Rehtoreita mereen ja tyrskyvyöhykkeeltä leviä

 

Pinta-avustaja ohjastaa, mihin suuntaan sukeltajan pitää uida selällään potkien, että pääsee linjan alkupoijulle. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Vuodet ei oo veljeksiä, senhän tietää jokainen. Vuosi sitten tähän aikaan kesäkuusta Velmu-tiimi valitteli kovia ja ennustamattomia tuulia (blogi löytyy täältä). Koko kesäkuussa saatiin vaivoin kokoon muutama sukelluslinja, kun viime viikolla niitä tehtiin jo kahdeksan.

Maastokauden alku on aina risaista aikaa. Vielä viimeiset varustehankinnat ja -huollot, kenttäprotokollien printtaukset, sukelluslääkärintarkastukset ja muut pakollisuudet. Tänä vuonna vietettiin myös kaksi päivää työturvallisuuden ja erityisesti maastotyöturvallisuuden parissa - hyvin tärkeät, mielenkiintoiset ja pakollisetkin päivät, koska jokaisen uuden työntekijän ei voi olettaa lukevan jokaista manuaalia ja ohjekirjaa erilaisista työturvallisuusohjeista.

Velmu-maastokauden 2026 alkua pätki vielä mukavasti Komentosilta -niminen kestävän sivistyksen rehtoriverkosto, joka omien sanojensa mukaan ”on maailman ensimmäinen kestävän sivistyksen johtamisverkosto, jossa tämän hetken tieteellinen tilannekuva ja rakenteiden uudistaminen luotsaavat huomisen koulun”. Mikäs sen parempaa kuin se, että meidät pyydettiin vetämään työpaja rehtorien ”Reksit merelle” -maastoreissuun Seiliin.

Erika esittelee rehtoreille lajeja sekä mikroskoopilla, lasipurkeista että laminoituina valokuvina. Kuva: Harri Tarvainen / Komentosilta.

Yllättävän moni innostuu pulaamaan vedessä, kun varustus vain on toimiva. Pelastautumispuvussa uidaan muodostelmassa, jossa jaloilla pidetään kiinni edellisestä ja käsillä tuotetaan liikevoima. Kuva: Harri Tarvainen / Komentosilta

Reilun parin tunnin työpajan vetäminen innokkaille rehtoreille laiturilla ja Seilin rantamaisemissa oli ilo. Kerroimme tekemästämme työstä, Velmu-ohjelmasta (kansallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma), Biodiversea LIFE IP-hankkeesta ja sen tekemästä mereisten luontotyyppien kunnostuksesta, esitimme ideoita koululaisten kanssa tekemiseen, vastasimme lukuisiin kysymyksiin ja annoimme mahdollisuuden kokeilla pelastautumispukuja meressä. Niin naiivilta ja hassulta kuin se kuulostaakin, kelluminen meressä vettä pitävässä pelastautumispuvussa on aina elämys, joka jää mieleen.

Floriaan kirjoittaa muistiinpanoja sukelluslinjalta. Leväpatteri leijuu pään vieressä, kunnes sinne otetaan mikroskopoitavia näytteitä. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Tänä kesänä Velmu-tiimin työtehtäviin kuuluu mm. uhanalaistyöryhmien työn auttaminen. Suomessa lajien uhanalaisuus arvioidaan 10 vuoden välein, ja seuraavaan arviointiin on enää pari vuotta aikaa. Moni lajeista on edelleen DD eli data deficient eli puutteellisesti tunnettu - sen uhanalaisuudesta ei pystytä harvojen tai pirstaleisten havaintojen takia sanomaan juuta eikä jaata. Äyriäistyöryhmä pyysi keräämään näytteitä joistakin vesiselkärangattomista ja levätyöryhmä erityisesti tyrskyvyöhykkeen lajeista.

Tyrskyvyöhykkeellä tarkoitetaan sitä ylimmän vedenkorkeuden yläpuolella olevaa aluetta, johon aallot säännöllisesti pärskyvät ja joka siksi on erityisen hankala kasvualusta. Välillä kuivaa, välillä märkää, ja märkä voi olla joko suolavettä tai sadevettä. Tyrskyvyöhyke voi olla myös muuta kuin kalliota tai kivikkoa, mutta tänä kesänä kiertelemme erityisesti katsomassa lintuluotojen ravinteikkaita tyrskyvyöhykkeitä siinä toivossa, että puutteellisesti tunnettuja lajeja saataisiin herbaario- ja DNA-näytteiksi.

Tyrskyvyöhykkeen levälajistoa on välillä hankala saada irti kalliosta. Kuva: Floriaan Eveleens Maarse / Metsähallitus

Ensimmäisellä maastoviikolla jokin tällainen laji päätyikin näytepussin pohjalle. Kalliosta irti raaputtaminen oli hankalaa ja näytteet lähes mikroskooppisen pieniä, muutaman millimetrin mittaisia vihreitä täpliä. Herbaariopaperilla näyttää olevan vain vihreitä pikku kikkareita, mutta valokuva sentään näytti paremmalta. DNA-näytteet lopulta paljastavat, löytyikö kalliolta tyrskykololevä Blidingia minima, josta ei ole montaa aiempaa havaintoa Suomesta.

Velmu-tiimin työ alkaa kesä-heinäkuun sukellus- ja tyrskyvyöhykkeen tarkastusrupeamalla Saaristomerellä ja jatkuu uhanalaisten lajien aiempien havaintojen tarkistamisessa pitkin Pohjanlahden rannikkoa elokuussa. Tarkemmin suunnitelmista voi lukea täältä.

Siloneuloja on ollut liikkeellä erityisen paljon. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Sen verran terveisiä Saaristomereltä, että näkösyvyydet eli Secchi-syvyydet ovat vaihdelleet sisemmän saariston huikeasta 6,5 metristä ulomman saariston käsittämättömään 12,5 m syvyyteen asti. Vedet ovat vielä kylmiä, pintavesi sisemmissä lahdissa 15-16 astetta, 10 m syvyydessä n. 11 astetta, eivätkä yksisoluisten leväkukinnat vaivaa näkyvyyttä. Viimevuotisia irtonaisia rihmalevämattoja on joillakin alueilla, ja joitakin kalliopohjia peittävät pitkät rihmaleväkasvustot, mutta veden kirkkauden takia juuri nyt on hienoa tehdä töitä Saaristomerellä.

Essi Keskinen