Suurperheen äitinä

Väkeä kuin pipoa.

Jos minulla olisi 14-17 lasta, olisin varmasti joka päivä yhtä täystyöllistetty kuin viime viikolla Vaasassa. Oulun ja Vaasan meritiimit viettivät yhdessä "fladaviikkoa" Merenkurkussa. Tarkoitus oli sekä kartoittaa Finngrundetin saaren flada kaikilla mahdollisilla välineillä (sukeltaen, snorklaten, vesikiikaroiden, minihelikopterilla, viistokaiulla, drop-videolla ja näytteenotolla) että juhlia päätökseen saatua Pohjanmaan meritiimin maastokautta 2015.

Minun osalleni lankesi (omasta pyynnöstäni) aamiaisen, lounaan ja päivällisen laitto koko laumalle joka päivä. Maanantaista perjantaihin meitä oli yhtensä 14-18 ja ruokavaliot vaihtelivat kasvissyönnistä sekasyöjiin, kala-allergikkoihin, kala-inhokkeihin, oliivi- ja vuohenjuustoinhokkeihin, laktoosittomiin jne. 

Välillä elämässä pitää olla hiukan luksusta. Pohjanmaan meriluontotiimien maastokauden päättäjäiset Finngrundetilla. Joku vain on näköjään kattanut päätypaikan veitsen väärin päin.

Sain toki apua keittiöön, mutta sain myös maistiaista siitä, miltä tuntuu olla suurperheen äiti. Osa auttaa ja kantaa astioita pöytään, osa odottaa tumput suorina että aamiainen ilmaantuisi eteen. Miehet tuntuvat olevan yhtä hyviä löytämään asioita kuin lapset. "Missä lusikat on?" "Siinä sun edessä." "En löydä, missä?" "No siinä puurokattilan ja lautasten välissä." "Ai tässä PÖYDÄLLÄ! Niin onkin!"

Kaupassakäynti on mielenkiintoista. Vaasan tukkuliikkeestä voi valita joko jättiläissuuren ostoskärryn tai giganttisen ostoskärryn, joiden kummankin ohjattavuus on siirtolohkareen luokkaa. Sitten vain arvioimaan - montako tomaattia tarvitaan 14-18 hengelle kun niitä syödään sekä aamiaisella että ehkä eväsleipien välissä (paitsi jos joku ei tykkää) ja yhtenä päivänä tehdään intialaisen kanssa tomaattirelissiä ja toisena päivänä gazpacchion päälle täytyy saada tuoreita tomaatteja? Montako pakettia leipää ihmiset syövät? Suostuvatko ne syömään keittämääni aamupuuroa vai monellako on vielä armeija/lapsuustraumat limaisesta kaurapuurosta? (Yllättävää kyllä puuro kelpasi hyvin ja kattilallinen loppui joka aamu. Kannattaa hauduttaa suuria kauraryynejä maidossa vaikka sitten pitäisikin herätä hiukan aikaisemmin.)

Suurtalouden hoitamisessa suunnittelu on kaiken A ja O. Koko viikon ruokalista täytyy olla valmiina ja kauppalista kirjoitettuna kun mennään tukkuun. Ainekset eivät voi olla liian kalliita koska muuten puolikas päiväraha ei riitä kattamaan kustannuksia. Samalla kaikki odottavat tietysti saavansa hyvää ruokaa.

Torstaina pidettiin virallisesti Pohjanmaan maastokauden lopettajaispäivällinen. Myös juhlaillallisen piti mahtua budjettiin, vaikka kaikki odottivat tietysti saavansa ravintolatason ruokaa. Onhan Finngrundetin talo ennen toiminut tilausravintolana ja puitteiden mukaanhan sitä mennään.

Tomi Björkin Gaijin-ravintolan luotsaamana kohti maastokauden päättäjäisiä.

Juhlaillallisen suunnittelu on minusta aina hauskaa. Haasteellisen siitä tekevät erilaiset ruokavaliot ja inhokit, joita en halua syöttää kenellekään, budjetti, käytettävissä oleva aika ja muut muuttujat. Mitkä aineet voi ostaa jo maanantaina ja päästäänkö keskiviikkona logistisesti helposti kauppaan hakemaan tuoretavaroita? Millä voi korvata kaloja syömättömien annoksista kalan ja mustekalan ilman että lisukkeita täytyy muuttaa? Montako apukättä keittiössä on ja moniko pyörii siellä vain juttelemassa ja on tiellä? Mitä muuta saman päivän aikana pitäisi tehdä? Ai että myös töitä? Ja että pääjohtaja Esa Härmälä vierailee samana päivänä muutaman tunnin ajan katsomassa meritiimin toimintaa ja hänelle pitäisi valmistaa fiini lounas maastoon? No sitten mennään helpomman kautta ja tehdään ruokaa, jonka voi esivalmistella vaikka edellisenä päivänä. Onneksi sieniä inhoavat loistivat tänä vuonna poissaolollaan :)

Ilmeisesti ruoka kelpasi koska kulhot nuoltiin, varalle jääneet haettiin keittiöstä ja reseptejä kyseltiin. Tunnelma oli letkeä ja mikäpäs siinä oli juhliessa kun maastokausi on sujunut hyvin ja ilman suurempia ongelmia. Toisin kuin lapset, torstai-illan vieraat eivät jättäneet tuntemattomia asioita lautasenreunalle ja mustekalakin kelpasi vaikka kaikki eivät olleen sitä maistaneetkaan. 

Seuraavana aamuna tiskivuorolaisia odotti tietysti 18 hengen viiden ruokalajin astioiden tiskaaminen, mutta siitäkin selvittiin yhteistyössä. Tiskeihin koskeminen on ainoa asia, jota en keittiössä tee. Jos minä teen ruuan, hoitakoot muut tiskit. Tähän mennessä ei ole tullut valituksia.

Niina tarkastelee fladan lajistoa.

Niin Pohjanmaan maastokauden lopettajaisviikosta selvittiin taas ja onnistuin ruokkimaan koko pesueen samalla kun hoidin omat inventointityöni. Vapaa-aikaa ei juuri tosin jäänyt, paitsi jokailtainen sauna.

Ensi vuotta ja seuraavaa suurleiriä odotellen!

Essi Keskinen