No tokihan minä pääsen kun kerran työnantaja kauniisti pyytää. Keskiviikkona pidettiin Harakan saaressa Helsingin edustalla VELMU-lehdistötilaisuus, johon monet mediat saapuivat Ympäristöministeriön kutsumina, vaikka Ville Niinistö kuulemma pitikin samaan aikaan omaa lehdistötilaisuuttaan jossain toisaalla.
 |
| Toimittajat ihmettelevät sukelluslipun varjossa, kun Mats naruttaa sukeltavaa Essiä. |
Minulla soi herätyskello 04.20, lähdin kotoa 04.30 ja poljin Metsähallituksen toimistolle, josta noukin mukaani 30 kg painavan sukellusvarustelaukun. Taksi vei lentokentälle, lento Helsinkiin 06.00-07.00, valmistuvan gradun lukemista ja korjaamista lentokentän kahviossa seitsemästä kahdeksaan, sitten taksi Ursulan kahvion kylkeen eteläiseen Helsinkiin, josta Harakan saaren yhteysaluksella merelle.
 |
| Essi osoittelee ämpärissä uiskentelevaa särmäneulaa. |
Harakan saaressa on Helsingin kaupungin taiteilijoille ja käsityöläisille tarkoitettuja ateljee-tiloja ja lisäksi ympäristökeskuksen luontotalo. Luontotaloa käytettiin tukikohtana, kun TV-toimittajat, kuvaajat ja journalistit saapuivat paikalle. Minulle perustettiin sukellustukikohta saaren läntiseen päätyyn. Sinne päästäkseen piti kävellä saaren poikki pesivien lokkien, haahkojen ja hanhien ohi. Matkaan lähtiessä käteeni lykättiin oranssi muoviharava. ”Siellä on pari aika ärhäkkää uroshanhea, pidä ne loitolla tuolla haravalla.” Ja-ha. Selväpä se. Polun varrelta löytyikin pari erityisen kiukkuista hanhea, joiden rouvat pesivät lähipuskien juurella ja herrat pitivät jöötä ja ulkopuoliset loitolla. Pesää lähestyttäessä uros alkoi uhitella jo kaukaa, koukistaa kaulaansa ja sähistä, ja kun tuli polkua pitkin lähemmäs, ukko kävi päälle. Jouduin hutkimaan hanhia muoviharavalla lähes joka kerta kun kuljin pesien ohi. Olisivat mokomat menneet pesimään sille puolelle saarta, joka on rauhoitettu lintujen pesinnälle!
 |
| Sukeltaja-Essi lähdössä sameaan veteen. |
Media ei taaskaan pettänyt – sukeltaja haluttiin liikkuvaan kuvaan niin kuin aina ennenkin. Veden sameus oli ennätysluokkaa, näkyvyys vajaat 10 cm, enkä muista sukeltaneeni moisessa puurossa kuin viimeksi vuonna 2004 Huippuvuorilla, jossa sukelsimme sellaisen vuonon perukassa, johon laski jäätikkö. Vesi oli kuin maitoa kun jäätikkö kuljetti hienoa silttiä ja savea sulavesien mukana. Harakan vesi ei ollut valkoista, se oli vihreää, eli sameudessa oli kyse leväplanktonien kevätkukinnasta. Pohjasta löytyi kuitenkin muutama särmäneula ja rakkoleviä, joita toimittajat kilvan ihmettelivät.
 |
| MTV haastattelee juuri pintaan noussutta sukellusta. |
Puolen päivän jälkeen pääsin laukkuineni pois Harakasta ja jätin sukellusvarusteet rautatieaseman sedälle laukkusäilytykseen. Sen jälkeen lounaalle ja kahvilaan lukemaan gradu loppuun. Seitsemältä oli Lauttasaaressa STOYn eli Suomen tutkimussukelluksen ohjausyhdistyksen hallituksen kokous, jonka jälkeen takaisin lentokentälle ja 23.59 lennolla Ouluun. Oulun päässä taksi Metsähallitukselle, toimistolla kello 01.30 torstai”aamuna”, sukelluskamat sisälle, patterinvaihto pyörän lamppuun ja kotiin 01.45. Päivästä tuli ihan kiitettävän pitkä, mutta tässä sitä nyt kuitenkin vaan istutaan torstai-iltapäivänä eikä väsymyskään kummallisesti paina vaikka yöunia kertyi vain hiukan reilut neljä tuntia.
Aina välillä nyt vaan on tämmöstä :)
Edelleen: maastokautta odotellessa… Pääsisi jo merelle rentoutumaan :)
P.S. Mennessä Oulun lentokentällä sukelluslaukkua sanottiin painavaksi ja siihen kiinnitettiin punainen lipuke, mutta muita sanktioita ei tullut. Helsingistä tullessa samasta laukusta piti maksaa 30 euron lisämaksu. Finnairin tädin mukaan säästin 30 euroa kun oululaiset eivät välittäneet ylipainosta vaikka Helsingin päässä se oli ongelma. Näin ne säännöt aina toimivat, joustavasti… Ja säästyihän tässä rahaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti