Odotettavissa perjantaihin asti: tyyntä, heikkoa vesisadetta, merisumua

Nyt se meri sitten tyyntyi. Keskiviikkona tuuli enää vain 2-5 m/s ja torstaina ei yhtään. Meri oli täysin rasvatyyni koko päivän ainakin kahteen asti iltapäivällä. Sitten tiimi halusi lähteä kotiin ja minkäs minä sille voin kun vene nostettiin alta trailerille ja ajettiin kaupunkiin. Tänään eli perjantaina on edelleen täysin tyyntä. Harmittaa olla toimistolla eikä merellä mutta toisaalta viikko oli kyllä töiden kannalta loistava.

Pauhalla laituriin

Metsähallituksen Oulun puistoalueen johtaja Saara tuli tutustumaan meritöihin maanantaiksi ja tiistaiksi. Olin kutsunut häntä jo pitkään, kun hän kerran istuu Oulun Virkistyksen pomona eli mm. niiden veneiden, mökkien ja varastojen päällä, joita minä ja tiimini joka kesä käytämme. Maanantaina hiukan tuuleskeli ja Jusku kävi vaihtamassa vedenalaiselle luontopolulle paremman kiinnittymispoijun ja sen kettingin. Jusku kävi myös valokuvaamassa ja sukelsi samalla polun läpi poiju koiranflexillä pullossa kiinni niin että Saara näki pinnalta, mistä polku menee. Illalla käytiin vielä katsomassa Pensaskarissa, saisiko sieltä mahdollisesti videointipisteitä. Saihan sieltä. Maanantaina saatiin sitten vielä kunnon rankkasade niskaan juuri kun Annika ja Saara kävelivät Sarven eteläpäähän Kokon kämppään. Kastuivat raukat aivan läpimäriksi. Niitä vaatteita kuivateltiinkin sitten loppuviikko, kun ulkona ei mikään kuivunut syksyisessä tihkusateessa ja sisälle ei oikein mahtunut.´

Vilja pesee skumppalaseja.

 

Jusku tulossa sukellukselta



Keskiviikkona varustettiin kaksi venettä tekemään pitkää päivää Suomen Ympäristökeskuksen SYKEn satunnaistamien pisteiden parissa. Jäljelläolevat pisteet oli ripoteltu tasaisesti Vatungista Ajokseen. Simon edusta jäi vielä tekemättä. Minä ja Annika ajelimme yliopiston Busterilla ja poltimme viitisenkymmentä litraa polttoainetta. Jusku ja Vilja heittivät ensin Annan Kemiin linja-autoasemalle (veneellä…) ja jatkoivat sitten ajelua. Pitkä päivähän siitä muodostui kun a) Metsähallituksen Buster veti jäähdytykseen mutaa eikä tarkistussuihkua näkynyt joten Jusku nilkutti huoltamolle ja poltti muutaman tunnin. Minä ja Annika taas rupesimme Vatungissa epäilemään, että varattu bensamäärä ei välttämättä riitä enää takaisin Sarveen. Mikäs neuvoksi, kun Vatungissa ei ollut enää kahvilaa auki (=ei saanut bensapumppuja auki), ei ollut rahaa eikä kortteja matkassa ja oltiin liikenteessä veneellä / kävellen? Kuivaniemestä ystävällinen taksikuski haki minut pelastautumispuvussani (ei ollut myöskään kenkiä…) velaksi kyytiin, ajeli Kuivaniemen Nesteelle, josta myöskin luvattiin myydä laskutuksella bensaa, ja meidän ja taksikuskin bensatankit täysinä takaluukussa ajeltiin vielä takaisin ja tankattiin vene. En voisi kuvitellakaan, että suuremmassa kaupungissa saisi moista palvelua! Kiitoksia vaan kaikille jotka auttoivat matkan varrella! Palvelu toimi loistavasti!

Meribiologit hiukan pienemmällä merellä...

 

.. ja lumpeiden keskellä!



Moottorihuolia.



Lopulta homma meni kahlailuksi.

Torstaina Jusku ja Annika jäivät pakkaamaan Sarveen ja minä ja Vilja lähdimme yliopiston Busterilla merisumun keskelle. Varmuuden vuoksi neljällä eri navigointijärjestelmällä varustettuna luovimme Ajokseen ja aloitimme SYKEn pisteet Laitakarin sisäpuolelta. Näkyvyys oli reilut 20 m, merimerkit näkyivät parinkymmenen metrin päästä, Ajoksen tuulimyllyjä ei näkynyt missään vaiheessa vaikka ajoimme niiden alapuolelta, ja oli pelottavan hiljaista. Tuntui itsestäkin, että moottoria ei voi huudattaa täysillä kun on niin hiljaista, ei tuulen suhinaa, ei lokin kirkunaa, ei laineen liplatusta, ei mitään. Laitakarin pikku saaret, joiden puut nousevat suoraan merestä, ilmaantuivat eteen yhtäkkiä, ilman mitään varoitusta, ja mieleen tuli Costa Rican Tortugueron kansallispuisto, jossa ei ole lainkaan maata vaan vain tulvametsiä ja mangrovea. Tunnelma oli melkoisen erikoinen. SYKE sai pisteensä ja me todella erikoisen aamun.



Merisumun ja tyynen veden luoma maaginen tunnelma

 



Kello kahdelta oli treffit auton ja trailerin kanssa Vatungissa. Vielä olisi tehnyt mieli jäädä merelle ja tehdä videointipisteitä Jussinmatalalta ja muilta kivikoilta, joihin ei ole menemistä jos on metriäkään tuulta. Saatiin kuitenkin ihan hyvin taas hommia eteenpäin ja nyt on pelastautumispuvut kuivumassa täällä toimistolla. Maanantaina taas merelle!



SYKEn käsitys meripisteestä.