Myrskyn silmässä

Maanantain kokouksen jälkeen lähdettiin Juskun ja Jorman kanssa Fasterilla Iin Kestilän satamasta Selkä-Sarveen. Tarkoituksena oli mennä laittamaan vedenalainen luontopolku talviteloilleen. Se onnistuttiinkin tekemään, 19 m/s lounastuulessa, mutta kaupanpäällisiksi saatiin vuosituhannen hienoin syysmyrsky!

Selkä-Sarven ja Maasarven välinen pikkuinen aukko voi olla näinkin isoilla vaahtopäillä.

Tuuliennuste nousi tunti tunnilta, ensin varoitettiin kovasta 14 m/s tuulesta, sitten 18 m/s tuulesta, sitten 22 m/s ja viimeisin varoitus oli 27 m/s. Lopputulema oli Kemi I ja Marjaniemen mittausasemilla 29 m/s keskituuli ja puuskissa 33 m/s. Ylittänee kaikenlaiset myrskytuulen rajat mennen tullen. Oulussa kaatui puita, Selkä-Sarvessa nousi vesi metrin ja tuli aallonmurtajan ylitse. Tuuli kääntyi pahimmillaan luoteelle ja paiskoi saunan ulko-ovea pahemmin kuin Sarven Muori. Saunaa sai lämmittää suu vaahdossa ja silti lopputulema oli melko laimea, löylyt toki ihan hyvät.

Myrskyä oli tullut seuraamaan kaksi muutakin venekuntaa, jotka asustelivat eteläpään mökeissä ja kävivät välillä katsomassa että veneet ovat kunnossa. Fasterkin siirrettiin ulommasta laiturista sisimpään ja sidottiin paremmin laituriin kiinni. Olihan myrskyä hienoa katsella sisältä mökin lämmöstä, takkatulen roihusta, videoita analysoiden ja teetä siemaillen – tosin Jusku ja Jorma pesivät laiturilla vesisateessa ja 25 m/s tuulessa vedenalaisen luontopolun köysiä. Joskus kannattaa valita toimistotyöt :)

Muitakin veneilijöitä oli tullut katsomaan syysmyrskyä.

Luontopolun poisto Fasterilla ja lähes 20 m/s tuulessa oli hurjaa hommaa. Erityisesti pintahenkilökunta oli kovilla, ja minä pohjalla taas sain luottaa siihen, että minua ei jyrätä moottorilla eikä päälleni pudoteta yhtään 25 kg betonilaattaa. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta ikinä ei enää kokeilla moista stunttia! Mutta olihan sitten hyvä tulla pois mereltä kun työt oli hoidettu ja saattoi kaikessa rauhassa katsella myrskyn riehumista kun tiesi, että ei ole hätää kotiin eikä tarvitse lähteä minnekään ennen kuin pahin tuuli talttuu.

Illan auringonlasku kummallisen usvapilven läpi oli oudon värinen, mieleen tuli lähinnä kelmeä oksennus.

Seuraavana päivänä tuuli laskikin lähes tyyniin lukemiin, aallot hiipuivat saman tien ja kotiin päästiin alle kahden tunnin merimatkan päätteeksi.

Nyt olenkin täällä Vaasassa, toin Hiluxin sukelluskamoilla pakattuna Pekalle ja jatkan Helsinkiin ja kokoukseen junalla, maanantaina minulla, Hiluxilla ja Pekalla on treffit SYKEn kokouksessa ja siitä jatketaan kaiken järjen mukaan kohti Kotkaa. Kotkalaisilta kun meni pari viikkoa tehokasta työaikaa Vaasan SUPERB-leirillä, joten menemme sinne auttamaan heitä videointipisteiden kokoonkeräämisessä.

Seuraavana aamuna aurinko nousi kauniin tyynestä merestä kirkkaansiniselle taivaalle!

Ensi viikkoon ja Etelä-Suomeen!