sunnuntai 30. elokuuta 2020

EMMAt esittelyssä: Kalantuotantoalueet - Ii


Kukkia kurkottaa vedenpinnan päälle, taustalla dramaattisen mustat pilvet
Jokisuistot sekoittavat meri- ja makeanveden lajeja keskenään. Iijoen suistossa makeanveden järvisätkinten kukat kurkottelevat kohti dramaattista kesätaivasta. Kuva: Suvi Saarnio / Metsähallitus
Karttarajaus ilmakuvan päällä, jokisuisto ja kosteikkolahti rajattuna
Iin EMMA-rajaus. Kartta VELMU.

Kukapa ei tietäisi Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa. Päätalo varttui Perämerellä Iijoen varrella ja kerrottavaa varhaislapsuudesta ja nuoruudesta noissa maisemissa (toki jokisuistosta yläjuoksulle päin reippaat 100 km mutta saman joen varrella kuitenkin) oli niin paljon, että Iijoki-sarjan romaaneja kertyi peräti 26 kpl. Jos tämä jo ei kuvaa Iijoen merkittävyyttä, tämän artikkelin luettuasi olet viimeistään vakuuttunut Iijoen ja sen suiston luontoarvoista. Iijoki on yksi Pohjanmaan suurimmista joista ja kuudenneksi suurin jokivesistö koko Suomessa.

vesikasvin kukkavana veden alla
Iijokisuistosta löytyy vaarantunut upossarpio. Kuva: Manuel Deinhards / Metsähallitus

EMMA-rajaus (ekologisesti merkittävät vedenalaiset merialueet) nimeltään Ii pitää sisällään Iijoen suiston, Hiastinlahden, ja koko rannikon pohjoiseen Olhavanjokeen asti. EMMA-statuksen perusteena Iissä ovat kalakannat ja monipuolinen vesikasvillisuus. Tällä perusteella koko mannerrantakin on lisätty rajaukseen - se pursuilee uhanalaisia putkilokasveja. Iijoen suistosta ja mannerrannalta löytyvät niin upossarpio (VU) (blogi englanniksi), vesipaunikko (VU) (blogi englanniksi) kuin silonäkinpartakin (VU) (blogi englanniksi). Lisäksi Iijoen suistosta löytyy Suomen merkittävin lietetattaren (EN) esiintymä.

Puinen pinnan yläpuolelle ulottuva kalanpyydys joessa
Iijoessa on massiivisia kalanpyydyksiä mm. vaellussiialle. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.


Savitörmä lintujen pesäkoloineen jokivarressa
Pääskyt pesivät savitörmässä Iijokisuistossa. Kuva: Suvi Saarnio / Metsähallitus

Vaikka Iijoki on valjastettu sähköntuotantoon, vedenkorkeus on säädelty ja jokea ja sen suistoa on aiemmin perattu tukinuittoa varten, alueelta löytyy myös paljon luonnontilaisia rantoja ja kosteikkoja. Hiastinlahti on matala, rehevä vesistö tai kosteikko, joka on valtakunnallisesti merkittävä lintuvesi. Siellä pesii harvinaisia lajeja ja siellä levähtää paljon muuttolintuja. Hiastinlahden vesikasvillisuus on runsasta ja rehevää ja luonnontilassa lukuun ottamatta alueelle levinnyttä vieraslajia kanadanvesiruttoa. Lue enemmän ihmispaineista täältä.

pelastautumispukuinen henkilö reisiä myöten vedessä katsomassa vesikiikarilla veden alle
Metsähallituksen meritiimi on kartoittanut Iijokisuiston vedenalaista luontoa sekä SYKE-johtoisen kansallisen vedenalaiskartoitusohjelman VELMUn että keväällä päättyneen Saumaton Perämeri SEAmBOTH -hankkeen toimesta. Matalilla alueilla kartoituksia voidaan tehdä vesikiikarin avulla. Kuva: Sjef Heijnen / Metsähallitus

Jokisuisto itsessään on myös merkityksellinen. EU:n Luontotyyppidirektiivissä määritelty luontotyyppi ”1130 jokisuisto” on Suomessa huonoilla kantimilla - luontotyypin tila on epäsuotuisa, huono. Kuitenkin juuri jokisuistot ovat kriittisiä monien kalalajien lisääntymisen ja monien uhanalaisten putkilokasvien kannalta. Jokisuistoista löytyy paljon erilaisia pohjan eliöyhteisöjä, koska jokisuistot ovat usein mosaiikkimaisia ja esim. suolaisuus vaihtelee makeasta jokivedestä suolaisempaan murtoveteen. Jokisuistoista voit lukea enemmän englanniksi täältä.

pieni paksulehtinen vesikasvi kostealla maalla
Vesipaunikko tai tuttavallisemmin paunikko, vaarantunut pieni ja huomaamaton vesikasvi, viihtyy aivan rantavedessä. Välillä se jää kuivillekin, ja pidempään kuivilla ollessaan sen väri muuttuu reilusti punertavaksi. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus

Kaikkein merkityksellisintä Iijoen suistossa ja Iijoessa on sen kaupallisten kalakantojen elinvoimaisuutta  ylläpitävä vaikutus. Iijoki on padottu, mutta alimmissa nousuesteissä on kalateitä, joten vaellussiika (EN), meritaimen (CR) ja lohi (VU) pääsevät nousemaan jonkin matkaa yläjuoksulle. Mädin kehittyminen ei kuitenkaan ole ollut kovin menestyksekästä, joten vaelluskalakannat ovat istutusten varassa. Jokisuisto on myös kalataloudellisesti tärkeä alue, sillä merikutuinen siika (VU) ja muikku kutevat Iijoen jokisuun edustalla. Alkuperäinen lohikanta haluttaisiin palauttaa takaisin Iijokeen. Lisää vaelluskaloista voi lukea LUKEn blogista täältä.

Iijoen tarina siis jatkuu Kalle Päätalon jälkeenkin.

Essi Keskinen (MH) ja Meri Kallasvuo (Luke)

pitkälehtinen vesikasvi pohjalta pintaan kuvattuna, taustalla näkyy lehtipuita
Purovita on makeanveden laji, joka löytyy Iijokisuistosta. Iijokisuiston ja läheisten rantojen ja kosteikkojen vedenalainen kasvillisuus on monipuolista. Kuva: Manuel Deinhardt / Metsähallitus


2 kommenttia:

  1. Kalle Päätalo ei tainnut varttua Perämerellä Iiijokivarrella, vaan Iijokivarressa Taivalkoskella 150 km rannikolta ;-)

    VastaaPoista
  2. Se on ihan totta - kuitenkin kun katsoo hänen tietojaan esim. netistä, siellä vain kerrotaan, että Päätalo varttui Iijokivarressa - siitä ei puhuta, missä kohden pitkää jokea :D Käytin tätä nyt hyväkseni vaikka ei hän tosiaan ainakaan jokisuistossa asunut :D

    VastaaPoista