Jalalla koreasti

Onnea voi joskus laskea suoraan verrannollisena suureena verrattuna hyttysten määrään. Viivyimme Krunneilla Perämeren tutkimusaseman tiloissa kaksi viikkoa. Ainoa ilta, jolloin ulkona pystyi oleskelemaan ilman pelastautumispukua, oli Pookitanssi-ilta.

Pookitanssit on jo perinteeksi muodostunut Perämeren meritiimin virkistäytymispäivä, joka toimii myös sidorsyhmäyhteistyöelimenä. Pookissa ei enää saa tanssia, mutta sataviisikymmentä vuotta vanha puupooki on komeasti taustalla kun katsellaan Ulkokrunnin vanhan luotsiaseman portailta.

Kutsuimme kylään yhteistyötahot Oulun yliopistolta ja Merimuseolta, joka oli sattumalta tarkastamassa pari vuotta sitten Tornion edustalta löytynyttä hylkyä. Linda, joka on ollut Perämeren meritiimin jäsen jo kahtena kesänä mutta lähti tänä vuonna kokeilemaan siipiään Etelä-Suomen tiimiin, otti lomaa ja tuli tapaamaan vanhoja työkavereita. Muut kutsuvieraat eivät sitten kesäkiireiltään ehtineetkään paikalle.

Viime kesän Pookitansseihin piti laittaa kukkamekko, nyt riitti tanssimekko. Miehille toiveena oli tietysti kauluspaita. Tanssit järjestettiin pihanurmella, joten kengiksi kävivät feikki-Crocksit, maiharit tai villasukat.

Ja säiden jumalat hymyilivät! Ilta oli kesän ainoita lämpimiä ja aurinkoisia, sekä sopivasti tuulinen niin että itikat pysyivät poissa. Sopu antoi sijaa kun söimme vastapyydettyä siikaa, jokirapu-perunasalaattia ja muita herkkuja ulkona, ensimmäistä ja viimeistä kertaa Ulkokrunnin tämän vuoden maastokeikan aikana.

Kukkia tukkaan, sukupuolesta riippumatta.

Spotify soitti maastotallentimesta/navigointivälineestä eli kenttäläppäristä valmiiksi tallennettua tanssimusiikkia ja lainattu pinkki pikkukaiutin toimitti tehtäväänsä. Katri Helenan tahtiin vedettiin letkajenkkaa, tango soi merellä ja Saimaan saaressakin käytiin. Auringon laskettua jatkot siirtyivät sisälle luotsitaloon ja myöhemmin vielä saunan terassille.

Sen lisäksi, että kaikki kissanristiäiset ovat mukavia ja rentouttavia ja niitä kaivataan rankan maastotyön lomaan, tuli taas päivitettyä ammatilliset kuulumiset myös merimuseon ja Oulun yliopiston kanssa. Puhuttiin parista uudesta yhteistyöhankkeesta ja sovittiin tulevista yhteistöistä. 

Sidosryhmätapaamiset voivat olla letkeitä kuin jenkka eikä aina tarvitse kärvistellä ikkunattomassa neukkarissa.

Ensi kesän Pookitansseja odotellessa!

Essi Keskinen