Tuomo esittelee ja Jari ihmettelee Helsingistä asti tuotua sondia. |
Mistä Oulun alueelta löytyy jäätöntä vettä n. 3 m syvyydeltä ilman että täytyy lähteä veneilemään? Hietasaaren satamasta tiedettiin laituri, jonka alla piti olla kolmisen metriä vettä. Ensimmäinen ongelma oli Helsinkiin unohtunut tulppa. Reikä piti tukkia jollakin jotta vesi ei pääsisi laitteeseen sisälle. Tulppaa ei ollut, ravintola ei ollut vielä auki niin että olisi voitu lainata hiukan voita, mutta lopulta Jari yliopistolta kävi lainaamassa etusormellisen silikonirasvaa muutamalta venettään rassaavalta mieheltä. Toinen ongelma ilmeni kun laite laskettiin veteen. Tarkoitus oli, että sondi laskeutuu n. puolen metrin syvyydelle pohjan yläpuolelle ja jää siihen kellumaan poijunsa varaan. Laite jäi kellumaan pinnalle poijunsa varaan eikä suinkaan laskeutunut minnekään. Tuomo ryhtyi sadattelemaan ja päivittelemään liian vähiä painoja, muut viereen mereen tiirailemaan ja ihmettelemään tapahtumien kulkua. Kunnes joku tajusi, että eihän tuossa ole sen enempää vettäkään, laite on jo pohjassa, vettä vain ei löydy kuin metri. Siitä sitten päivittelemään sitä että "tähän laituriinhan tullaan isoilla veneillä! Eikä vettä löydy kuin metri!" jne. Mistä siis syvyyttä? Puolen kilometrin kävelyn päässä oli Hietasaaren ja Pikisaaren yhdistävä kävelysilta, sinne siis. Sillan alta vielä kulkee veneväylä. Väylältä löytyi vettä kaksi metriä. Ei järin syvää siis siinäkään. Suolaisuutta ei löytynyt juuri yhtään, joten vielä päätettiin vaihtaa paikkaa.
Essi ja Tuomo värkkäävät sondia käyttökuntoon. |
Parinkymmenen minuutin ajomatka ja oltiin perillä Kiviniemen satamassa. Mutta Voi Ei! Pistolaiturit kelluivat ponttoniensa varassa vielä parin metrin päässä rannasta satama-altaan sisällä, niille ei olisi päässyt kuin erittäin reippaalla loikalla. Septitankkilaiturista löytyi vihdoin 2,5 m ja jopa jotakin hiukan suolavettä muistuttavaa, ja laitetta päästiin harjoittelemaan. Nyt sitten pitäisi kesällä päästä tekemään mittauksia.
Eilen alkoivat Pohjois-Suomen Erämessut Oulun messukeskuksessa. Metsähallituksen ständillä esitellään eräpalveluita, tonttikauppaa, lomatuotteita ja luonnonsuojelua. Koska emme myy mitään emmekä edes jaa kyniä tai karkkeja, ihmiset piti saada pysähtymään jostakin muusta syystä. Pysäyttäjäksi minun kuminen sukelluspukuni ripustettiin kolmen metrin korkeuteen ja sen huppu täytettiin styroksisella poijulla. Kilpailussa saa arvata, onko puku tarkoitettu a) Erän käytettäväksi sudenkestävänä maastopukuna, b) Laatumaan tonttitiimin käyttöön rantatonttien uimarantojen tarkastukseen, c) Virkistyksen ja Villin Pohjolan pojille, jotka keräävät takaisin asiakkaiden hukkaamia uistimia tai d) Metsähallituksen meribiologille. Samalla voi voittaa risteilyn Perämerelle. Monet arvelivat pukua historialliseksi venäläiseksi käytöstä poistetuksi sukelluspuvuksi. Että puvun valmistajalle Loitokarille terveisiä vaan. Messuyleisön houkuttelemiseksi kehitetyt keinot on kyllä monet - eräällä asemyyjällä oli pari kappaletta sinkeitä Lara Croft -naisia reisiaseidensa ja push-up -varustustensa kanssa. Miehet kuolasivat ja keski-ikäiset rouvat tuhahtelivat.
Loitokarin kuminen sukelluspuku veti hyvin messukansaa. |
Sunnuntaina ajellaan Juskun kanssa Vaasaan ja lähdetään testaamaan varusteita kollegoiden avovesiin. Jos nyt saadaan veneet vesille sitä ennen. Välillä tuntuu, että meribiologia on varsinaista Inhsallah!-toimintaa.
Kuulemisiin ensi viikkoon!
Essi
Mahtavaa paasta seuraamaan teidan toimintaa etana. Toivon hyvia saita ja vahintaakin kohtuullista laitteiden toimivuutta!
VastaaPoistaHuomenna on lähtö Vaasaan ja Ilmatieteen laitos lupasi noin kymmentä metriä sekunnissa... Aika rankkaa. Mutta jos päästäisiin edes johonkin rantavesiin hiukan kokeilemaan laiteita niin kausi lähtisi hyvin käytiin.
VastaaPoistaja ei ole muuten jääsohjoa enää sarven ympäristössä ;)
VastaaPoista