Tällä viikolla Metsähallituksen Oulun kenttätiimi aloitti tositoimet Hailuodon etelä- ja länsirannoilla, tukikohtanaan Pöllän mökkikylä. Tiimi sai käyttöönsä aika pienen mökin paikallisen maatilayrittäjän pitämästä mökkikylästä Pöllän hiekkadyyneiltä, isommat kun eivät olleet sittenkään ehtineet valmistua kesän alkuun mennessä. No, sopu sijaa antaa ja kekseliäs tavaroille paikat löytää eli ei ongelmaa. Ensi viikolla saa antaa ja löytää vielä enemmän kun koko porukka aloittaa täydellä höökällä, nyt oltiin vielä kevyellä miehityksellä liikkeellä kun Essi ja Johannakin lähtivät ensiapukoulutukseen Vaasaan jo tiistaina.
Pieni mökki hiekkarannalla. |
Etelämmästä tullut kirjoittaja yllättyi että Oulun korkeudellakin on jo sentään kevät aika pitkällä. Ne on ne yöttömät yöt. |
Maanantai meni lähinnä asettautuessa uuteen tukikohtaan. Tiistaina ja keskiviikkona uudet kartoittajat eli Anna allekirjoittanut ja Lari harjoittelivat vedenalaiskameroiden käytön nyansseja, tuultakin oli ”siinä rajoilla” eli 6-9 m/s, kovin pitkälle merelle ei kannattanut lähteä heiluttamaan kameraa. Keskiviikkona lähdettiin Pekan johdolla Marjaniemen luotsiasemalta isommalla koppi-Fasterilla ulommille pisteille. Kolmen kamerapisteen jälkeen todettiin että aallokko on turhan huikeaa vaikka tuuli olikin hiukan tyyntynyt, mutta tulipa ainakin varusteet testattua: toimii!
Busterilla mennessä aallot haukkailivat hiukan sisään keulan kautta. Kuivapuku/pelastautumispuku, tuo ehkä yksi hienoimmista keksinnöistä merellä työskentelyyn. |
Kaikkein nopeinta kartoitus on kun on pistemies/veneenkuljettaja, kameran kuvan seuraaja/datan loggaaja, ja nostokurki eli kameran kanssa operoija samassa veneessä. |
Torstaina tuli eteen meidän uusien koetus, kun jäimme kahdestaan maastoon. Onneksi sääkeiju oli meille suopea ja koko päiväksi luvattiin länsituulta 3-4 m/s. Busterilla päästiin oikein hyvin tekemään kamerapisteitä, ja huomattiin että kyllähän tämä alkaa pikkuhiljaa sujua. Tosin Essi ei ole vielä vilkaissut meidän kameradataa, toivottavasti ei silloinkaan mieli muutu.
Alku on siis sujunut hyvin, toiminnallinen kenttäkesä ja mielenkiintoisia rusketusrajoja paljon edessäpäin!
Sitten vielä Essin sana:
Nyt on koulutettu olo! Tänä keväänä minuun on kohdistunut erityinen koulutusinto. Ensin käytiin hapenantokoulutus sukellusonnettomuuksia varten, sen jälkeen vedenalaisvalokuvauksen koulutusta. Sitten koulutettiin meriturvallisuutta, sen jälkeen viestintää ja esiintymistä. Nyt sitten viimeiseksi tuli vielä kahden päivän ensiapukoulutus, ja katsastuskeskuksessa pitäisi vielä käydä tekemässä teoriakoe ja ajamassa inssi ajokortin korottamiseksi B-luokasta BE-kortiksi. Suurempien peräkärryjen ja venetrailerin peruuttamistakin on siis opeteltu tänä keväänä.
Röllimetsä Sommarön natura-alueelta. |
Raippaluodon silta ajomatkalta koulutukseen. Voi toimistotyössäkin olla kauniit hetkensä... |
Ja niinhän niitä tuleekin! Tällä viikolla eli ensimmäisellä maastoviikolla saatiin tehtyä peräti 62 pistettä, vaikka Johanna ja minä olimme kolme päivää koulutettavana Vaasassa ja Pekka yhden päivän kokouksessa Oulussa. Tätä rataa kun siis jatketaan niin eipä aikaakaan niin kesän tulostavoitteet, 2000 videopistettä ja 20 sukelluslinjaa, on tehty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti