Jako kolmeen

Essi lomilla. Muut kuittaavat:

Lari Vaasasta:

Kolmen Hailuodossa vietetyn viikon stahanovilaisen pisteidenkeruun jälkeen tiivis porukkamme hajautui kolmeen osaan. Ahkerimmat jäivät töihin Kempeleenlahtea kartoittamaan, allekirjoittaneen osasto lähti opettelemaan uusien veneiden sielunelämää Vaasaan. Markuksen ja Essin jäätyä lomille pääsi Pekka toimimaan ryhmämme auttavana puhelimena koko viikon.

Uusi uljas Metsähallituksen meribiologivene!

Koska meribiologi ei pysty ajamaan autoa ja navigoimaan yhtä aikaa niin otimme kuskiksemme Vaasaan Suomen Puolustusvoimien kouluttaman hyökkäysvaunukuljettajan Einon. Vaasan ohjelmaan sisältyi uusien veneiden speksejä, uusien HD-vedenalaiskameroiden teoriaa ja eritoten pitkiä keskusteluja videoiden tulkinnasta ja pohjasedimenttien laadusta, Einon kiltisti kuunnellessa.

Kahlaaja töissä Kempeleenlahdella.

Grandöösi suunnitelmamme vielä Vaasaan lähtiessä oli opetella ajamaan uutta venettämme siirtämällä se Ouluun (n. 8h) sekä opetella sukeltamaan veneestä hakemalla matkan varrelta tilatut pohjaeläinnäytteet Kalajoen korkeudelta.  Suunnitelmamme pilasi viimeistään Raippaluodon sillan tuulimittari, joka näytti aamulla konttoria kohti ajaessamme tuulta 18 m/s, vastaista. Lopuksi tilasimme Keijon Oulusta hakemaan veneen Vaasasta trailerin perään ja tuomaan sen meille Ouluun (n. 8h).

Välillä on tyyntäkin...

Loppuviikko täyttyi vielä pakatessa ja valmistellessa ensi viikon muuttoa Krunneille. Krunnithan ovat kuuluisia niin maisemistaan kuin muhkeista hyttysparvistaankin, joista minulle, ensikertalaiselle, on korostettu lähinnä jälkimmäistä.

Anna & Vesa Kempeleenlahdelta:

Uusi harjoittelija Vesa aloitti ensimmäisen viikkonsa odottavalla mielellä. Heti päästiinkin tositoimiin, veneensiirtoon tulevien kartoitusten lähtösatamaan. Ensimmäisten pisteiden aikana veneen harjoittelija pistettiin jo virtapaikassa rattiin näyttämään taitojaan, hyvinhän se meni vaikka kiviä näkyi ympärillä.

Eväät.

Tiistaina tuulet olivat suotuisat ja päivästä päätettiin tehdä pitkä. Inventointeja tehtiin yli kymmenen tuntia kentällä kahden veneen pareina, Anna & Niina Busterissa ja Manu & Vesa kumiveneessä rantapisteitä tehden. Vesalle annettiin myös kahluupisteillä mahdollisuus katsella snorklauslaseilla kasvillisuutta ja pohjan ominaisuuksia. Droppikameran uittoon tuli myös tehotreeniä, ja Perämeren perusolemus, matalat ja kivikkoiset rannat tulivat tutuksi nopeasti. Pisteitä saatiin tehtyä tiistaina iso liuta, kaikki viikon tehtäviin varatut VELMU-pisteet ja iso liuta Finmarineteja.

Seuraavina päivinä oli luvattu enemmän tuulta, keskiviikkoaamupäivän 7- m/s tuulessa ei aamupäivää pidempään tehty pisteitä, parin kivien välissä kameralla huikentelun ja muutaman aaltojen viemää -kahlauksen jälkeen päätettiin poistua toimiston suunnalle.  Varustehuollossa ja saatujen kenttätöiden dataa purkaessa menikin sitten loppukeskiviikko ja koko torstai.

Milläs tässä muuten liikut muuta kuin lihasvoimalla?!

Vesa haluaa vielä kiittää erittäin antoisasta ja mielenkiintoisesta mahdollisuudesta tutustua meritiimin toimintaan, erityiskiitokset Annalle, Niinalle ja Manulle kenttätöiden opetuksesta ja Essille mahdollisuudesta ja majoituksesta, kiitos! Elokuussa jatketaan.