Väsyneenä ei minkään tekemisestä

Sateessa tekemässä matalien pisteiden inventointeja.

 

Sataa ja tuulee. Tuulee ja sataa. Sataa kaatamalla. Tuulee 16 m/s. Kovantuulenvaroitus. Epävakaata säätä luvassa koko maahan. Vesisaavi täyttyy 20 minuutissa, ainakin voidaan saunoa sadevedellä. Meri kohisee, venetta pitää käydä tarkastamassa vähän väliä. Vaahtopäät ovat likaisenkeltaisia kaikesta sadeveden mukanaan huuhtomasta sedimentistä. Märkää ja tuulista. Ikävää ja raskasta. Yhdeksän henkeä tekee sisätöitä neljän hengen mökissä. Tuulee ja sataa maanantaista torstai-iltaan.

 

Yhdeksän henkeä tekee sisätöitä neljän hengen mökissä. Tunnelma on tiivis ja kaikki laskupinta-alat käytössä.

 

Maanantai: Saavutaan Rahjan Lepäseen kahdeksi viikoksi suurin odotuksin. Tiedetään että tiistaina tuulee mutta sen jälkeen pitäisi nopeasti tyyntyä ja sitten päästään taas töihin. Saaren rannassa ei olekaan ranturia ja Inca joudutaan kiinnittämään omituisin naruviritelmin rantakivikkoon. Monen sadan kilon painoinen kahdesta tukista rakennettu ranturi löytyy vajaan 100 m päästä metsästä, syysmyrsky on kuulemma vienyt sen sinne.

 

Lainataan rälläkkä ja pultteja. Maanantaina kaksi tiimiä lähtee vielä videokuvaamaan, edelleen suurin odotuksin. Kumpikaan kamera ei toimi, toinen tiimi saa kuvattua sokkona neljä videota, toinen ei mitään. Alkaa sataa ja molemmat tiimit kastuvat.

 

Illalla tuuli nousee ja yöllä tuuli yltyy ja kääntyy. Sade hakkaa telttaa ja minä nukun koiranunta ja herään parin tunnin välein tarkistamaan Incan köydet. Meri vaahtoaa ja puut taipuvat.

 

Onneksi matkassa on vedenkestävä maastopuhelin.

 

Tiistai: Sataa kaatamalla, tuulee 14 max 16 m/s. Jokainen saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, työt aloitetaan myöhään. Jusku ja Juho käyttävät koko päivän siihen että purkavat ranturin metsässä, raahaavat tukit rantaan ja kokoavat rakennelman uudelleen. Lari auttaa puoli päivää vierittämällä kiviä ranturin painoksi. Muut istuvat sisällä, kuka analysoimassa videoita, kuka kirjoittamassa tietoja Excel-taulukoihin, kuka nimeämässä valokuvia. Ulkohuussiin mennessä kastuu kokonaan, sisällä pidetään pientä tulta koska kaikki on märkää ja haisevaa. Illalla saunotaan sateessa ja pitkään. Säätiedote on muuttunut, nyt ennusteen mukaan koko viikon tuulee mutta huomenna ei pitäisi sataa. Soitan kahdelle kalajokiselle taksiveneelle, voivatko he hakea meitä saarelta jos emme itse pääse pois. Toinen taksivene on epäkunnossa, toinen sanoo voivansa hakea meidät jos tuuli laskee, muuten ei onnistu. Kiva. Inca on sentään ranturissa ja saan nukuttua.

 

Lounastauko sateessa.

 

Keskiviikko: Tuulee hiukan vähemmän, vain 10 max 12 m/s ja sataa hiukan vähemmän. Nyt sadetta on luvattu perjantaihin asti, tuulta myös. Kaikki kenellä ei ole flunssa tai selkävaiva haluavat lähteä tekemään inventointeja. Ulos on päästävä, pikku kämpässä ei mahdu työskentelemään näin montaa meribiologia. Veneen saaminen ulos ruopatusta pikku kolosta kahden metrin aallokossa on pelottavaa, Suvin pulssi hakkaa kahtasataa. Kaksi tiimiä tekee videokuvauksia ja kahlauksia iltapäivään asti sisäsaaristossa. Koko ajan tuulee ja koko ajan sataa. Illansuussa joukko täysin läpimärkiä ja viluisia maastobiologeja saapuu kämpille. Saunaan pikku tulet ja likomärät pelastautumispuvut sinne kuivumaan. Likomärät muut vaatteet mökkiin kuivumaan. Mikään ei kuivu ulkona edes tuulessa, ilmankosteus on joko sade tai 90 %. Mökissä märät villapaidat ja villasukat ja pitkät kalsarit haisevat ja roikkuvat koko ajan kaiken tiellä, läpsivät poskelle kun yrittää mennä ohi, ikkunat huurustuvat sisältä ja kaikki on kosteaa. Ja haisevaa.

 

 

 

Torstai: Päätetään lähteä pois koska edelleen tuulee ja sataa. Pelastautumispuvut eivät ole kuivuneet yön aikana, kuten ei juuri mikään muukaan. Muutama pyyhe, fleece ja sukkia lähetetään joukkoäänestyksellä kotiin pestäväksi koska kukaan ei kesteä märkien ja hikisten vaatteiden hajua. Pakataan kimpsut ja kampsut ja otetaan kahlausvarusteet mukaan kotimatkalle. Toinen tiimi lähtee kohti Vaasaa, kaksi tiimiä kohti Oulua, ja kaikki tekevät matkalla rannoilla olevia kahlauspisteitä. Minun tiimini valitsee Kalajoen suiston natura-alueen. Niin hienoa kuin rantakosteikko ja loputon maankohoamisrannikko onkin, se tietää kilometrin taivalta metsän, soiden ja ruovikoiden läpi hiekkarannalle ja monen sadan metrin kahlaamista reidensyvyisessä, välillä nilkansyvyisessä ja taas vyötärönsyvyisessä vedessä. Veneellä tänne ei pääsisi, kahlaamallakin vain juuri ja juuri. Pisteeltä löytyy 100 % hiekkaa eikä yhtään kasvia. Jee. Kotimatkalla sataa vettä niin kovaa että pyyhkijät eivät riitä, autot uivat pohjaa myöten vedessä moottoritien liittymässä.

 

 

 

Perjantai: Pelastautumispuvut kuivuvat toimistossa, näytteet ovat jääkaapissa, kamerat ja GPS:t ovat kuivumassa, kenttäpaperit ovat kuivumassa. Vielä odottaa Juskun fleecen pesu - hajun takia sitä ei varmaan voinut viedä omalle vaimolle pestäväksi ja märkä ja surkea muovipussiin pakattu (ydinjätteen tavoin käsitelty) nyytti päätyi minulle. Jee.

 

Illalla olen täysin puoliunessa, silmä luppasee, väsyttää, koko keho on uupunut. Nukun melkein 9 h putkeen, en ole nukkunut yhtä pitkään miesmuistiin. Kuin olisin tehnyt valtavan työsuorituksen ja kroppa olisi väsynyt viikon fyysisestä työstä. Minä olen vain istunut sisällä ja analysoinut videoita, antanyt yhden haastattelun Keskipohjalaiselle ja lämmittänyt vuorotellen saunaa ja mökkiä ja yrittänyt kuivatella asioita. Keittänyt lämmintä soppaa urhealle ja märälle maastotiimille.

 

Tuntuu että olen väsyneempi siitä että mitään ei päästy tekemään, turhautumisesta, kaiken märkyydestä ja synkkyydestä ja toivottomuudesta ja ainaisesta tuulesta ja sateesta ja siitä että pienessä mökissä on niin paljon ihmisiä. Kaikki tulevat hyvin toimeen mutta olen varma että kaikki myös joutuivat pinnistelemään enemmän. Auringossa ja hyvän työpäivän päätteeksi on helpompi kestää kaverin kyynärpäätä omalla soppalautasella. Huonolla ilmalla joutuu hiukan kiristämään hammasta. Mutta silti kukaan ei valita, kukaan ei ärry, kukaan ei äksyile. Neljän hengen pöytään mahtuu syömään yhdeksän ihmistä. Tuulessa ja sateessa nukkuu teltoissa viisi ihmistä koska mökkiin ei mahdu, enkä kuullut valituksia.

 

Aikamoista porukkaa, täytyy sanoa! Oma väsymys tuntuu epäreilulta muita kohtaan - ovathan muutkin niin reippaita. Kiitos Tiimi jaksamisesta.

 

Ehkä ensi viikolla paistaa aurinko eikä sada.

 

Essi Keskinen

 

Ranturi on haettu metsästä ja sitä pystytetään uudelleen rantautumispaikalle.

Pisteelle on pitkä matka kun maan puolelta välissä on kilometric kosteikkoa, pusikkoa ja kortteita, meren puolelta välissä on kilometri nilkansyvyistä vettä.

GPS:n mukaan ollaan mantereen ja saaren välisessä salmessa. Tunnen silti seisovani hiekalla.

Ergonominen työasento.