lauantai 31. elokuuta 2013

Intiimisti pomon kanssa - terveisiä Perämereltä

Minä riisun itseni alusvaatteisilleni. Hän riisuutuu täysin alasti. Katson Häntä silmiin. Hymyilen rohkaisevasti. Pyydän Häntä luottamaan minuun. Hän kertoo, ettei ole kovin kokenut ja että viime kerrasta on aikaa. Sanon olevani hyvin kokenut ja osaavani tämän varmasti. Kerron auttavani Häntä hankalissa paikoissa ja luotsaavan meidät perille asti. Pyydän Häntä vain seuraamaan minua ja antamaan minun ottaa ohjat käsiini. Hänen tarvitsee vain seurata ja luottaa siihen, että minä osaan.

Pukeudun lämpökerrastoon ja teddyhaalariin, Hän sujauttaa jalkaansa mustat uimahousut. Vedän kumisen kuivapuvun päälleni ja Hän nykii ylleen tiukan märkäpuvun. Laitan sukelluslaitteet selkääni ja autan VELMUn projektipäällikölle loput sukellusvarusteet päälle. Hyppäämme veteen. Vien pomomiehen katsomaan vetämäänsä projektia ruohonjuuritasolle asti, meren pohjaan.

Sukellus on yleensä hyvin intiimi tapahtuma. Sukelluspariin täytyy luottaa, hänen käsiinsä jää henkeni ja elämäni. Kommunikaatio tapahtuu pinnan alla joko käsin tai silmillä, katsekontaktia ei voi välttää. Sukellusparin varusteissa pitää auttaa, mennä lähelle toista, tunkea parin hiuksia hupun alle kasvoilta, kaivella kainaloiden alta karanneita solkia. Veden alla ollaan kahdestaan omassa pienessä kuplassa. Koko muu maailma on suljettu pois, on vain me kaksi, minä ja sukellusparini. Jos haluan asiani menevän perille, katson häntä silmiin. Läheltä, koska näkyvyys on huono. Jos haluan parini huomion eikä hän huomaa katsoa minuun, kosketan häntä. Jos parillani on ongelma, hän kertoo siitä minulle silmillään ja käsimerkeillä. Pyydän häntä olemaan paikoillaan ja odottamaan, kun häärin hänen ympärillään, pyöritän häntä ja korjaa irronneen letkun tai auenneen solmun. Parini täytyy vain luottaa minuun ja siihen että osaan auttaa häntä potkaisematta irti hänen maskiaan tai reguaan.

Tuon VELMUn projektipäällikön elävänä takaisin pintaan.

Hengästyneenä nousen veneeseen.
-Oliko sulla kivaa? Hymyilen.
-Joo, oli ihan hyvä. Itseasiassa oikein hyvä.

Sukellusavustaja polttaa savukkeen.


VELMUn johtoryhmä tutustumassa hankkeeseen ruohonjuuritasolla eli maastossa Merenkurkussa.

Sukelluslippu liehuu! Veneilijät älkööt lähestykö 50 metriä lähemmäs!

Maastossakin voi syödä hienommin.
Tuulipäivän odottelua...

Maisema Rönnskärin vessasta Merenkurkussa.
Essi Keskinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti