Tiimipalaverista pelastautumispukuun

Tämä viikko on taas ollut yksi niitä, jolloin on saanut tehdä (tai joutunut tekemään, riippuen näkökulmasta) aivan kaikenlaista. Viikko aloitettiin kokopäiväisellä vesisammalkurssilla Oulun yliopistolla. Viisi vuotta sitten luulin tietäväni, että vesisammalia on noin kolme ja tunnistin niistä kaksi. Hyvin meni. Viime vuonna olin jo tajunnut, että vesisammalia on aika paljon enemmän ja että en tunnista niitä kaikkia. Alkoi ahdistaa. Kurssilla selvisi, että sellaisia vesisammalia, joita mahdollisuuksien rajoissa voisi löytyä Perämerestä, on itse asiassa jopa parikymmentä. Tieto siis lisää tuskaa, koska en edelleenkään tunnista vesisammalista kuin ne muutamat harvat. Mutta jospa se siitä, harjoittelemalla. Uusi mikroskooppi kyllä tarvitaan, koska vanhalla pystyy juuri ja juuri kuvittelemaan näkevänsä hampaistukset ahdinsammalen lehdenreunoissa, mutta mistään solurakenteiden näkemisestä on täysin turha puhua. Kiitokset Risto Virtaselle ja FINMARINET-hankkeelle, joka kustansi kurssin!
Muu tiimi lähti ajamaan Hossaan jo maanantai-iltapäivällä, minä jäin Ouluun odottelemaan ratkiriemukasta tiistain tiimipalaveria. 9.00-16.00, minä sihteerinä, juhuu… Voi kai sanoa että en ole mikään varsinainen palaveri-ihminen, vaikka kieltämättä kokoukset ovat joskus ihan tarpeellisiakin. Mieheni istuu kokouksissa päivät pääksytysten, lähes työkseen. En voi ymmärtää! Tiistai siis meni rattoisasti ilmastoidussa neuvotteluhuoneessa kun muu tiimi sukelsi upeassa auringonpaisteessa Hossassa. Äänensävystäni voi kuulla pienen kateudenpoikasen olemassaolon.

Tällä hetkellä ¾ tiimistä on flunssassa, yksi toipumistilassa, yksi vakaassa antibioottikuurissa ja yksi sairastumisen alkumetreillä. Kaksi sukeltajaa ollaan kuitenkin saatu päivittäin veteen ja kierretty tällä viikolla Iso ja Pieni Hossalaislampi. Kummastakaan ei löytynyt mitään muuta kuin tosi paljon vieheitä ja kirkasta vettä. Kauniita maisemia kuitenkin.

Viistokaikuluotauksen kanssa meni ihan hyvin. Eilen käytiin viistokaiuttamassa Iso-Valkeaisella ja yksi anomalia eli ”röhelmä” tulkittiin kalaparveksi. Tänään käytiin GPS:n kanssa etsimässä viistokaiusta löytyneitä jälkiä, laskettiin videokamera ja yritettiin katsoa, mitä pohjassa makaa. Kalaparven kohdalta löydettiin kalaparvi! Sadoittain ahvenia! Se meni siis oikein. Muuten löydettiin lähinnä kaatuneita puita ja muita tukkeja.

Juuri äsken tultiin metsästä autolla. Käytiin hakemassa rannasta pois Rajavartiolaitoksen jättämät eristysnauhat kun Puolustusvoimat kertoi että viimeviikkoinen ”pommi” ”ei todennäköisesti muistuta mitään tällä hetkellä tunnettua räjähdetyyppiä”. Käytiin siis ottamassa mötikästä kuvat ja piirtämässä ja mittaamassa se.

Rajavartiolaitos rajasi viimeviikkoisen löydön kunnes Puolustuslaitos varmisti, että kyseessä ei ole ”ainakaan luultavasti mikään tunnettu räjähde”.

Aamupäivällä käytiin myös ottamassa ns. ”promokuvia”. Aurinko paistoi aamulla upeasti ja ajateltiin että nytpä käydään ottamassa kuvia sukeltajasta ja muutamasta padosta – tällaisia kuvia tarvitaan aina, eikä niitä taas töiden lomassa ole aikaa ottaa. Lisäksi pohja pöllyää niin pahasti että jos patoa on alettu mitata, ei kuvien ottamisesta enää tule mitään. Kuvia piti siis varta vasten lähteä ottamaan. Kauniissa auringonpaisteessa lähdettiin, pientä pilveä alkoi kerääntyä taivaalle kun päästiin rantaan, ja kun päästiin kohteelle ja minä ja Pekka hyppäsimme veteen, aurinko meni paksuakin paksumpaan pilveen ja valo katosi. Otettiin siis kuvat hämärässä. Ihan hyviä niistä kuitenkin tuli. Heti kun päästiin takaisin veneeseen ja maihin, aurinko lähti purkamaan tietään pilviverhon takaa ja pian se jo paistoi upeasti. Tätä tuuria…

Pekan ottama Pato & Essi

Huomenna on perjantai ja lähdetään kotiin heti sen jälkeen kun perinteisten kalastusasioiden asiantuntija Ari Lappalainen Kalastusmuseosta on käynyt katsomassa patoja. Hienoa saada tänne alan asiantuntija, jos hän pystyisi vaikka hiukan valaisemaan patojen käyttöä.

Muuten on ollut ihan perusviikko. Oltiin yhdessä sanomalehdessä, Pekka pyysi mateen pelkillä käsillä ja Jusku teki meille pikkujoulukuusen männystä, sukelluslipusta ja roudarinteipistä.

Pekka pyysi mateen käsillään.