Toimistoon lukitut

Koko viikko on pian mennyt eikä merelle ole päästy kun siellä vain tuulee ja tuulee. Muutenkin syksy tekee tuloaan – Jukka lopetti työt syyskuun lopussa ja Jusku viime viikolla. Ensilumi satoi edellispäivänä ja Kemi I majakalla kävi tuuli lähes 25 m/s pari yötä sitten. Hossasta tuodut tavarat on purettu ja huollettu, Buster viety talliin ja mapit tuotu takaisin toimistoon.


On ollut pakko käydä käsiksi olennaiseen eli videoiden katseluun. Kesän aikana kerätyt videot pitää katsoa läpi ja analysoida. Tänä aamuna suurten lumiräimäleiden iskeytyessä ikkunana katselin videoita Santapankilta, keskeltä Perämerta. Vedenalainen maailma siellä oli suorastaan lumoavan näköinen! Mahtavia kivenlohkareita, upeita aaltojen dyyneiksi muotoilemia hiekkapohjia, lähes pintaan asti ulottuvia ahvenvitoja, näkinpartaisniittyjä… Jukka ja Johanna kuvasivat nämä videot sillä aikaa kun minä, Pekka ja Jusku olimme sukeltamassa. Sukellus onnistuttiin sijoittamaan puhtaalle sorapohjalle, josta ei löytynyt yhtään mitään. En siis nähnyt videoita ennen kuin nyt, räntäsateisena pimeänä lokakuun aamuna. Vaikka videot hienoja ovatkin, ne ovat silti aika kehnoja korvikkeita sille että pääsisi sukeltamaan aitoon veteen.

Jos tuuli ensi viikolla tyyntyisi, lähdettäisiin Pekan kanssa parin-kolmen päivän reissulle Selkä-Sarveen. Muutamat kansallispuiston saarten rannoista pitäisi vielä tarkistaa ja vedenalainen luontopolku laittaa talviteloille. Viime vuonna polku kerättiin pois 18-19.11 eli vasta marraskuun puolivälissä. Oli pimeää ja kylmää ja rannat alkoivat jäätyä. Toivottavasti merelle päästään tänä syksynä hiukan aikaisemmin.

Peukut pystyyn siis että tuuli tyyntyy ja päästään merelle! Seinät alkavat jo ahdistaa vaikka täällä ei ole istuttu kuin viikko…