torstai 17. joulukuuta 2020

EMMAt esittelyssä: Merenpohjien eliöyhteisöt - Kvimofjärden

Rehevä kosteikko tai laguuni ilmasta katsottuna
Vassorfjärden ilmasta katsottuna. Kuva Roosa Mikkola / Metsähallitus


Simpukoita, onko niitä? Kyllä, mutta niistä muodostuvat suursimpukkapohjat ovat Itämeressä erittäin uhanalainen luontotyyppi, tai oikeastaan merenpohjan eliöyhteisö. Kvimofjärdenin sisäsaaristo, matala pehmeäpohjainen lahti ja Kyröjoen suisto sulkevat sisäänsä runsaasti pikkujärvisimpukoita. Nimestään huolimatta pikkujärvisimpukat voivat olla lähes kämmenen kokoisia suursimpukoita, jotka ovat sopeutuneet elämään makeissa vesissä, mutta pärjäävät myös vähäsuolaisessa murtovedessä kuten jokisuistoissa ja Perämerellä.

Lähikuva simpukan "suusta" ja lonkeroista
PIkkujärvisimpukan sifo eli aukko, jonka ympärillä olevilla lonkeroilla simpukka ottaa sisään virtaavasta vedestä ravintoa ja happea. Kuva Essi Keskinen / Metsähallitus


Kvimofjärden valikoitui EMMA-alueiden (ekologisesti merkittävät vedenalaiset merialueet) joukkoon erittäin uhanalaisten suursimpukkapohjiensa vuoksi, mutta sieltä löytyy myös kaupallisesti tärkeiden kalalajien kuten ahvenen ja kuhan kutualueita. Vuonna 1939 sieltä on myös löytynyt vaarantuneen vesikasvin upossarpion esiintymä. Upossarpiota esiintyi aikanaan ympäri Suomen rannikkoa, mutta laji on pikkuhiljaa hävinnyt etelästä ja keskittynyt Perämerelle. Kvimofjärdenistäkin lajia on etsitty 1989-2014 muutamaankin otteeseen, mutta ilmeisesti elinympäristön umpeenkasvun myötä upossarpio on sieltä hävinnyt. Monilla rannoilla laidunsivat aikanaan lehmät ja lampaat ja pitivät korkeamman rantakasvillisuuden kurissa. Kun laidunnus sitten loppui ja Itämeri samaan aikaan rehevöityi, jäivät heikommat kilpailijat kuten upossarpio jalkoihin. Kvimofjärden on ruovikoitunut kovasti viimeisten vuosikymmenten ja maankohoamisen myötä, mutta linnuille kehitys on kelvannut - osa alueesta on liitetty kansainväliseen Ramsarin kosteikkoluokitukseen.

Kaksi eri väristä kukkaa ja lehtiä veden pinnalla
Lumme ja ulpukka sulassa sovussa.  Molemmat lajit esiintyvät usein jokisuistoissa ja laajoissa matalissa lahdissa, joissa vesi saattaa olla makeampaa kuin ulompana merellä. Kuva Maija Haukkala / Metsähallitus


Tiheitä suursimpukkapohjia on Perämeren rannoilla niin vähän, että Kvimofjärden on jo sen vuoksi arvokas sisälahti.

Essi Keskinen

Sisälahden rajaus ilmakuvassa
Kvimofjärdenin EMMA-rajaus. Kuva VELMU

Rehevää lahtikasvillisuutta vedessä
Palpakoita, upukoita, kaisloja ja uistinvitaa esiintyy suojaisissa melko makeavetisissä lahdissa. Kuva Maija Haukkala / Metsähallitus

Kasvit kurkottavat taivasta kohti
Kaislat kurkottavat kohti taivasta. Kuva Maija Haukkala / Metsähallitus

Käsi-GPS-laite muovipussiin pakattuna SUP-laudan päällä vedessä
Meritiimin luontokartoittajat kulkevat usein SUP-laudoilla - se on helpoin tapa liikkua matalilla pehmeäpohjaisilla alueilla. GPS-laite pitää olla vedenkestävässä pussissa. Kuva Maija Haukkala / Metsähallitus

Kukka vedessä
Lumpeenkukka. Kuva Jon Ögård / Metsähallitus

Kasvi pohjasta pintaan kuvattuna
Pystykeiholehden kukka pohjalta päin nähtynä. Kuva Alejandra Parra / Metsähallitus

Moniosainen kukka veden päällä
Sarjarimpi. Kuva Niina Kurikka / Metsähallitus

Kelluvia lehtiä veden pinnalla
Uistinvidan kelluslehtiä ja kukka. Kuva Niina Kurikka / Metsähallitus

Pallonmallisia kukkia vartessa veden päällä
Palpakon pallomaisia kukkia. Monet palpakkolajit erottaa toisistaan vain kukista. Kuva Niina Kurikka / Metsähallitus


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti