Murphyn laista huolimatta!

Tällä viikolla on kertynyt videointipisteitä! Voi pojat, niitä on satoja! Ja tämä huolimatta siitä, että ihan kaikki on tuntunut särkyvän.

Maanantaina haettiin Buster moottorihuollosta, ajettiin se Kempeleestä Iihin, laskettiin veteen, laskettiin moottori trimmillä alas ja –KAS! sulake paloi. Juskulta paloi myös päre. Vene ylös ja saman tien takaisin Kempeleeseen. Ovat kai perjantaina vaihtaneet siihen uuden sulakkeen eivätkä ole kokeilleet koko vempainta, on varmaan pitänyt päästä viikonlopunviettoon tai sitten korjaamaan niitä kymmeniä ruohonleikkureita, joita helteellä tulee huoltoon. Juskun ja Busterin mukana Kempeleeseen lähti viesti, että pian lähetämme laskun menetetystä työajasta, kun yhden hengen työpanos menee siihen että hän nostaa ja laskee Busteria vedestä trailerille ja vetää sitä Kempeleen ja Iin väliä auton perässä. Uusi moottori ja uudet sähkötyöt ja vene on hädin tuskin nähnyt vettä!

Jusku ihmettelee SYKEn antamia random-pisteitä - koko päivän ajelu edestakaisin Perämerellä, lähes 100 km yhteensä, kaksi henkeä, ja tuloksena 18 kpl videointipisteitä!

Yliopiston Jari, jolla tuntuu olevan mitä erilaisimpia taitoja, tuttavia ja keinoja hankkia resursseja, kaivoi jostain esiin punaisen lasikuituisen meriveneen ja siihen 15 hv Evinruden. Älkää kysykö, minkä varaston perältä tämä vene ilmaantui, mutta paikkansa se täytti ehdottomasti vaikkei nyt aivan Busterin veroinen ollutkaan. Veneellä ei ole nimeä mutta tällä hetkellä se kulkee papereissa kutsumanimellä Red Devil, Punainen Paholainen. 

Pelastushelikopteri ja merivartiosto harjoittelivat paarien nostoa ja loukkaantuneiden kuljetusta kun olimme kuvaamassa Ulko-Krunnin eteläpuolella.

Tiistaina oli mahtava kuvaussää. Lähdettiin kolmella veneellä eli Fasterilla, Mårdilla ja Red Devilillä kuvaamaan. Kaikki meni hyvin jollei jopa loistavasti, kunnes ensin lattialle sinkosi multimediatallennin Archos, joka on uskollisesti palvellut vuodesta 2006 lähtien, täysin moitteetta. Archos näyttää hyvin pieneltä televisioruudulta ja se otti osuman ruudun yläreunaan niin että vaikka laite edelleen toimiikin, näytöltä ei näe (juuri) mitään. Miten näin sitten pääsi käymään? Olimme mitanneet syvyydet Fasterin kaiulla ja olin jo jonkun aikaa ihmetellyt, miksi vesi on niin kovin tummaa ja sameaa tänään. Edellisellä viikolla pystyimme kuvaamaan n. 12 metrin syvyyteen ilman lamppua, nyt lamppu piti laittaa päälle jo kahdeksassa metrissä. Manu, joka operoi kameraa pohjaan ja pintaan, taas koko ajan kummasteli, miten matalatkin pisteet vaikuttavat niin syviltä kun piuhaa vaan menee ja menee. Tulimme sitten pisteelle, jonka syvyys oli kaiun mukaan 15 m. Sanoin Manulle että johtoa ulos vaan, tässä on aika syvä piste, ja Manuhan teki työtä käskettyä. Normaalisti kamerassa on 30 metriä johtoa, josta 2-4 m menee veneen sisällä kiemurteluun ja 25 m pystytään laittamaan veteen, eli kuvaamme pisteet 25 m syvyydelle asti. No, kamera ei löytänyt pohjaa 15 metrin jälkeen vaan koko johto meni ja sen perästä sitten Archos lattialle ja päreiksi. Kummasteltiin sitten kimpassa, miten voi olla, että tästä kamerasta puuttuu 10 metriä johdosta!! Asia varmennettiin seuraavalla eli viimeisellä pisteellä, jossa oli kaiun mukaan vettä 16,6 m ja vaikka tulin (sirpaleisen ja hädin tuskin pelittävän) Archoksen kanssa seisomaan aivan Manun viereen kannelle niin että johtoa ei ”mene hukkaan” yhtään, ei saatu kameraa pohjaan asti. Selkeästi siitä puuttui siis 10 metriä.

Manu kokeilee pelastautumispuvun pelastusominaisuuksia. Seuraavan kerran ehkä kannattaa laittaa myös vetoketju loppuun asti kiinni...

Lähdimme etsimään Punaista Paholaista ja Juskua ja Niinaa pyytääksemme heiltä, että ottaisivat meiltä jääneen yhden pisteen. Jusku ajoi vastaan ja tuli puolestaan lainaamaan kameraa, koska heidän kamerasalkustaan oli särkynyt liitin eikä kamera ollut käyttökunnossa. Jusku lähti sitten puolikuntoisella Archoksella ja yhdellä kamerapäällä varustettuna ottamaan omia viimeisiä pisteitään. Me lähdimme Fasterin kanssa etsimään Busteria ja Markun seurakuntaa. Markku tuli myös vastaan, lainaamaan kameraa meiltä, koska heidän kamerastaan oli akku loppu. Vara-akku olikin ollut rikkinäinen. Eli yksi näitä päiviä.

Pikku ystävämme eli tämän kesän hyttyssaldoa. Huomaa, että hyttyset ovat kahden hyttysverkon välissä.

Aivan lopuksi saimme koottua rääppeistä eli rikkinäisestä Archoksesta ja yhdestä kamerapäästä Fasteriin sellaisen setin, että lähdimme metsästämään viimeistä pistettä. Välillä kelluskeltiin hetki ankkurissa odottamassa, että muut saavat omat hommansa loppuun. Kun sitten päästiin 16,6 m pisteelle varustautuneena kameralla, jossa todistettavasti on 30 m johtoa, olikin syvyys yhtäkkiä 29,2 m! Kaiussa oli ollut päällä väärät syvyysyksiköt ja kun se ankkuroinnin jälkeen laitettiin uudelleen päälle, saatiin sitten syvyydet SI-järjestelmän metreissä ja desimetreissä. Mittailimme muutamia pisteitä uudelleen ja pakkohan se oli uskoa, kaiku se oli ollut väärässä eli näytti noin puolta todellisesta syvyydestä. Kameran johto mitattiin kuitenkin varmuuden vuoksi maissa ja kyllä se oli 30 metriä. Vialliset kaiunlukemat selittivät myös sen, miksi ”jo” 8 metrissä piti sytyttää lamppu – todellinen syvyys oli lähempänä 16 metriä! Syvyydet käytiin mittaamassa uudelleen ja nyt kaikki data alueelta on siis koossa. Jusku puolestaan kolvasi kameranliitintä illalla saunan jälkeen ja mitä ilmeisimmin sekin saatiin kuntoon koska kamera on käytössä juuri tällä hetkellä Pohjanletolla. Ainut, mihin ei tee-se-itse-kompetenssi riitä, on Archoksen korjaaminen – se pitää noutaa kaupasta. Niin, ja särkyihän meiltä vielä yksi pelastautumispuvun vetoketjukin (Juskulla oli todellisia vaikeuksia päästä puvusta ulos) ja toinen vuotaa. Eli tällainen viikko taas tällä kertaa. Muina vuosina on ollut lähinnä miehistöpulaa, nyt kun olisi ihmisiä joilla teettää työtä, alkavat varusteet prakata… Kaikesta huolimatta saatiin mahtava viikkosaldo pisteitä tehtyä. Ensi viikolla voitaisiin jo alkaa sukeltaa, kaipa se kasvukausi jo jotenkin on alkanut veden allakin.

Iltapuhteiksi koottiin puuvaja.

Seuraavalla viikolla onkin hajaantumisen paikka. Minä ja Markku viemme Metsä.fi –lehden toimittajan Jarin Selkä-Sarveen tekemään juttua 20-vuotisesta kansallispuistosta, vaihtamaan luontopolun poijut ja yhden kettingin ja laittamaan sinne hiukan lisää painoja. Jari kaipaisi myös haastatteluja kaikilta Perämeren kansallispuiston käyttäjiltä, eli kaikki sukeltajat, veneilijät, melojat, kalastajat ja muut puiston käyttäjät, tulkaa Sarveen sunnuntai-illasta tiistaiaamuun, siellä odottaa innokas toimittaja! Jusku puolestaan jää luotsaamaan Krunnin puolen tiimiä, ja saa vahvistusta myös Annikasta, joka on ollut toimistossa työllistettynä, ja lupautui auttamaan myös maastossa.

Toivottavasti nähdään Sarvessa!

Essi

P.S. Kotimatkalle lähtiessä meni vielä rikki Mårdin moottorin jäähdytys ja Manun kengät jäivät Krunneille. Mies meni siis Oulusta Jyväskylään bussilla, ilman kenkiä.