Ojasta allikkoon eli Oulusta Vaasaan

Tämän viikon minä ja Jusku olemme olleet evakossa Vaasassa. Perämerellä oli vielä hiukan sohjojäätä kansallispuiston alueella ja jonnekin piti päästä kokeilemaan varusteita ja availemaan kenttäkautta, joten tulimme Vaasaan. Tiina ja Pekka ottivat meidät hyvin vastaan mutta säätila ei. Koko viikon on tuullut 11-18 m/s. Meidänhän piti mennä Rönnskäretille, ulkosaaristoon, mutta näillä tuulilla sinne ei ole ollut mitään asiaa. Menimme siis Raippaluotoon, Sommarön mökille.

Raippaluodossa tuulee! Ei yllättäen päästy merelle...

Kaksi päivää istuimme sisällä, rassasimme varusteita, kokeilimme kaiken toimivuutta ja teimme jopa kuivaharjoituksia, eli heittelimme neljännesneliön ruutua pitkin rantakivikkoa (satunnaistettu näyteruutu) ja yritimme kalibroida kivien ja kasvillisuuden peittävyyden prosentuaalista arviointia eri meribiologien välillä. Samalla kävimme läpi viimeisimmän VELMU-menetelmäohjeistuksen. Ihan oikeaa työtä siis vaikka tuulikin eikä merelle päässyt. Buster seisoi ladon edessä trailerilla kolme päivää ja näytti varsin hylätyltä ja yksinäiseltä.



Pohjanmaan meritiimi kuivaharjoittelee peittävyyksien arviointia.



Oli kuitenkin hyvä, että pääsimme pois toimistosta ja kokeilemaan laitteita, koska selvisi, että uusin plotteri eli navigointiväline ei suostu hyväksymään tekemiäni uusia pisteitä, jos ne tulevat Suomen Ympäristökeskukselta eli SYKEltä. Tänä keväänä tehdyt muut uudet pisteet menevät laitteeseen aivan kiltisti, mutta koko päivän kiroilusta, anelusta ja yrittämisestä huolimatta ne pisteet, jotka oli toimitettu suoraan SYKEltä, eivät suostuneet menemään laitteeseen. Ongelman on paras ratketa perjantai-iltana, jolloin yritän uudemman kerran omalla tietokoneellani. Olisi kovin noloa, jos maanantaina aloittavat harjoittelijat joutuisivat näkemään tämän meribiologin alennustilan – hävitä nyt navigointilaitteelle. Ainut toinen keksimäni syy laitteen oikuttelulle on uudempi versio MapInfo-karttaohjelmaa. Pian se nähdään.



Loisitut piikkikalat olivat lähes ainoa elämän merkki Moikipään sataman ulkopuolella, rihmalevien lisäksi...

Keskiviikkona Jusku ja Tiina lähtivät Lohjan Meriturvaan päivän meripelastuskurssille. Tiinan sanoin ”me vaan kiivettiin ja kiivettiin ylös narutikkaita ja sisälle pelastuslauttoihin!” ja Juskun sanoin ”päivä oli tosi antoisa!”. Minä ja Pekka laskettiin Buster sen verran vesille että tultiin Moikipään luontoasemalle, entiselle merivartioasemalle. Muuten hyvä paikka mutta sisälämmitystä ei saatu toimimaan eli sisältä löytyi n. 14 astetta plussaa. Eipä se mitään, kuivapukusukeltajalla on aina mukana monta kerrosta ekstravaatetta. Tänään olen esiintynyt koko päivän kaksissa pitkissä kalsareissa ja nallepuvussa eli alushaalarissa. Ja pipossa. Toukokuun loppu merellä ei ole erityisen lämmin.

Essin räpylät, Pekka vartioi Busteria ja sukeltajaa.

 

Iltapäivästä käytiin sukeltamassa sataman ulkopuolella lohkareikossa, mutta vaikka olen innokas meribiologi, on ihan rehellisesti myönnettävä, että ei siellä kyllä juuri mitään katselemisen arvoista ollut. Levät olivat viimevuotisia, männävuotisia rakkoleviä peitti paksu rihmaleväkerros, kolmipiikit olivat kovasti loisittuja, pohja oli pehmeää mutaa ja ahvenvidat olivat vasta aloittamassa kasvuaan. Kaikkein pahinta oli tietysti näkyvyys, jota hyvässä kohdassa löytyi vaakasuuntaan metrin verran. Planktonlevien kevätkukinta näytti olevan pahimmillaan ja vesi oli paksua vihreää puuroa. Välineet tuli kuitenkin testattua, puhdistettu kamera pitää edelleen vettä, painoja on sopiva määrä jne. Töiden kannalta varsin antoisa sukellus siis, vaikkei ammatillisesti erityisesti innostanutkaan.

Sukeltajien varusteet kuivumassa. Sää oli aurinkoinen mutta voi! niin tuulinen!!

Huomenna palaudutaan aamusta mantereelle, josta Tiina hakee meidät ja veneen ja minun pitäisi ajaa Busterin kanssa Oulun toimistolle ja käydä hiukan sähköpostilla ennen ensi viikon alkua. Viikko on ollut mukava ja erityisen tarpeellinen, vaikka veteen ei päästykään sen useampia kertoja. Tänään käytiin röykkyyttämässä venettä avomerellä vaasalaisten kesän kartoitusalueella, ja suurimmat aallot ottivat reilun 5-metrisen Busterin reilusti väleihinsä. Uusi moottori tuli kuitenkin sisäänajettua todellisissa olosuhteissa, joten tuulesta huolimatta tässä viikossa ei ollut mitään valittamista.

Ensi viikolla Perämeren kansallispuistoon – jos ei tuule.



Essi