maanantai 13. heinäkuuta 2015

C Suunnitelma

Tästä paikasta oltiin kuulemma kiroiltu ennakkoon jo aika paljon. Olimme päättäneet jättää alueen kartoituksen sellaiselle päivälle jolloin minkään muun tekeminen olisi mahdotonta. Viime viikolla koitti sitten se päivä; täältä tullaan Riitsaranlahti. Päätimme kaikki viisi sulloutua Fucuksen kyytiin Katka kumivene mukanamme sekä kaikki mahdollinen välineistö maan ja taivaan väliltä.

Viikkosuunnitelma


Tunnelma Fucuksen kopissa oli tiivis (koppivene lämmityksen kanssa on jotakin aivan taivaallista huonolla kelillä). Mainingit keikuttivat Fucusta mutta riepottelivat Katkaa siihen malliin, että se halusi koittaa jättää leikin kesken jo kaukana ennen määränpäätä. Nyt tiedämme kuinka Katkan OIKEASTI saa tukevasti kiinni niin, ettei se irtoa Fucuksen perätasolta.

Paljon jalkoja pienessä tilassa

 Perille päästyämme olimme kaikki lumoutuneita paikasta emmekä millään malttaneet odottaa työntekoon pääsyä. Vaikka sää olikin harmaa oli tämä suojainen lahti hetkellisesti herran kukkaromme, lukemattomia määriä lintulajeja, ihana hiekkapohja ja kasvit näkyivät kauniisti pinnan alta. Metelistä päätellen myös kauempana laiduntavat lehmät kokivat paikan taivaalliseksi...


Ei hassumpi lounaspaikka

Lahti oli suuri ja erittäin matala. Alueelle on mallinnettu jonkin verran uhanalaisia lajeja ja tarkoituksenamme oli mm tarkistaa mallinnoksien paikkansa pitävyys. Osa ryhmästä lähti Katkan kera vieressä oleville lammille ja toinen osa jäi tekemään sukelluslinjaa. Ensimmäisenä työntekoon pääsi quadrokopteri. Kevin olikin jo kertaalleen käynyt autolla kyseisellä alueella kuvaamassa ja tiesi nyt mitä halusi kuvata tarkemmin. Harmaasta kuivasta kelistä muuttui kumminkin aika nopeasti harmaaa märkä keli ja lentämiset jäivätkin sitten siihen.



Ilmojen halki käy lentäjän tie. Kuva: Kevin O´Brien

 Lampien kartoitus, tai itse asiassa niiden luo pääseminen osoittautui hieman haasteelliseksi kun sinne joutui rämpimään ruovikon ja polvenkorkuisen mutavellin läpi. Reippaina tytöt kumminkin pääsivät perille asti haroinen ja videokameroineen.

Kuva: Mikaela Mäkilä

Kuva: Mikaela Mäkilä

Sukelluslinjasta tuli snorklauslinja. Veden ollessa vain hiukan puolta metriä syvempää oli turhaa pukea sukellusvälineistöä päälle. ”Pinnan alle” päästyäni aloin kyllä hieman ymmärtämään miksi paikan kartoitusta oli vältelty... Se oli täynnä vaikka ja mitä. Siitä sekametelisopasta oli kyllä erittäin vaikea hahmottaa yhtään mitään kaiken näyttäessä melkein samalta ja sitä kaikkea oli paljon. Oma vahvuuteni tällä hetkellä on levät ja tämä alue oli osittain tiiviin putkilokasviston peitossa, onneksi näkymä alkoi avautumaan (ja näytepurkkisarja täyttymään). Helpotuksekseni pohja kumminkin oli samaa joten ei tarvinnut jäädä määrittelemään minkä päällä mitäkin kasvoi.

Fucus miehistöineen. Kuva: Kevin O´Brien

Linjan veto, tällä kertaa näin. Kuva: Kevin O´Brien

 Lahdelta pois pääseminen osoittautui jännitysnäytelmäksi. Fucuksen syväys on 0,4m ja se olikin ainoa veneistämme jonka kanssa tuolle lahdelle meriteitse uskaltautui,jopa Katka siirtyi perämoottoriveneestä soutuveneeksi. Kahden henkilön ollessa keulassa tarkkailemassa potentiaalisia kiviä ohjasi Juho Fucusta hidasta hitaammin. Juhon keskittyneisyydestä tehtävään taisi kertoa aika paljon se, että vaikka ei enää satanut olivat tuulilasinpyyhkimet päällä eikä Juho huomannut sitä missään vaiheessa, saatika sitten kuullut, niistä lähtee nimittäin aivan käsittämätön meteli. Olimme ajavinamme samaa reittiä ulos kuin sisäänkin mutta loppujen lopuksi reitti taisikin hieman poiketa alkuperäisestä. Meillä kesti noin tunnin päästä alueelta pois... Veneen plotteri ei näyttänyt syvyyttä koska olimme niin lähellä pohjaa koko ajan. Keulassa olleet ihmiset joutuivat koko ajan etsimään uusia reittejä poispääsylle... Matalia hiekkasärkkiä oli aivan joka paikassa.

Reissu tuntui jääneen hieman lyhyeksi mutta ehkäpä vielä palaamme. Mm haranäytteet toivat mukanaan todella paljon lajeja joista yksi on määritelty erittäin uhanalaiseksi. Koko ryhmä ymmärsi kyllä sen päivän jälkeen, miksi alueen kartoitusta on vältelty.


Roosa Mikkola





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti