Harjoittelua Perämeren aalloilla

Pilssissä on aina jotain vialla...

Kahdeksan viikkoa ja risat, nopeastihan yksi kesä jälleen on vierähtänyt. Kesäkuussa minun, Jalmarin, tuli hypättyä uuteen junaan osaksi Oulun meritiimiä. Paljon uusia nimiä ja vielä enemmän uusia asioita opittavana. Mitään konkreettista käsitystä minulla ei ollut meritiimin työstä, kaikki ennakkotiedot perustuivat lähinnä tähän blogiin ja Essin sähköposteihin. Heti ensimmäinen viikko pääsi yllättämään varoituksista huolimatta, kenttätyö merillä on todellakin unelmaduunia. Kentällä tiimitaidot ja toimiminen ryhmässä korostuvat, unohtamatta kuitenkaan jokaisen omia vahvuuksia. Kielitaitokin on saattanut päästä vahingossa vahvistumaan kesän aikana.

Viistokaikuluotaamassa Tornion ruopattavaa väylää.

Aloittaessani opiskeluja Jyväskylän yliopistossa 2013 syksyllä, toivoin löytäneeni opiskelupaikan missä yhdistää vesiympäristön, biologian ja tekniikan. Olen ajoittain joutunut miettimään opiskelujeni hyödyllisyyttä löyhästi konservatiivisella biologianlaitoksellamme. Kuitenkin tämänkesäinen harjoitteluni on osoittanut minulle, että valinta on osunut ainakin lähelle. On ollut mahtavaa nähdä ja oppia biologian soveltamista käytännössä kentällä. Prosessi mikä alkaa jonkun ideasta töissä tai saunaillassa, päätyy toimistojen ja lukuisten hyväksyttyjen päätösten sekä hankittujen apurahojen kautta täytäntöön. Suunnitelma elää kentällä raameissaan, dataa kerätään vaihtelevilla tekniikoilla ja lopulta elävä biologinen tieto muuttuu biteiksi exceliin. Data palaa jälleen kentältä toimistoon, jossa seuraava taho muokkaa sen hankkeen tarkoitusta vastaavaksi. Koko oravanpyörä toimii synkronoidusti, kukin elin kuitenkin itsenäisesti. Hämmentävästi kaikkien työpanos lopulta muuttuu eri tahoille tarkoitetuiksi raporteiksi ja malleiksi.

Pinnacle-GoPro -kamerayhdistelmä valoineen.

Itselleni ehdottomasti mielenkiintoisin osa harjoittelua on ollut itse tekniikka kentällä. Veneet, sukellusvarusteet ja kamerat ovat kaikki omanlaisiaan. Uusi tuttavuus viistokaiku on antanut uuden tavan katsoa pinnan alle. Välillä tekniikka on yllättänyt yksinkertaisuudellaan, toisinaan taas herää kysymys miten ihmeessä tällaiset toimivat vuodesta toiseen näissä olosuhteissa. Positiivisesti olen saanut huomata Metsähallituksen välttävän suomalaisen perisynnin ja hankkimalla oikeasti hyviä varusteita. Mikään kun ei ole raivostuttavampaa, kuin tekniikan tai varusteiden hajoaminen kentällä vain sen takia ”kun nyt on saatu edullisemmin”. Totta kai, kentällä kun liikutaan ”Ingen resa utan remonter”( ja kyllä, olemme opiskelleet myös ruotsia, onhan kyseessä kuitenkin valtion liikelaitoksen harjoittelu ja virkamiesruotsin hallinta on pakollista). Hyvillä työkaluilla ja yhteispelillä olemme kuitenkin selvinneet pikkuvioista. Pohjoinen ystävällisyyskin pääsi yllättämään etsiessämme virtalukkoa Busteriimme. Kemin Prima-Rauta lainasi kokonaisen ohjauslaitteen hätäapuna laittamatta meitä velkavankeuteen. Hämäläiseen palveluun tottuneena tämä lämmitti. Onpa apua saatavissa aina tarvittaessa omasta organisaatiostakin. Jos on ongelmia tekniikassa, niin kysyminen keltä tahansa Pekka-nimiseltä henkilöltä on hyvä vaihtoehto.

Välillä inventointipaikkaan ei pääse kuin pienellä veneellä. Kumivene Bella on ollut kovassa käytössä tänä kesänä.

Nyt on jäljellä enää muutama viikko Perämerellä. Sen jälkeen koittaa karu paluu Keski-Suomen arkeen. Kaiken kaikkiaan äärimmäisen mielenkiintoinen kesä on takana, paljon uutta motivaatiota ja taitoa hankittuna. Tiimi on ollut loistava ja rakentunut ihmisistä joiden kanssa on ollut helppo toimia. Tästä on todella hyvä jatkaa eteenpäin kohti uusia seikkailuja.

-Harjoittelija vm. 2015, Jalmari

Viistokaikuluotaimen "kala" on lähdössä veteen.

Miehet ihmettelevät viistokaikuluotaimen kuvaa.

Bellan perämoottori on ollut syynissä pariin otteeseen tänä kesänä.

Maian 350 litran ja Incan 100 litran  bensatankin täyttäminen onnistuu bensakärrystä.

Välillä meribiologinkin täytyy levätä.