Tämä viikko menikin sitten hujauksessa kahden asian parissa - hyvää ruokaa syödessä ja budjetteja vääntäessä. Pohjanmaan meribiologitiimit eli Oulun ja Vaasan tiimit ovat ottaneet perinteeksi viettää maastokauden lopettajaisia Finngrundetilla Merenkurkun maailmanperintöalueella. Keskustellaan kesän töiden onnistumisesta, käydään läpi onnistumisia ja epäonnistumisia, eri toimipaikkojen harjoittelijat saavat tutustua toisiinsa ja lopuksi kaikki palkitaan kesän kovasta työstä mahtavalla ruualla. Olemme myös aina tehneet pieniä puhdetöitä B&B:n omistajalle Ankille, ja tänä vuonna käännettiin muutama metri pirunpeltoa erotelluiksi multa- ja kivikasoiksi.
 |
| Meribiologit oikeassa työssä... |
Budjettiosuutta riitti maanantaille (jolloin Pekka, minä ja Tiina yritimme selvittää sitä, miksi rahat eivät taaskaan riitä), keskiviikolle (jolloin keskusteltiin siitä, paljonko töitä on ja paljonko rahaa sen tekemiseen oikein menee) ja torstaille (jolloin tehtiin ensi vuoden budjetit ja katsottiin vielä toistamiseen Pekan kanssa tämän vuoden budjettia). Keskiviikoksi kerääntyivät muutkin aluemeribiologit eli Heidi Korppoosta, Ari Kotkasta ja Mats Tammisaaresta Finngrundetille ja aloitimme toiminnansuunnittelun vuodelle 2012. Kuulimme myös uusista Ympäristöministeriön tulosohjauksista, jotka koskevat meripuolta, eli saunomisen ja hyvän ruuan ja seuran vastapainoksi tehtiin kyllä niin raskasta työtä kuin se on mahdollista laittamatta jalkaan saappaita ja lähtemättä ulos.
 |
| Tässä valmistuu ensimmäinen ruokalaji, graavihaukea ja sinappikastiketta. |
Finngrundetilla on stressinpoistajakoira Lassemaija, ihana kettuterrierityttö, joka osaa nauttia elämästään täysin siemauksin. Kun pidimme kuivahkoa vaikkakin tärkeää kokousta, Lassemaija kävi vuorotellen makaamaan selälleen jokaisen jalkoihin ja sitten sitä piti rapsutella masusta ja muualta. Kun yksi ihminen kyllästyi ja ajoi sen pois, Lassemaija siirtyi seuraavan jalkoihin. Jokaisessa toimistossa ja erityisesti kokoustilassa pitäisi olla oma lassemaijansa, koska jonkun lämpimän, elävän ja selkeästi nautiskelevan olennon rapsuttelu on niin hyvää stressilääkettä että sen varjolla jaksaa raskaampiakin kokouksia.
 |
| Merenkurkun maailmanperintöaluetta. |
Manu oli tehnyt viime viikolla Kalajoelta keräämistään tyrnimehuista tyrnilikööriä. Se oli huimasti parempaa kuin mikään Alkon tyrnistä valmistama tuote! Likööri oli yhtä aikaa raikasta ja makeaa, sokeria oli tietysti mennyt isot määrät, mutta C-vitamiini säilyi eikä alkoholia ollut kuin kymmenisen prosenttia. Loistava tuote!
Torstai-iltana en ehtinyt kuin vasta 18.08 Vaasasta lähteneeseen Oulun-junaan, ja päätin käyttää matkustusajan hyödyksi ja tehdä Micken FINMARINET-hankkeelle pyytämän jättikokoisen Excel-taulukon kaikista meidän koskaan keräämistämme videoista ja sukelluksista. 22.30 heräsin siihen että kuolasin näppäimistölle ja päätin lopettaa. Onneksi Ouluun oli vielä tunnin matka enkä ajanut pysäkin ohitse...
 |
| Lautalla saareen! |
Tänään on lauantai ja istuskelen täällä toimiston rauhassa analysoimassa videoita. Se on sellaista hommaa, jota on äärimmäisen hankalaa tehdä arjen ja toimiston hässäkässä kun puhelin soi, sähköposteja tulee ja joku käy alvariinsa ovella. Tänään täällä ei ole muita ja saa kaikessa rauhassa keskittyä videoiden tuijotteluun.
Ensi viikolla yritetään lähteä Selkä-Sarveen laittamaan vedenalainen luontopolku talviteloille. Toivottavasti ei tuule...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti