”The Times They Are a Changin”, eli ajat muuttuvat, lauloi Bob
Dylan kerran, kauan sitten. Aikojen muuttuminen on kuitenkin yhtä totta
nykyäänkin, kun koronavirus muuttaa maailman tilannetta ja sosiaalista
käyttäytymistämme koko ajan. Myös ympäristö muuttuu, osaksi omien tekojemme
seurauksena, osaksi luonnon omien prosessien myötä.
SEAmBOTH-hanke alkoi kolme vuotta sitten ja päättyy tänään.
Kolmessa vuodessa ehti tapahtua paljon, mutta toisaalta vuodet menivät
nopeasti. Geologisella aikaskaalalla kolme vuotta on häviävän pieni hetki.
SEAmBOTH-hanke tuotti valtavan määrän uutta tietoa pohjoisen Perämeren
luonnosta, biologiasta ja geologiasta.
Ruotsin Geologinen tutkimuskeskus SGU ja Suomen Geologian
tutkimuskeskus GTK keräsivät yhteensä yli 5000 km seismis-akustisia luotauslinjoja
ja näytteitä merenpohjasta. Uusien tietojen perusteella luodut kartat kattavat
noin 500 km2 alueen merenpohjaa. SGU tuotti myös merenpohjan substraattimalleja
koko SEAmBOTH-alueelle eli heidän karttansa perusteella voi katsella, onko
pohja hiekkaa, soraa, kiveä vai mutaa. Hankkeen tulokset yli tuplasivat kaikki aiemmat
geologiset datat, mitä alueelta oli olemassa.
Sedimenttinäyte eroosioalueelta. Tiiviin savikerroksen päällä on ohut kerros hiekkaa. Kuva GTK. |
Miltä merenpohja sitten näyttää? Geologiset kartat
pilottialueilta kertovat, että merenpohja koostuu pääosin monista pehmeistä
sedimenteistä kuten mudasta ja savesta. Kuitenkin alueet, joille nykyisin
kertyy pehmeää pohja-ainesta (ns. sedimentoitumisalue) ovat pieniä verrattuna
koko Perämereen. Korkearesoluutioisella eli tarkalla kartoitusdatalla näkyvät merenpohjan
pienetkin piirteet (suurimittakaavainen kartta), jotka harvemmalla kammalla eli
pienimittaisessa kartassa eivät näy. Yksi näistä pienistä geologisista
piirteistä ovat kovasta savesta muodostuneet rakenteet. Näissä kohteissa savi
on hyvin kompaktia ja kovaa ja voi muodostaa riuttamaisia rakenteita. Nämä
geologiset muodostelmat ovat hyvin samantapaisia kuin Metsähallituksen vuonna
2014 löytämät savilabyrintit Leipäreiden lounaispuolelta.
Ihmisvaikutukset voivat näkyä veden alla ja myös
merenpohjassa, myös SEAmBOTH-alueella. Geokemialliset analyysit pehmeästä
mudasta viittaavat siihen, että ihmisperäisiä haitallisia aineita kuten
kadmiumia, lyijyä, sinkkiä ja elohopeaa
on kertynyt merenpohjaan. Näiden raskasmetallien pitoisuudet vähenevät
järjestelmällisesti joka puolella pohjan pintaa kohti eli niitä on joutunut
pohjaan vähemmän viimeisten muutamien vuosikymmenien aikana. Joillakin alueilla
kadmiumin ja sinkin pitoisuudet ovat kuitenkin edelleen pintasedimenteissäkin suhteellisen
korkeita.
Kadmiumin (Cd) pitoisuudet Kemin ulkopuolen pohjasedimentissä. GTK.
SEAmBOTH-hankealue, kuten koko Pohjanlahtikin, on nopean maankohoamisen aluetta, mikä puolestaan johtaa merenpohjan jatkuvaan eroosioon. Eroosio paljastaa uusia alueita (esim. vanhoja merenpohjan kerrostumia) ja maankohoaminen puolestaan tuo näitä alueita ensin matalammalle ja sitten rantaan asti. Maankohoaminen muokkaa rannikkoa ja merenpohjaa hitaasti mutta varmasti.
Pitkällä aikavälillä, noin 2000 vuoden kuluttua, ja jollei
merenpinnan nousu merkittävästi kiihdy Itämerellä, meriyhteys Perämeren ja
Selkämeren väliltä katkeaa ja Perämerestä tulee Euroopan suurin sisäjärvi,
Peräjärvi. Tämä ainutlaatuinen ja kaunis alue on siis jatkuvan muutoksen
alaisena. Me emme voi vaikuttaa geologisiin muutoksiin, mutta me voimme, ja meidän
täytyy, huolehtia siitä, että meremme pysyy hyvässä kunnossa tulevillekin sukupolville.
SEAmBOTH-projekti päättyy, mutta matkat jatkuu. Ei ole mitään muuta pysyvää
kuin jatkuva muutos.
Pohjanlahti noin 2000 vuoden kuluttua. Piirros Harri Kutvonen, Geologian tutkimuskeskus GTK. |
Aarno Kotilainen, GTK
Tämän blogin on kääntänyt alkuperäisestä Kotilaisen blogista Essi Keskinen, ja kaikki mahdolliset käännöksestä johtuvat virheet ovat Keskisen. Alkuperäisessä blogissa on paljon linkkejä muihin englanninkielisiin blogeihin, ja niitä voi käydä selaamassa sitä kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti