lauta narun päässä
Välillä työskentelyolosuhteet ovat vähemmän optimaaliset. Onneksi matalalla rannalla pystyy työskentelemään myös kovemmalla tuulella. Kuva: Saara Luukkonen / Metsähallitus

Lähikuva kasvista
Vaarantunut ja koko maassa rauhoitettu nelilehtivesikuusi on kauniinvärinen kasvi. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Vesi roiskuu veneessä
Välillä tuulee... Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Vesi roiskuu veneessä
Ulkokrunnista paluu voi välillä olla märkää touhua. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Henkilö sup-laudalla iltaruskossa
Iltatyöt ovat mukavia, jos ei väsytä liikaa. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Sukeltajan räpylät ja vene pinnalla
Nautiskelin tänä kesänä sukelluksista. Viime kesänä niitä ei ollut ja edelliskesänä ne tehtiin syviin ja järkyttävän sameisiin Airiston vesiin Turun sisäsaaristossa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Puinen kirkko ja merimaisema
Kaikki jotka ovat kuunnelleet merisäätä, muistavat Ulkokallan. Maakalla on naapurisaari, josta löytyy mm. puinen kirkko, Ulkokallalla on vain sääasema ja joitakin paikallisten mökkejä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Naru sorapohjalla veden alla
Kesällä 2023 perustettiin Merenkurkkuun ja Perämerelle merenhoidon seurantalinjoja. Sorapohjien löytyminen oli aina iloinen asia, koska soraa tuntuu olevan meren pohjalla vain pieninä laikkuina. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kasvi veden alla
Lapin ELY-keskus pyysi meitä tarkistamaan erään uhanalaisen lajin, lietetattaren, esiintymän, läheltä Perämeren kansallispuistoa. Sieltähän se vielä löytyi, joskin viimeisiään vetelevänä - vesialue on kasvamassa umpeen ja lietetatar jäämässä muun kasvillisuuden jalkoihin. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Auringonlasku merellä
Auringonlasku värjää Perämeren kansallispuiston taivaan. Kuva: Saara Luukkonen / Metsähallitus

Aaltoja
Kesä- ja heinäkuu olivat suhteellisen tyyniä ainakin Merenkurkussa, mutta elokuussa tuulet alkoivat vaivata Perämerellä. Kuva: Rupert Simon / Metsähallitus

Kolme henkilöä vedessä lahdessa
Tuulipäivänä on hyvä tarkistaa tiedossa oleva uhanalaisten upossarpioiden esiintymä. Kuva: Rupert Simon / Metsähallitus

Kasvi veden alla
Äimäruoho on sievä pieni vesikasvi, joka helposti jää muiden jalkoihin. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus