Laatikon kokoinen maailma

Sataa sataa ropisee. Pääni on laatikossa, jossa on tietokone, joka ei saisi kastua, maailmassa, jossa on paljon enemmän vettä kuin haluaisin tällä hetkellä. Jo viime vuonna kirjoitin blogiin siitä kuinka veden kuuluisi olla vain pinnan alla eikä taivaan ja pinnan välillä ja taas tällä välillä on kaatamalla vettä.

Olen istunut pää laatikossa koko aamupäivän ja katsellut videoita vedenalaisesta maailmasta josta yritämme löytää riuttaa. Niina ajaa venettä ja huutelee että ”Nyt ollaan koilliskulmassa, käännytään juuri kohti pohjoista!” ja Alejandra käsittelee kameraa. Katselen tietokoneruutua ja videokuvaa ja sen perusteella huutelen Alejandralle ”Laske, vielä! Nosta vähän!” Tänään maailmani näyttää tältä.

Viistokaikuluotaus toimii hyvin riuttojen määrittämisessä.

Allegoria todelliseen maailmaan: minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miltä maailma laatikon ulkopuolella näyttää, kaikki informaatio, jota käsittelen laatikon sisällä, on se mitä Niina päättää minulle kertoa ja jota saan Alejandran käsittelemästä kamerasta silloin kun kuva sattuu olemaan hyvä ja kamera kulkee oikealla korkeudella pohjasta.

Ergonominen videointiasento Busterin lattialla - olen yrittänyt taitella 172-senttisen varteni jalat joten kuten kahden penkin väliin. Kun hyvään asentoon pääsee, siitä ei kannata ihan heti lähteä kammertautumaan ylös.

Tuntuu että monien ihmisten maailma on tällainen. Asutaan laatikossa josta ei koskaan poistuta ja kaikki informaatio, jota laatikossa käsitellään, on toisen käden tietoa, muilta saatua. Tämän varaan maailmankuva sitten pitää rakentaa. Välillä kurkistan ulos laatikosta ja huomaan että sade myös kastelee, ei vain ropise, että ulkona laatikosta tuulee, ja että Niina on kääntänyt veneen niin että nyt katselen kuusikkoista saarta kun viimeksi laatikosta kurkatessani kohtasin avomeren. Maailma näyttää ja erityisesti tuntuu kovin erilaiselta laatikon ulko- kuin sisäpuolella.

Tällaisia sitä miettii kun viettää aamupäivän pää laatikossa sateen ropistessa ja katselee videoita.

Essi Keskinen

Uusien kuskien koulutusta - innostus paistaa vielä kasvoista :)

Suvi vie paikoilleen kiinteän seurantalinjan ensimmäistä laattaa - veneellä ei pääse rantaan asti.

Tuulipäivän huveja on saareen tutustuminen ja lettukesteihin meno - Lepäsen saaren toisella puolella mökkiään pitävä Anna kutsui koko porukan letuille.

Väkeä naurattaa vaikka ilma on surkea? Oltaisiinko menossa takaisin mökille?

Laria yritetään auttaa pois Johannan naistenmallisesta sukelluspuvusta. Tarvittiin muutama henkilö ennen kuin onnistui.

Secchi-syvyyden ottamisen ajaksi Essi pitelee kiinni merimerkistä. Joka kesä joka tyyni päivä olemme ottaneet Secchi-syvyyden tästä samasta pisteestä.