Meren lahja – Pikku-Myy

Kohtaus 1:


Moottorivene lähestyy nopeaa vauhtia lähes peilityyntä merenpintaa. Kippari huomaa jotain punaista ja valkoista kelluvan pinnalla. Onko se ilmatieteilijöiltä karannut sääpallo? Onko se kalastajalta karannut verkonmerkki? Onko se veneestä karannut fendari?

- Se on Pikku-Myy!!

Se on lapselta karannut vappupallo. Kiskomme Pikku-Myyn veneeseen ja yritämme elvyttää sitä. Ankaran tekohengityksen jälkeen Myy saa hyvän kodin Ulkokrunnin saaresta Perämeren tutkimusasemalta.

Pikku-Myy on saatu elvytettyä ja miehistöllä on hymyt kuin Hangon kekseillä!

Kohtaus 2:

Johanna ja Niina ovat kumiveneellä inventoimassa Törön saaren ympäristöä. Operaatio vaatii, että tytöt nousevat hetkeksi maihin ja käyvät tarkastamassa pari pistettä. Töröllä pesii ruokkiyhdyskunta, ja linnut pyrähtävät hätääntyneenä lentoon. Ne kaartavat, kokoavat joukkonsa, kääntävät nokkansa ja syöksyvät kaikki kohti Johannaa.

- Sikarilaivue hyökkää! Lintuja tulee joka puolelta kohti!

Ruokit kaartavat ohi, käyvät tekemässä kunniakierroksen merellä ja kaartavat takaisin.

Ruokkilaivue hyökkää!

Kohtaus 3:

Olen tulossa saunasta yömyöhään ja säikähdän puolikuoliaaksi, kun aivan jalkojeni juuresta polunvarresta lähtee pakoon pikkuruinen jäniksenpoika. Pupu loikkii hädissään nelisen metriä polkua pitkin pakoon ja jää sitten keskelle polkua ”piiloon”. Se kyyristyy niin pieneksi kuin osaa ja toivoo ettei sitä nähtäisi.

Manu hakee kameran ja hiipii hiljaa kohti peloissaan kyyristelevää jäniksenpoikaa.

- Kunhan ei katso silmiin ja lähestyy hitaasti, se ei lähde pakoon.

Vasta viime metrillä jäniksenpojan hermo pettää ja se loikkii karkuun, jälleen vain muutaman metrin ja polkua pitkin. Pitkän kissa ja hiiri –leikin jälkeen pelästynyt pupu ymmärtää loikata polulta syrjään ja katoaa pitkään heinikkoon.

Taivaaseen kurkottavat vidat.

Kohtaus 4:

Teemme sukelluslinjaa Paska-Kraasukan pohjoiskärjestä suoraan länteen. Ranta on kivikkoa, veden alla näkyy kivikkoa. Vesi on ruskeaa, rannalla ei kasva mitään. Larin piti tulla valokuvaamaan, mutta hän päättääkin jäädä veneeseen, koska linja näyttää tylsältä eikä pohjassa näytä kasvavan mitään.

- Omapahan on päätöksesi. Minä käyn kuitenkin tekemässä sukelluksen.

Pulahdan pohjaan ja päädyn upeanvihreänä lainehtivalle näkinpartaisniityllä. Vasemmalla kasvaa reilun puolen metrin mittaista hapsivitaa ja oikealla metristä ahvenvitaa. Teen asiaankuuluvat muistiinpanot ja lähden sukeltamaan linjaa pitkin.

Hetken päästä näkinpartaisniitty harvenee ja antaa tilaa tuuheina puskina kasvaville ärviöille ja kukkiville merividoille. Kivisimput ja hietatokot singahtelevat pohjasta tieltäni ja kivellä näyttää heiluvan komea nippu näkinsammalta. Kiertelen lohkareita ja pienen etsiskelyn jälkeen murtovesisienten, runkopolyyppien ja kotiloiden lomasta löytyy myös kahta alueellisesti uhanalaista vesisammalta, ahtia ja vellamoa.

Rannan tuntumasta löytyy upeita tupsuja punalevää ja hiukan merihauraa. Perämeren vedenalainen luonto ei enää tästä parane.

Ihmetteleekö kotilokin kuvauksellisia ilmakuplia?

Kohtaus 5:

- Loukussa on kaksi supinpentua!

Soitamme Juolan Köpille, joka huolehtii Krunnien luonnonsuojelualueesta. Supeja ja kettuja on yritetty hävittää Ulkokrunnista jo pitkään, koska ne tuhoavat lintujen pesiä ja syövät munia ja poikasia. Krunnit taas on yksi Suomen tärkeimmistä linnustoalueista.

Käymme katsomassa supeja. Ne ovat kovin luottavaisia ja tulevat häkin reunaan katsomaan niitä kummastelevia meribiologeja. Köpi antaa ohjeeksi lopettaa pennut.

Yöllä näen unenpätkän, jossa olen jättänyt kenkäni ulos viikoksi. Ne ovat sateesta likomärät ja joku on käynyt jyrsimässä niitä. Toisesta pilkistää yksinäinen supinpennun pää silmät syyttävinä ja kieli roikkuen.

Linnustonsuojelualue ei kuitenkaan ole oikea paikka supeille ja ketuille.

Niina ja puolet mansikoista.

Kohtaus 6:

- Unohdin ostaa mansikoita mansikkasalaattiin!

Johanna, Niina ja Manu muistavat hyvän metsämansikkapaikan polunvarrella. Käymme kimpassa poimimassa reilut pari litraa vajaassa puolessa tunnissa. Mansikat ovat makeampia kuin olen koskaan maistanut.

"Sademetsän hämyssä puuntaimet kurkottavat kohti valoa..." Eikun vesitähdet ruovikossa.

Kohtaus 7:

Hiukan ennen keskiyötä katselemme upean oranssinkeltaisen auringon laskemista saunan kuistilta. Meri on tyyni ja hyttyset kiusaavat.

Seuraavana aamuna Pekan tullessa hakemaan meitä kotiin Maialla koko meri on yhtä vaahtopäätä. Aallot pyrkivät Busteriin keulan kautta.

Koskaan ei tiedä, mitä merellä on tarjolla seuraavana hetkenä.