Muunlaisiin vesistöihin tutustumassa

Tämä oli taas yksi näitä repaleisia viikkoja. Maanantaina tuuli ja vietiin vain veneet lähtövalmiiksi satamiin. Tiistaina minulla oli kokous, josta ei voinut olla pois ja muut lähtivät merelle. Keskiviikkona olimme koko porukka merellä, koko porukka tarkoittaen minua, Juskua, Jormaa, Manua ja Niinaa. Torstaiksi Jusku ja minä lähdimme Pyhännälle Pohjanmaan luonnonsuojelutiimin kaksipäiväiseen palaveriin / virkistyspäiville, ja Manu ja Jorma lähtivät merelle. Ja nyt perjantaina, kun kirjoitan tätä tässä Pyhännän kunnantalon kokoushuoneessa ja samalla seuraan esitystä Metsähallituksen vapaaehtoistyöskentelystä, Manu, Jorma ja Niina ovat merellä hakemassa viimeistä neljää pistettä jostain Simon edustalta. Hyvä että maastokauden loppumetreillä on näitä ”pehmeä lasku” –viikkoja, mutta silti tuntuu niin kovalta pudota pariksi päiväksi toimistoon ja jumiutua tietokoneen ääreen. Vieroitusoireet maastoon ovat kovat.

Outoja liftareita.

Koko viikon on tuullut kovaa, mutta säännönmukaisesti etelästä, eli teimme töitä Oulun edustalla Kraaselin saaren pohjoispuolella matalassa vedessä. Kahlausta on nyt suoritettu taas kilometrikaupalla ja löydetty paljon uusia uhanalaiskasvien esiintymiä (paunikkoa ja upossarpiota), Yksi hylsykin osui kuvauspisteelle kun satuimme kuvaamaan sorsanmetsästysalueella. SYKEn satunnaispisteet taas oli ripoteltu Simojoen suuhun, varmaan ihan mielenkiintoisia alueita, täytyy kysyä Manulta. Minähän en tiedä kun rämmin Kansannevan suolla.

Suon ennallistamistyömaalla.

Pari kertaa vuodessa koko Pohjanmaan luonnonsuojelutiimi tapaa ajankohtaisten kuulumisten ja muun tapaamisen merkeissä. Tällä kertaa päätettiin tutustua samalla soiden ja metsien ennallistamiseen ja käytiin opintokäynnillä Kansannevalla, jossa on kunnostettu ojia patoamalla, hakkuilla ja poltoilla. Asiaan vihkiytymättömän silmiin työn jälki näyttää melko rajulta vaikka heti huomasikin alueen vesitalouden parantuneen. Oli hirvikärpäsiä ja hyttysiä ja upottavaa suota. Ei suo ole meribiologin paikka vaikka märkää olikin.

Komea on kone, mutta ei siitä meribiologi paljon irti revi...

Illalla parannettiin tietysti maailmaa nuotion äärellä ja kuunneltiin pohjanlepakon metsästystä järven yläpuolella lepakkodetektorilla eli infraääniä kuulevalla laitteella. Ihan hauskaa hommaa.

Sinilevää Pyhännän järvessä.

Meribiologitiimiä ei ihan jokainen avokonttori kestäisi...

Ensi viikoksi mennään Kalajoelle. Ihan uusi aluevaltaus, siellä ei olla koskaan oltukaan. Toivotaan vain sellaisia säitä kuin nyt viikonlopuksi on luvattu… Syksyisin tuntuu usein olevan niin että viikolla tuulee kun pitäisi päästä töihin ja viikonlopuksi tyyntyy. Tällainen maailmanjärjestys tuntuu meribiologista hiukan epäreilulta mutta näin se nyt vaan sitten sattuu olemaan.