Suunnaltaan vaihtelevaa etelän ja pohjoisen välistä tuulta 0-8 m/s



Yleensä minulla on kova luotto kotimaiseen. Tällä viikolla Ilmatieteenlaitoksen tuuliveikkaukset ovat kuitenkin olleet niin metsässä kuin voi olla. Koko viikoksi luvattiin hyvin heikkoa länsituulta, 1-3 m/s, ja mitä me todellisuudessa saimme? 5-6 m/s koko viikko, puuskissa 7-8.

Tuuliseen viikkoon mahtuu näinkin seesteinen lounastauko kun valitsee suojaisan sataman.

Voisi kuvitella, että näin pienillä tuulennopeuksilla moisella erolla ei juuri olisi väliä. Käytännössä tyynellä eli 0-2 m/s tuulella on kuitenkin tosi suuri ero 5-7 m/s tuuleen, jolloin aallokko on jo vaahtopään rajalla eikä töistä tule mitään. Vaikka esimerkiksi 14 m/s puhaltavan tuulen numeerinen ero 20 m/s puhaltavaan tuuleen on paljon suurempi kuin kahdesta viiteen, käytännössä ero on paljon pienempi – jos tuulee esimerkiksi 14 m/s tai kovempaa, merelle ei ole mitään asiaa. Silloin ei ole mitään väliä sillä, paljonko tuulennopeus on kovimmillaan, koska ulkona ei kuitenkaan voi olla. Pienillä tuulennopeuksilla puuskittainen voimakkain tuulennopeus kertoo paljon enemmän.

Näin naiset kiinnittävät kutistesukan.

No, tällä viikolla on siis lähinnä ihmetelty sitä asiantilaa, että a) tänään huomiseksi luvataan 2-3 m/s länsituulta ja huomenaamuna saamme huomata, että tuulta on 6 m/s, puuskissa 8 m/s, lounaasta ja b) Kemi I majakalla keskellä pohjoisempaa Perämerta on täysin tyyntä (0-1 m/s). Olen kuitenkin varma, että jos olisimme lähteneet puskemaan kohti Kemi I majakkaa, jonka ympärillä meillä kyllä on kuvattavia videopisteitä, olisimme vieneet tuulen mukanamme.

Hitchcockin "Linnut" kohtaa meribiologit.

Kummallisen paljon on silti saatu tehtyä tälläkin viikolla. Maanantai-iltana oli mahtava sää! Silloin meri oli täysin tyyni, aurinko paistoi ja kaikki oli ihanaa! Pitkästä aikaa oli sellainen olo kuin merellä pitääkin olla – että täällä minä aina haluan olla, täältä en halua pois, näin tämän työn kuuluukin mennä. Kuvasimme avomerellä kaikkein kauimmaisia pisteitä ja elämä oli hienoa.

Keskiviikkoillan hämyä.



Tiistaista asti onkin sitten tuullut. Joko enemmän tai vähemmän, mutta tasaisesti hiukan liikaa. Merellä on oltu, jotakin on saatu tehtyä (”kamera pohjassa! – nyt ei näy mitään! – kamera pohjassa! –nyt ei näy mitään!”) ja paljon on kastuttu. Jokainen mereltä palaava tiimi valuu vettä kuin uitettu koira. Onneksi pelastautumispuvut ovat maailman parhaita työskentelyasuja kun ollaan merellä. Ei ole kylmä eikä tule märkä, tuuli pysyy ulkona eikä nilkkoihinkaan mene vettä kun saappaat on ommeltu kiinni suoraan lahkeisiin. Näillä rajatilan keleillä pelastautumispuku on ehdoton kauden suosikki.

Easy business... Lämpötila +7,8 C ja veden lämpötila +9 C.

Täällä sitä nyt siis istutaan Hailuodossa ja odotellaan joko tuulen tyyntymistä tai Ilmatieteenlaitoksen ennusteiden paranemista niin että ennusteiden mukaan pystyisi todellakin suunnittelemaan seuraavan päivän töitä. Leudompia tuulia odotellessa!



Yksi nauhoitusviritelmä muiden joukossa.