Katkan seikkailut

Selkämeren vedenalaiset inventoinnit alkavat olla lopuillaan tältä kesältä. Kivikkoisella Selkämerellä korvaamattomaksi osoittautui tutkimusalus Katka. Katkaa voi myös kuvailla n. 3 metriseksi sulavalinjaiseksi kumiveneeksi, jonka polttoaineenkulutus on vain murto-osa muuhun venekalustoon nähden. Katka pujottelee Merikarvian kivikoissa kuin laskettelija rinteessä, eivätkä matalat lahdetkaan tuota sille vaikeuksia. Periksi antamattomalla asenteellaan Katka valloitti luontokartoittajien sydämet.

 Katka lähdössa matkaan emoalus Fucukselta. Kuva: Heidi Arponen.

Katkan ensimmäisenä työtehtävänä oli merkata kotilaituriin johtavan reitin varrella törröttävät salakavalat kivet. Tehtävä onnistui hienosti, koska kotilaituriin johtava kivikko onkin niiden harvojen kivikkojen joukossa, missä ei ole enää kiviin törmätty. Seuraavana aamuna Katka pääsikin jo tositoimiin inventoimaan merenpohjaa. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien inventointipisteitä alkoi ropisemaan ja Katkan menestystarina oli aluillaan.

 Kivä merkkaamassa Katkan ensimmäisenä työpäivänä. Kuva: Heidi Arponen.

Eräänä lauantaiaamuna Katka starttasi pirteänä ja pinkeänä kohti päivän seikkailuja. Reitti kulki ulkosaaristosta kivikoiden kautta suojaisiin sisälahtiin ja jopa kuivalle maallekin. Kaikki nimittäin ei ole sitä miltä kartassa näyttää. Kartan mukaan kapean väylän tilalla olikin ruovikon ympäröimä kivinen kannas, jonka yli reippaiden luontokartoittajien oli helppo kantaa kepeä katka tyhjennettyään sen ensin inventointikalustosta. Kannas ei ollut ainoa este, johon Katka päivän aikana törmäsi. Matkan varrella lähes umpeenkasvaneiden sisälahtien vesikasvit koittivat estää Katkan kulun tarttumalla Katkan potkuriin, mutta airojen ja lihasvoiman avulla tästäkin selvittiin. Päivän aikana Katka sai myös kokea millaista on liikkua mutkittelevia ruopattuja ruovikkoväyliä pisteestä toiseen. Katkan seikkailun makuinen päivä päättyi sen lipuessa tyyntä merenpintaa pitkin takaisin kotilaituriin auringonlaskun saattelemana.  Sen lauantaipäivän aikana Katka putputteli huimat 27 pistettä. Tänä päivänä Katka on tehnyt jo lähes sata pistettä sieltä missä kivet ja matalikot tekisivät pahaa jälkeä muulle kalustolle.

Jotkin ruopatut sisäväylät osoittautuivat oikeiksi labyrinteiksi jotka välillä päättyivät ruoppaamattomiin lammikkoihin, joissa vettä vain 15 cm. Tällöin piti turvautua pelastautumispukuun ja työntää katkaa eteenpäin kahlaamalla. Kuva: Anniina Saarinen.

Kivikkoon ja ulpukoiden keskelle pääsee -vain Katkalla. Kuva: Anniina Saarinen.

 Tutkimusalus Katkalla on aina ilo työskennellä. Kuva: Tiia Forsstöm.

 

Työpuitteissakaan ei ole valittamista. Kuva: Anniina Saarinen.

 

Katkan viimeisenä haasteena Selkämerellä oli sukeltajien kuljettaminen sukelluskohteeseen. Lastia oli paljon mutta pinnan alle päätyivät vain sukeltajat. Pintanainen ja Katka jäivät hyvillä mielin odottamaan tyrskyjen päälle. Viimeisen työtehtävän jälkeen sai Katka viimein hengähtää toisin sanoen päästää ilmat pihalle ja kietoutua kerälle.

Seuraavaksi Katkan seikkailut jatkuvat saaristomerellä. To be continued...

 Kuminaiset kumiveneessä. Kuva: Tiia Forsström.

Katka * Katkan nimi juontaa onnellisesta onnettomuudesta, jossa tuolloin vielä nimettömän kumiveneen neitsytmatkalta palatessa eräs nimeltä mainitsematon luontokartoittaja rantautumisen yhteydessä putosi mereen ja toi pintaan kastuneiden vaatteidensa mukana yhden leväkatkan. Siitä se ajatus sitten lähti.

Teksti: Luontokartoittajat Anniina Saarinen ja Tiia Forsström.