Vapaaehtoisia veden alla

Moni kadehtii minun työtäni meribiologina. Ai mistäkö sen tietää? No siitä että vapaaehtoisia tunkee ovista ja ikkunoista, tulee töihin ja vielä kiittelee jälkikäteen että sai tehdä ilmaiseksi sitä mitä minä teen koko kesän palkalla. Ja pyytää vielä päästä myöhemmin samoihin hommiin uudelleen. Meillehän tämä on tietysti iloinen asia kun saamme ilmaista työvoimaa pelastamaan Itämerta.

Lauantaina 1.8 Perämeren meritiimi järjesti Selkä-Sarvessa Perämeren kansallispuistossa sukeltajien toiveesta jo toisen vapaaehtoispäivän viime vuoden kiitosta saaneen ”Päivä meribiologina” –sukelluspäivän jälkeen. Tällä kertaa sukeltajien vapaaehtoistyön päivä kulki nimellä Auta meribiologia! –sukelluspäivä.

Lounastauko Vähä-Huiturissa.

Lauantaiaamuna käytiin työt läpi. Kansallispuiston alueella oli vielä jäljellä pari riuttaa, joille piti tehdä luontotyyppivarmennukset sekä videoimalla että sukeltamalla ja polygoni, jonka sisältä piti etsiä näkinsammalia. Kemin Urheilusukellusseuran vapaaehtoiset sukeltajat ja Perämeren meritiimin jäsenet jakaantuivat kahteen veneeseen ja niin lähdettiin tekemään päivän töitä urheilusukeltajien avustamana.

Kummastakin veneestä laskettiin sukelluslinja ja Metsähallituksen meribiologista ja Kemin Urheilusukellusseuran jäsenestä koostuva sukelluspari teki sadan metrin mittaisen työsuorituksen kerrallaan. Meribiologi arvioi kasvillisuuden ja pohjanlaadun ja vapaaehtoinen sukeltaja otti meribiologin osoittamat näytteet ja valokuvat. Yhteistyö toimi hyvin ja oli hauska nähdä, kuinka innokkaana urheilusukeltajat odottivat seuraavaa näytteenottoa. Huomasin otattavani paljon enemmän näytteitä kuin tarve olisi vaatinutkaan ihan vain antaakseni innostuneelle urheilusukeltajalle jotakin näperrettävää.

Team Sininen (Metsähallitus) ja Team Oranssi (Kemin Urheilusukellusseura) rentoutumassa hyvän työäivän jälkeen.

Iltapäivällä sukellettiin vielä lisää ja videokuvattiin veneestä. Päivän aikana vapaaehtoiset sukeltajat täydensivät Metsähallituksen meritiimiä niin että saaliina oli kolmesataa metriä sukelluslinjaa ja viisitoista videota sekä kymmeniä näytteitä. Jokaiselta linjalta löytyi myös kahta alueellisesti uhanalaista vesisammalta.

Illalla leirinuotiolla ja saunassa analysoimme päivää. Eräs sukeltajista sanoi että ryhtyi nyt ensimmäistä kertaa kiinnittämään huomiota ”niihin heiniin joita kivillä kasvaa”. Toinen oli jo etukäteen ottanut selvää, miltä isonäkinsammal näyttää, koska oli puhe varmentaa luontotyyppi ”riutta” ja etsiä siltä vesisammalia. Näytteenotto koettiin osin haastavaksi – pinsetit eivät saaneet rihmaleviä irti kivistä tai näyte luiskahti aina ulos purkista kun yritti sulkea kantta. Ikänäkö vaivasi ja surkean pienestä vellamonsammalnäytteestä käytiin pitkät osoittelukeskustelut veden alla.Tänään kävin kaikki mikroskooppinäytteet läpi ja vain yhdestä purkista puuttui näyte ja yhteen oli osunut väärä näyte.

Iltanuotiolla on hyvä käydä läpi päivän kokemukset.

Romanttinen iltasoutelu vai raivostunut soutajatar? Maasarven saunalta pitää palata veneellä maastotukikohtaan Selkä-Sarveen ja Team Sininen on juuri häviämässä soutukisassa Team Oranssille.

Päivä oli kaikkien mielestä erittäin antoisa ja ensi kesäksi pyydeltiin jo vastaavanlaista vapaaehtoisten sukelluspäivää. Monet urheilusukeltajat ovat harrastaneet lajiaan jo niin kauan että mikä tahansa uusi asia veden alla kiinnostaa. Ei sitä joka päivä kuitenkaan pääse osallistumaan oikeaan vedenalaisen luonnon kartoitukseen, erityisesti omalla sukellusmerellään.

Saunan lauteilla kysyin viimeisiä tuntoja päivän töistä. ”Miltä nyt tuntuu kun on tehnyt päivän oikeita meribiologin töitä?”

”No kateelliselta.”

Essi Keskinen

Luontokartoittajan muistiinpanoja: "Pienet ärsyttävät ruohot".

Leijonanharjainen Maia-kuski.

Sarven sataman iltaromantiikkaa.

Perämeren kansallispuiston saaristoa.

Kemin Urheilusukellusseuran sukellustukialus ja rantautumisvene.

"Ai eikö tämä olekaan megafoni?!"

"Tervehdimme sinua, oi Suuri Valkea Voimala!"