Maanantaiaamuna lähdettiin aamulla Oulusta hieman normaalista poikkeavalla kokoonpanolla. Tämän viikon Ulko-Krunnissa ahkeroivat Jusku, Jorma, Manu, Anna ja Niina ja minä. Essi on koko viikon Selkä-Sarvessa Markun kanssa, ja Jari huolehti vieraista. Majapaikassamme oli tämän viikon hieman ahdasta, sillä saimme vieraaksemme porukkaa WPD Finlandista. Nukkumapaikoista ei sentään ollut pula, mutta keittiövuorot ynnä muut täytyi sovitella. Tähän väliin sopii hyvin sanonta: onneksi sopu sijaa antaa!
 |
| Puuvajasavotta jatkui tuulisella ilmalla. |
Maanantaina tuuli kohtalaisesti, mutta saatiin siitä huolimatta kuvattua 60 pistettä. Teille muillekin, jotka ette näistä asioista vielä tiedä enempää kuin minä, tiedoksi että se oli kuulemma ihan kelpo saavutus sillä kelillä. Anna ja Niina kuvasivat Jorman kyydissä veneenään Faster, minä Manun ja Juskun kanssa veneenämme Buster. Kyyti oli ensimmäistä maastopäivää mukana olevalle tottumattomalle merenkävijälle välillä melko hurjaa aallokon takia, mutta siitä selvisi hengissä kun luotti veneen kuskiin ja piti tiukasti silmiä kiinni...
Illalla keitettiin tyttöjen kanssa koko porukalle hirvenlihakeittoa, ja pojat pääsivät luonnollisesti tiskaamaan. Parin tunnin pilkkomisen ja keittämisen jälkeen keitto sai kokeilta tylyhkön tuomion ”syötäväksi kelpaavaa”, mutta hyvin se silti kaikille maistui. Ihan oikeasti.
 |
| "Etana etana näytä sarves, onko huomenna pouta?" Ei ollut, tuli sade. |
Tiistaina tuuli niin paljon, ettei edes yritetty lähteä merelle kuvaamaan, vaan tyydyttiin tekemään toimistotöitä saaressa. Jotakin hyötyä tuulesta kuitenkin oli, sillä me tytöt ja Manu saatiin siirrettyä dataa koneille jo kuvatuista videoista ja pojat saivat katon paikalleen puuvajan päälle. Puhuttiin myös turvallisuusasioista, niitä kun ei näissä hommissa voi korostaa liikaa. Saunaa lämmitettiin varmuuden vuoksi kellon ympäri, ja hyvinhän siellä tarkeni jo kuuden tunnin lämmityksen jälkeen… Lounaaksi kokattiin pinaattikeittoa ja illalla herkuteltiin tortilloilla. Kaikilla meillä aloittelevilla kokeilla oli hieman hakusessa ruoan menekin arviointi suhteessa syöjiin, mutta tässä tapauksessa parempi liian paljon kuin liian vähän. Eipähän noussut kukaan ylös pöydästä nälkäisenä.
 |
| Selkä-Sarvi vihertää jo komeasti! Viimeksi toukokuun viimeisellä viikolla ei ollut edes koivussa hiirenkorvaa! |
Keskiviikkona pakattiin tavarat ja lähdettiin takaisin maihin jo aamupäivällä, sillä tuulinen sää jatkui ja yltyi. Venekyyti Kestilän rantaan tuntui huvipuistolaitteelta, niin kivasti yli metriset aallot meitä Fasterin takakannella istuvia keinutti. Lounaistuuli puhalsi 14 metriä sekunnissa ja saattoipa matkan varrelle osua muutama sadekuurokin… Kylmää ja märkää kyytiä. Perille kuitenkin päästiin ja lähdettiin viettämään ansaittua juhannuslomaa.
Ekan maastoviikon jälkeen olo on innokas ja odottava, tiedä millaisia seikkailuja tänä kesänä onkaan vielä edessä! Pakko myöntää, etten lähtöä edeltävänä yönä saanut juuri jännityksen takia nukutuksi, mutta seuraavaa maanantaiaamua ja merelle pääsyä odotan jo malttamattomana. Jos viikko meni näin nopeasti surkeilla säillä, niin aika varmasti juoksee upeiden säiden koittaessa. Melkein harmittaa jo etukäteen, ettei oma työjaksoni merellä kestä kuin kolmisen viikkoa, ainakaan tällä kertaa…
Parempia säitä ja ensi viikkoa innokkaasti odottaen,
Annika
P.S. Hyvää ja turvallista Juhannusta!
 |
| Torniolaisten sukeltajien Deco-alus lähtee surkean sateisessa ilmassa takaisin Tornioon. |
P.S.S. Essin sananen tänne perään vielä: Sunnuntaina mentiin Sarveen Markun ja toimittaja-Jarin kanssa Tornin meripartiolaisten Kuutti-veneellä. Satamasta löytyi muutamia veneilijöitä, eräs vene oli tullut suoraan Raisiosta! Illaksi tulivat vielä Tornion laitesukeltajat Deco-aluksella. Lampaat oli tuotu saareen ja siellä ne olivat hieman hämmentyeen oloisina huussin takana ja kulkivat lammasaidan läpi muina ... lampaina. Laitettiin hiukan lisää painoja vedenalaiseen luontopolkuun mutta kuunaan en ole nähnyt niin surkeaa näkyvyyttä! Ilmeisesti kevätkukinnan ja tuulten yhdistelmänä vedessä leijui jalkarätin kokoisia krämmäleitä ja näkyvyys oli vajaan metrin luokkaa. Mutta ahvenvidat alkavat kovasti puskea pohjasta eli elämä voittaa, kasvukausi alkaa Perämeren pohjoisosan pohjassakin! Tästä on hyvä lähteä viettämään erittäin hyvin ansaittua juhannuslomaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti