torstai 17. joulukuuta 2020

Rannikon ihmispaineet kartalle

 

Kuva tietokoneruudusta, jossa on auki ilmakuva ja paikkatieto-ohjelma
Digitointityö vaati paitsi paikkatieto-osaamista, myös aimo annoksen kärsivällisyyttä ja kuuluisaa suomalaista sisua.  Erityisesti Saaristomeri kymmenine tuhansine saarineen tuntui paikkatieto-osaajista loputtoman suurelta työsavotalta. Kuva: Jaakko Haapamäki/Metsähallitus

Uusi paikkatietoaineisto auttaa arvioimaan rantarakentamisen ja ruoppausten vaikutuksia vedenalaisluontoon

Minulle rauhan tyyssija löytyy Selkämeren ulkosaaristosta Isokarin läheiseltä saarelta, jonne perheemme suuntaa vapaa-ajalla aina kun mahdollista. Meren pauhatessa lokakuisena iltana olen rantakallioilla muiden tavoittamattomissa, kaukana kaikkea hälinää, maailman laidalla. Mietteistäni herään Isokarin majakan valoon ja väylällä etenevään laivaan. Linjataulujen valot välkkyvät ja kauempana erottuvat Uudenkaupungin valot. Kesäaikana tyynellä säällä moottoriveneiden äänet kantautuvat kauas väylältä.  Toisinaan mietin merikarttaa selaten, mistä löytyvät ne koskemattomimmat rauhan tyyssijat, joissa ihminen ei alituiseen näy tai kuulu. Onko niitä vielä?  

Ihmistoiminnot ilmakuvista kartalle

Metsähallituksen meritiimissä saatiin syksyn aikana päätökseen iso työ ilmakuvien parissa. Hankkeiden yhteisponnistuksena suunnittelijat ovat kahlanneet läpi viime vuosien ilmakuvia Maanmittauslaitokselta, ja digitoineet paikkatiedoksi jokaisen ilmakuvista tunnistettavissa olevan ihmistoiminnon, kuten laiturit, ruoppaukset, pienvenesatamat ja aallonmurtajat. Ilmakuvien parissa puurtaneilla digitointiin on kulunut yhteensä noin 175 työpäivää ja ämpäritolkulla kahvia.  Lopputuloksena on ainutlaatuinen paikkatietoaineisto, joka sisältää yli 114000 ilmakuvista digitoitua pistettä Suomen rannikolla. Ilmakuvista on tunnistettu muun muassa 29730 ruoppausta, 63575 laituria ja 1106 pienvenesatamaa. Aineisto on vastikään julkaistu VELMU-karttapalvelussa (https://paikkatieto.ymparisto.fi/velmu/) ja on avoimesti saatavilla kaikille. Toivomme, että uudesta aineistosta hyötyvät mahdollisimman moni merialuesuunnittelun, suojelutyön ja tutkimuksen parissa työskentelevä.

Pylväsdiagrammi
Ilmakuvatulkinnassa digitoitiin muun muassa laiturit ja ruoppaukset kokoluokittain. Pieniin ruoppauksiin luokiteltiin kohteet, joissa ruoppaussäde oli alle 10 metriä ja keskisuuriin otettiin mukaan 10-50 -metriset ruoppaukset. Suuriksi ruoppauksiksi luokiteltiin kohteet, joissa ruoppausmassa oli 500 kuutiota tai tämän yli, ja jotka vaativat näin ollen vesilain mukaisen luvan aluehallintovirastolta. Kuva: Tytti Turkia/Metsähallitus


Pienistä puroista kasvaa iso virta

Pienveneily, ruoppaukset, aallonmurtajat, mökkilaiturit ja samea vesi. Aineistosta paljastuu valtava määrä pienimuotoista toimintaa, joiden yhteisvaikutuksia vedenalaiseen luontoon on vaikea arvioida. Erityisesti pehmeillä pohjilla tehdyt ruoppaukset lisäävät kiintoaineksen määrää vesipatsaassa, ja veden samentuminen haittaa levien ja kasvien yhteyttämistä. Ruopatuilta pehmeiltä pohjilta häviää ympäristölle tunnusomainen pohjaeliöstö liejusimpukoineen ja katkoineen, vaikkakin yhteisö yleensä palautuu paikalle ajan kanssa. Tutkimustulokset Kvarken flada-hankkeesta (http://kvarkenflada.org/) osoittavat, että fladojen (laguunien) kynnysten ruoppaukset vaikuttavat negatiivisesti petokalojen, ahvenen ja hauen, lisääntymismenestykseen veden lämpötilan laskiessa fladan avoimuuden lisääntyessä. Tutkimuksen mukaan ruoppaukset voivat lisätä myös hauen ja ahventen poikasvaiheita saalistavan kolmipiikkien määrää fladoissa heikentäen petokalojen lisääntymistä entisestään (Donadi et al. 2020).  Ruoppausten lisäksi tiuhaan rakennetuille alueille kohdistuu myös pienveneilyn vaikutuksia. Veneiden potkurivirtojen irrottama sedimentti samentaa vettä ja kasvien päälle laskeutuva sedimentti voi tukahduttaa kasvustoja.  Tutkimusten mukaan putkilokasvien peittävyys ja kasvien korkeus on pienempi lahdissa, joihin kohdistuu jatkuvia pienveneilyn vaikutuksia (pienvenesatama tai väylä) verrattuna lahtiin, joissa veneillä käydään satunnaisesti (Eriksson et al. 2004; Hansen et al. 2019). Matalien lahtien putkilokasviyhteisöt ovat tärkeitä elinympäristöjä useiden kalalajien kuten hauen tai ahvenen poikasvaiheille ja pienveneilyn haittavaikutukset näkyvät todennäköisesti myös kalapopulaatioissa (Hansen et al. 2019).

Suurten hankkeiden, esimerkkinä ruoppausmassaltaan yli 500 kuutiometrin ruoppauksen, toteuttamiseen vaaditaan lupa aluehallintovirastolta. Luvan saamiseksi tällaisiin hankkeisiin liittyy usein ympäristövaikutusten arviointi, jossa selvitetään hankkeen mahdollisia vaikutuksia vedenalaisluonnolle.  Yksittäisten pienten ruoppausten osalta riittää ilmoitus työstä alueelliselle ELY-keskukselle. Usein onkin niin, että yksittäisen pienen ruoppauksen vaikutus vedenalaisluontoon on lyhytaikainen ja paikallinen. Mutta entä kun saarten ruopattu rantaviiva alkaa muistuttaa hiiren jyrsimää juustoa? Tiheään rakennetuilla alueilla yksittäisten pienten toimenpiteiden yhteisvaikutukset meriluontoon ovat varmasti huomattavia.   

Ilmakuvassa saari, jonka kaikille rannoille on ruopattu pieniä venevalkamia
Voimakas rantojen rakentaminen näyttäytyy ilmakuvissa muun muassa lukuisina pieninä ruoppauksina. Kuva: Maanmittauslaitos


Pisteaineistosta kohti rannikon kattavaa analyysiä

Ihmistoimintojen yhteisvaikutusten arvioimiseksi pistemäisen paikkatietoaineiston analysointia jatketaan j Metsähallituksen hankkeiden ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä. Analyysiä varten olemme koonneet tietoa siitä, miten eri ihmistoiminnot vaikuttavat vedenalaisluontoomme ja millä etäisyyksillä nämä vaikutukset näkyvät veden alla. Tietoa on ammennettu tieteellisistä julkaisuista ja YVA-selvityksistä (ympäristövaikutusten arviointi). Lisäksi meriluonnon asiantuntijat ovat kantaneet oman kortensa kekoon arvioimalla eri toimintojen vaikutuksia vedenalaisiin luontotyyppeihin syksyn työpajoissa.  Nämä tiedot yhdessä ilmakuvatulkinnasta saadun paikkatietoaineiston kanssa toimivat lähtöaineistona kumulatiiviselle ihmispainemallille, jolla pyritään arvioimaan eri toimintojen kokonaisvaikutusta vedenalaisiin luontotyyppeihin.

 

Kartta, jossa on paljon eri värejä ja symboleja
Kumulatiivisen ihmispainemallinnuksen avulla voidaan arvioida yksittäisten ihmistoimintojen kokonaisvaikutuksia ja luokitella alueita niihin kohdistuvan ympäristön kuormituksen voimakkuuden mukaan. Lisäksi analyysin avulla voidaan tarkastella ympäristön kuormituksen ja luontoarvojen kannalta tärkeiden alueiden päällekkäisyyttä. Merenkurkun testialueella (SeaGIS 2 –hanke) punaisella erottuvat alueet, joilla ihmistoiminnan vaikutukset vedenalaisluontoon ovat mallin mukaan voimakkaimmat. Kuva: Matti Sahla/ SeaGIS 2 –hanke, Metsähallitus.

Jouluun on viikko aikaa ja tämä vuosi lähenee loppuaan. Työ paikkatietoaineistojen parissa jatkuu ensi vuoden puolella heti lomien jälkeen. Vene on vielä vesillä, mutta seuraavat seikkailut ulkosaaristossa saavat odottaa ensi kevääseen. Sitä odotellessa tutkin mielenkiinnolla ilmakuvatulkinnasta saatuja karttoja myös uusia retkikohteita silmällä pitäen.

Mukavaa joulunaikaa toivottaen,

Fiia Haavisto Erikoissuunnittelija, Meriavain-hanke: https://www.metsa.fi/projekti/meriavain/

 

Lisätietoja paikkatietoaineistoista:

Matti Sahla  Erikoissuunnittelija, Merisuojelu-hanke https://www.metsa.fi/projekti/merisuojelu/

 

Lähteet

Donadi, S, Bergström, L, Berglund, J.M.B, Bäck, A., Mikkola, R. Saarinen, A., Bergström, U. 2020. Perch and Pike recruitment in coastal bays limited by stickleback predation and environmental forcing. Estuarine, Coastal and Shelf Science 246: 107052.

Eriksson, B. K., Sandstrom, A., Isæus, M., Schreiber, H., Karås, P. 2004. Effects of boating activities on aquatic vegetation in the Stockholm archipelago, Baltic Sea. Estuarine, Coastal and Shelf Science 61: 339–349.

Hansen, J.P., Sundblad, G., Bergström, U., Austin, Å.N., Donadi, S., Eriksson, B.K., Eklöf, J.S. 2019. Recreational boating degrades vegetation important for fish recruitment. Ambio 48: 539-551.

 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti