 |
| Liminganlahti on valtava kosteikkoalue, jossa linnut viihtyvät muuttomatkoillaan ja pesimäkaudellaan. |
Tämän kevään virkistäytyminen suoritettiin kosteikolla, viimeksi oltiin suolla. Kovasti siis liippaa läheltä vettä ja omaa alaa, mutta on sittenkin niin kovin kaukana. Meitä pyydettiin ottamaan reissuun maastovarusteet ja reipasta retkeilymieltä. No, minun maastovarusteeni ovat gore-tex –vaatteet ja vastaavat vaelluslenkkarit. Kävi ilmi, että olisi pitänyt olla saappaat, koska kumpikin käyntikohde sijaitsi yli nilkansyvyisen veden toisella puolella. Lintutornille johtivat vielä ennen joulua pitkospuut, mutta syksyn Hannu-myrsky vei sata metriä pitkoksia ja vettä oli melkein pohkeeseen asti. Minä ja muutama muukin jäi lenkkareineen vastarannalle. Toinenkin kohde oli vetinen, ilmeisesti Suomen suurin hoidettu ja laidunnettu perinnebiotooppiniitty, jolta löytyi veden lisäksi nilkansyvyydeltä mutaa ja paljon lehmänlantaa. Reipas retkeilymieli vei kuitenkin niityn keskelle kummastelemaan autiota ja vielä lehmätöntä maaplänttiä, vaikka sitten loppupäivän saikin kärsiä märistä sukista ja lehmänlannanhajuisista kengistä.
 |
| Tipusia. |
 |
| Tässä hankitaan kuraa ja lehmänkakkaa kengät täyteen. |
Virkistäytymisreissut, kenttäkauden avajaiset ja muut kissanristiäiset ovat kyllä aina oikein mukavia tapahtumia, koska silloin pääsee vaihtamaan kuulumisia työkavereiden kanssa epävirallisemmin, saunassa tai nuotion ääressä. Varsinkin sen suorittamani puhelintyöhaastattelun jälkeen tarvitsin vertaistukea.
 |
| Iltanuotiolla. |
Oulun ja Vaasan meritiimeihin ollaan ottamassa vielä yksi työntekijä kumpaankin, hallituksen myöntämällä nuorisotyöllisyysrahalla. Olen tämän viikon aikana haastatellut monia hakijoita, mutta maanantai-illan haastateltava löi kyllä jauhot suuhun. Ilmeisesti lähdimme väärälle ladulle heti alun pitäen, koska haastateltava ei halunnut olla öitä pois kotoa, ei osannut veneillä eikä tykännyt merestä. Lisäksi hän ei halunnut jakaa mökkiä kenenkään kanssa. Tässä vaiheessa haastateltava kuulosti jo varsin turhautuneelta ja purki sen sitten minuun. Kovin vahvasti kiroillen hän toivotti minut ties minne ”kun et sää kumminkaan mulle sitä työtä anna” ja edelleen yhtä vahvasti kiroillen toivoi että ”annetaan *PIIP* koko asian olla”. Minä, peruskohtelias ihminen, en älynnyt muuta kuin saada aivoni lyömään tyhjää ja toivotin hänelle joka tapauksessa hyvää päivänjatkoa ja kiitos soitosta. Onneksi ilmeni puhelimessa eikä maastossa.
 |
| Busterin vesillelasku. Nosto tapahtui sitten hetken kuluttua kun ilmeni, että perästä tihkuu sisään vettä. |
Lari tuli töihin maanantaina, ja pääsi heti kiinni meidän tiimin ydinosaamisalueeseen – tavaroiden siirtelyyn paikasta toiseen. Kävimme pakkaamassa peräkärryn ja purkamassa varastosta mukaanotettavat tavarat, ja lisäksi Lari kävi auttelemassa Keijoa koeajamaan Busterin uudet viritykset (vene vuotaa, korjaukseen vaan) ja viemään aidanseipäitä ja pitkospuita Satakariin. Johanna puolestaan on kamppaillut jättiläiskokoisen Excel-taulukkoryppään kanssa, jotta saamme maastossa suoritettua sen paljonpuhutun ja -pelätyn ajankäytönseurannan.
 |
| Pitkospuut ja aidanseipäät lähtevät Satakariin. |
Uudet sukellusonnettomuuden varalle ostetut hapenantosalkut saapuivat, mutta vaikka niissä on pyydetty kierre (DIN 477), mikään suomalainen happipullo ei kuulemma sovi niihin. Suomalaisissa pulloissa on DIN 477 –kierre. Tätä nyt sitten yritetään selvitellä italialaisten (vai mistä salkut sitten tulivatkaan) kanssa, koska jokuhan tässä mättää. Jos minun alentajassani ja suomalaisessa happipullossa on samanlainen kierre, miksi ne siis eivät sovi yhteen? Tällaist tämä aina on ennen maastoonlähtöä. Juuri niin kuin ennen häitä, kaikki tuntuu olevan kesken ja vaiheessa ja väärin ja viallinen, mutta sitten kun urut alkavat pauhata, kaikki loksahtaakin paikoilleen. Toivotaan että niin tapahtuu maanantaina.
Ensi viikolla lähdetään siis todenteolla maastoon! Maanantaina Hailuotoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti