Hossan hautaus

Maanantaina saatiin monta asiaa päätökseen. Illalla pidettiin Hossan maastokauden lopettajaisia rantasaunalla, nostettiin Buster Iso-Valkeaisesta ja sukellettiin Pekalle viimeinen 30 m syväsukellus tutkimussukelluskurssia varten.

12 m syvyisellä lavalla Öllöri-järvessä on komeita ja uteliaita ahvenia.

Hossan maastokauden lopettajaisia varten Jusku teki pienestä männystä pikkujoulukuusen, joka oli koristeltu sukeltajalipulla, roudarinteipistä tehdyllä tähdellä ja Hossan järvistä löytyneillä ”koristeilla” kuten kaljatölkillä. ”Kuusi” ajoi hyvin virkansa takkahuoneen somistajana. Minulla oli ruuasta visio (loimulohi), jonka mission Pekka ja Jusku toteuttivat (pala pitkospuuta ja viisi ruuvia). Hyvää tuli. Kuohuviini oli eteläisestä Venäjästä tuotettua ja Tallinnasta haettua ja Eve ehti juuri väistää itsestäänlaukeavan muovikorkin tieltä. Sauna oli lämpimänä puoleenyöhön asti, 3/5 väestöstä kävi 9-asteisessa Öllörissä uimassa ja mökille könytessä oli TODELLA pimeää kun leirintäalueen muutamat katuvalot oli sammutettu.

Krouvin miehekkäästi valmistettu loimulohi.

Tiistaina pakattiin sitten kimpsut ja kampsut ja muutettiin taas, jo neljättä kertaa tälle kesää. Kesäkuun alussa muutettiin Krunneille, heinä-elokuun vaihteessa Selkä-Sarveen, syyskuun alussa Hossaan ja nyt takaisin Ouluun. Toimiston nurkassa seisoo lohduton pino laatikoita jotka pitäisi purkaa. Laatikoissa on kaikenlaista tärkeää ja asiat pitäisi järjestellä oikeille paikoilleen, mutta homma ei inspiroi. Pakkaaminen on kivaa, purkaminen ei.

Nyt pitäisi sitten pikkuhiljaa, pehmeän laskun kautta, opetella tulemaan taas toimeen neljän seinän sisällä. Videoita on vielä katsottavana ja arkiset asiat pukkaavat päälle – Tornion Röyttän merituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta pitäisi antaa lausunto. Ja kuinka paljon aikaa byrokratia viekään! On täytettävä lippua ja lappua, matkalaskua ja ajankäytönseurantaa, luettava sähköposteja ja vaikka mitä. Tällaistako ihmiset tekevät vuodet pääksytysten? Itse saa olla maastossa kuin lintukodossa.

Vihoviimeinen poseeraus kala-aidan vierellä.

Pari viikkoa vielä yritetään pyristellä ja päästä edes hetkeksi ulos mutta sitten on varmaan luovutettava ja jäätävä odottamaan ensi vuoden maastokautta. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä käymään Perämeren kansallispuistossa tutkimassa muutamat saarenrannat – voisiko niitä hiukan ruopata sitä varten että saataisiin perinnemaisemia hoitavat lampaat ensi vuonna laitumille? Nyt toivotaan vain tyyniä tuulia alkuviikolle.