Tämä viikko oli sitten mitä oli. Kulttuurinen anti oli ehkä suurempaa kuin työllinen, vaikka toisaalta tehtiin tosi paljon toimistohommia. Ne on aina pois syksyltä. Eli kolme päivää ollaan istuttu sisällä ja naputettu tietokoneita Selkä-Sarven pikku mökissä.
 |
| Toimistohommia kentällä. Ahertajina Essi ja Niina. |
 |
| Vilja huus.. siis paineilmapulloja täyttämässä. |
Markku lähti jo, aloitti opettamisen torniolaisessa koulussa, Manu puolestaan on kenttäkurssilla Kilpisjärvellä. Meitä on täällä siis Jusku ja neljä naista. Tarkoitus oli kuvata lisää videopisteitä Pensaskarin ympäristössä, mutta toisin kävi. Tuuli oli niin kova koko viikon, että ainoat merityöt, mitä saatiin tehtyä, oli vedenalaisen luontopolun kunnon tarkastaminen (kunnossa on, vierailijoita vajaat kolmekymmentä, ja hylyn kylkeen oli ilmaantunut teksti ”Jori P.”) ja starttipoijun vaihtaminen toiseen. Poijuthan olivat uppoamassa, ja ensi viikolla vaihdetaan vielä kiinnittymispoijukin. Vedenalaisen luontopolun niitty on muuten tällä hetkellä aivan upeassa kunnossa, parhaimmillaan. Tuuli tyyntyi ainoastaan hetkeksi keskiviikkoillaksi. Tämän hetken tuuli valitsi niin, että olin jo luovuttanut, ottanut viinilasillisen, sauna oli valmis, päivällinen oli valmistumassa, alkoi sataa ja kello tuli kuusi. Sitten tuuli tyyntyi kuin kiusallaan noin tunnin ajaksi. Onneksi pian alkoi tuulla uudestaan, ei tarvinnut potea huonoa omaatuntoa sen pitempään.
 |
| Pikkujärvisimpukka luontopolulta |
 |
| Vehreää luontopolun niittyä |
Tiistai-iltana saatiin kuukauden kulttuuripläjäys kun purjevene Pauliinan veneilijät tulivat kysymään, haluammeko tulla kuuntelemaan Jukan isoäidin veljen muistelmia. Kuuntelimme vanhalta kunnon C-kasetilta tunnin verran kun Matti muisteli 1920-30 –lukuja Selkä-Sarvessa. Kieltolain aikaan viina maistui suomalaisille ja Sarvi toimi pirtutrokareiden päämajana Perämerellä. Matin jutut olivat huimia, tarinaniskijänä hän oli taitava, ja kun on itse työskennellyt saarella joka kesä vuodesta 2006 lähtien, paikat ovat tuttuja ja historia tuntui muuttuvan eläväksi. Linnanklupussa ja Sarvessa on ollut suuria satojen ja tuhansien litrojen pirtukellareita, joita piiloteltiin tullimiehiltä ja merivartiostolta, kymmenen litran pyttyjä on sidottu nipuiksi ja piilotettu mereen niin että niitä on voitu hakea talvella hevosen kanssa, ja poliisi on aina välillä käynyt jututtamassa. En aina välttämättä jaksa kuunnella vanhempien ihmisten muisteloita, mutta nämä jutut olivat niin jänniä, että niitä olisi kuunnellut paljon lisääkin. Tiistaina kävi myös perinnealus Katariina, ja biologien rahatilanne tuli selväksi kun minä ja Jusku keräsimme yhdessä kolehdin ja saimme kasaan rahat puoltatoista oluttuoppia varten.
 |
| Katariina lähdössä jatkamaan matkaansa |
Perjantaina on kokous Tikkurilassa eli takaisin kulttuurin piiriin olisi vääntäydyttävä. Ensi viikolla taas samalla porukalla, mutta pikku hiljaa ihmisiä alkaa tiputella pois, Markun lisäksi siis. Niina lähtee kurssille, Anna lähtee ulkomaille, sitten Manu tulee takaisin, Vilja lähtee kouluun jne. Pian ollaan kahdestaan Juskun kanssa. Mutta Mamban sanoin ”vielä on kesää jäljellä” – kesähän kestää tasan niin kauan kuin minä olen kesätöissä, koska eihän kesätöitä toki syksyllä tai talvella tehdä, ja minulle maastotyöt ovat yhtä kuin kesätöitä, eli kesää on toivottavasti jäljellä vielä syyskuun loppupuolelle asti. Töitä nimittäin olisi vielä vaikka ihmiset ovatkin jo lähdössä.
Perjantain kokousta ja ensi viikkoa odotellessa!
 |
| Auringonlasku rajavartiolaitoksen vanhasta vartiotornista |
P.S. Nimesimme tietokoneet, koska ne menivät aina sekaisin: "Juskun läppäri, Essin läppäri, vanha maastokone, uusi maastokone". Näistä on nyt tullut Justiina, Eppu, Yrjö ja Pikku-Paavo. Heti tuntuu paremmalta.
Juskun erityisopintokurssi: Poijunvarren soveltava käyttö saaristolaiselämässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti