Uusi aluevaltaus

Oltiin koko viikko Kalajoella! Oulun aluemeribiologin aluehan ylettyy Torniosta Kokkolaan ja Hailuodon eteläpuolella ei silti juuri olla käyty. Nyt mentiin viikoksi tutkimaan Kalajoen edustaa eli Rahjan saaristoa. Olipa hieno viikko!

Jusku laittamassa sukelluslinjaa.

Metsähallituksella on Lepäsen saaressa vuokrakämppä, jonne majoituttiin. Sauna oli yksi Perämeren parhaita! Viikko kierreltiin Rahjan saaristoa, sukellettiin paljon, videokuvattiin ja Manu kahlasi matalia pisteitä.

Manu inventoimassa Ulkokallan satama-allasta.

Keskiviikkona tuuli tyyntyi niin että päästiin ensin Maakallaan ja sitten Ulkokallaan asti. Maakallassa tekemäni sukellus oli epäilemättä yksi parhaita ikinä Suomessa tekemiäni sukelluksia! Vaakanäkyvyys oli 6-8 m kieppeillä, samoin secchi-syvyys eli pystynäkyvyys - vedimme linjaköyden 7.8 m syvyydestä rantaan (100 m) ja köysi näkyi koko matkan pintaan asti. Vedenalaiset maisemat olivat aivan mahtavat. Kuplavolkkarin kokoisia kivenlohkareita, punaleviä ja upeita kalliomuodostumia jo reilun parinkymmenen metrin päässä rantavedestä. Olisi niin tehnyt mieli sukeltaa vielä Ulkokallassa, mutta aurinko oli laskemassa ja piti ehtiä takaisin mökille ennen pimeäntuloa. Toisen kerran sitten...

Rahjan saariston natura-aluetta.

Ulkokallassa kuulin myös, että siellä on Oulun yliopiston lahjoituksena saama talo. Sinnehän voisi mennä jonakin kesänä muutamaksi viikoksi...

Essi aloittamassa matalan lahden sukelluslinjaa... 100 m linjaa ja suurin syvyys 0,9 m.

Aivan yllättävää oli huomata, että Kalajoella on niin paljon kalliorantoja, kallioluotoja ja jättikokoisia lohkareita ylipäätään, kun Hailuodon pohjoispuolellahan on etupäässä hiekkaa. Pohjoisen Perämeren tummanruskeaan humusveteen tottuneelle oli varsinainen elämys päästä tekemään työsukelluksia kristallinkirkkaassa vedessä, jossa kasvilinjan narua ei hukkaa heti kun päänsä kääntää toiseen suuntaan. Kalajoen edustalle pitää päästä sukeltamaan lisää tulevaisuudessa!

Juskun näkemys ilmeisesti pikkuriikkisestä kivisimpusta.

Tyrnit olivat parhaimmilleen mehustuneita ja Manu ja Jusku kävivät keräämässä vajaat parikymmentä litraa tyrnimehua. Omassakin kylmälaukussa odottaa purkamista yksi puolen litran pullo. Siitä voisi tehdä viikonloppuna vaikka tyrnimoussea, tai sitten tyrnilikööriä...

Onko tämä se vedenhenki Näkki, jolla minun lapsuudessani peloteltiin menemästä liian lähelle vettä?

Illat olivat jo kovin pimeitä ja sähköttömässä mökissä tiheässä koivikossa oli kynttilöillä ja taskulampuilla kova kysyntä. Talvea kohti ollaan ikävä kyllä menossa...