Merimustalaiset

Tämä viikko ollaan asuttu Markun veneessä. Markulla on hieno, iso, periaatteessa 7 makuupaikan purjevene, ja olihan meitä koko tiimi eli 6 henkeä siellä yötä viime yön. Se seitsemäs paikka on kyllä harvinaisen pieni, koska mielestäni mitään makuupaikkoja ei jäänyt yli, mutta hyvinhän siihen kuusi mahtui asumaan. Vene on toiminut kelluvana tukialuksena kun olemme tehneet töitä sekä Oulun että Röytän edustalla ja siirtyneet viikon aikana pikkuhiljaa kohti pohjoista. Lähtötilanne oli Kiikelin saaren kulmassa Oulun satamassa. Harvoinpa siitä on töihin lähdetty kuten maanantai-iltana! Yöksi mentiin Virpiniemeen uuteen satamaan. Nyt ollaan päästy Iin Röyttään asti, ja arkiviikon loppuun mennessä vene ja koko siirtokunta siirtyy sitten Selkä-Sarveen asti.

Purjeveneellä töihin.

Eilisiltana Virpiniemen Newportissa ei tuntunut olevan ketään muita kuin me, joten otimme kuivaus- ja latauskäyttöön koko laiturin. Pitkästä laiturista ei sitten yhtään käyttämätöntä neliömetriä jäänytkään. Veneen kannella toimi kasvintunnistuslaboratorio mikroskooppeineen ja prässäysasemineen. Kun päivällistä ryhdyttiin vihdoin syömään tyypilliseen tapaan kymmenen aikoihin illalla ja huutoäänestettiin, syödäänkö ulkona vai sisällä, Manu oli sitä mieltä että ei kai me ulos mahdutakaan kun siellä on jo täyttä, pakko syödä veneessä.

Toimisto Oulun satamassa

Laituri hyötykäytössä

                      

Tällä viikolla ollaan tehty taas SYKEn satunnaistamia pisteitä. Satunnaisissa pisteissä on se hyvä puoli, että tulee käytyä paikoissa, joihin ei mistään syystä muuten menisi, ja huono puoli se, että joutuu käymään paikoissa, joihin ei missään nimessä haluaisi mennä. Hailuodon lauttareitin pohjoispuolelta Perämeren saarten natura-alueelta löytyi pikkuriikkiseltä kiviluodolta uusi merimetsokolonia, vajaat kymmenen pesää. Minä ja Markku sukellettiin pienten luotojen edustoilla ja vedenalainen luonto todettiin hämmästyttävän rikkaaksi. Yksi suuri lahti näytti siltä, että kaikkien arvaus pohjanlaadusta oli musta haiseva ja pehmeä lieju, mutta pohja osoittautuikin hienoksi hiekaksi. Manu kahlasi muutamalle pisteelle, jotka löytyivät keskeltä metsää. SYKEn vanhoissa kartoissa on välillä TODELLA vanhaa tietoa täältä maankohoamisrannikolta… Yksi turhauttava kokemus oli se, kun teimme viimeiset matalaakin matalammat pisteet umpinaisesta ja vain länteen auki olevasta lahdesta, jonka itäinen pääty oli lähes umpeenkuroutunut kahden saaren välinen hiekkasilta. Lahdenpohjukka oli äärimmäisen matala monen sadan metrin matkalta ennen noin nilkansyvyistä kannasta, ja jatkui samanlaisena kannaksen toisella puolella. Me olimme kahdella Busterilla ja yhdellä erittäin hitaalla viemäriputkiveneellä kannaksen länsipuolella, ja vain parin kilometrin päässä kannakset itäpuolella olisi ollut Virpiniemen satama. Veneet piti kuitenkin ajaa hyvin pitkää kiertoreittiä lännen kautta ulos lahdesta, saaren pohjoisreunan ympäri ja sitten uudelleen etelään satamaan, ja viemäriputkivene hinata perässä Busterilla, joka ei missään välissä päässyt raskaine lasteineen plaaniin. Matkaan kului tunnin verran kun kannaksen yli olisi päässyt varmasti kymmenessä minuutissa satamaan. Yritin vetää veneen kannaksen yli, ja Juskun porukka oli yrittänyt samaa Busterilla jo aamupäivällä, mutta vesi oli kerta kaikkiaan liian matalaa. Kovalla työllä ja miesvoimalla homma olisi voinut onnistua, mutta loppujen lopuksi sillä ei varmaan olisi säästynyt yhtään aikaa.

Busterin ja soutuveneen kohtaaminen.

                      

logistikkonsa.Eilen mietittiin kuuden hengen voimin tunnin ajan sitä, miten siirrytään kahden päivän aikana Virpiniemestä Röytän kautta Selkä-Sarveen kun kuljetettavana on peräkärry, trailerille nostettu viemäriputkivene, kaksi Busteria, niiden trailerit ja purjevene. Aika kauan meni ja vaati paljon vääntämistä saada logistiikka toimimaan J Ei ihme, että isoilla firmoilla on omat logistikkonsa.

Töistä kotiin... Ei ollut tämän viikon ilmoissa valittamista, mitä nyt maanantaina hiukan tuuleskeli.

                      

                      Ensi viikolla on taas aika jakaantua. Anna, Niina ja Manu saavat kaverikseen vielä neljännen harjoittelijan, Viljan, joka aloittaa maanantaina ja joka oli töissä myös viime kesänä. Tämä viisikko suunnistaa Markun luotsaamana viikoksi Selkä-Sarveen. Minä ja Jusku puolestamme vedetään Metsähallituksen Buster Vaasaan ja osallistutaan siellä Metsähallituksen meribiologien kaksiviikkoisiin kokoontumisajoihin. Päästään taas ajelemaan vedenalaisilla skoottereilla!

Hyvin idyllinen kesäpaikka!

P.S. Manu ja Anna tekivät osan videopisteistä soutamalla koska moottori ei toiminut. Kuka sanoo, ettei korkeasti koulutettujen akateemisten ihmisten työnkuvaan mahtuisi fyysistä raatamista?