Lohi yhdistää kansainvälisesti

Mitä yhteistä näillä kartan paikoilla on? Kaksi mannerta, kahdeksan maata?

Kaikkien merkkien kohdalta löytyy lukio, joka osallistuu kansainväliseen koulujen lohensuojeluprojektiin ASCSN:n (Atlantic salmon conservation schools network).

https://www.google.com/maps/d/viewer?mid=1K9x242ihDGVg_j9w9tUGGfsXCJM&ll=57.78452446208986%2C-8.782044476562532&z=3

Iiläisten vieraaksi saapuneet ranskalaiset, saksalaiset ja skotlantilaiset lukiolaiset vierailivat Rovaniemellä Arktikumissa helmikuussa 2017.

Minun aikanani opiskelu oli sitä, että avattiin kirja ja joku luki ääneen. Joskus saatettiin tehdä ryhmätyö suurelle paperille leikkaamalla ja liimaamalla ja värikkäillä tusseilla. Joskus muistan liimanneeni glitteriä ryhmätyöhön.

Nykyinen lukio-opiskelu tuntuu vallan erilaiselta ja paremmin koulumaailman ulkopuolelle valmistavalta. Viime keväänä Iin lukion biologianopettaja lähestyi minua ja kysyi, haluaisinko tulla muutaman lukiolaistytön haastateltavaksi lohiasiantuntijana. Olen ollut opettamassa Iin koululaisille Itämeren ja Perämeren ekologiaa ja suojelua ja Merenkurkun maailmanperintöä, meribiologian GIS-sovelteita ja Metsähallituksen meribiologien tekemisiä Itämerellä. Helpostihan siinä pukeutui myös lohiasiantuntijan saappaisiin kahden minuutin englanninkielistä videoitavaa haastattelua varten.

Tällä viikolla pyörähti käyntiin Iin kansainvälinen tiedeleiri. Iiläisiä lukiolaisia oli syksyllä vierailulla Skotlannissa ja nyt on vastavierailun aika. Sunnuntaina opikelijoita ja opettajia Skotlannista, Saksasta ja Ranskasta saapui Iihin ja majoittui iiläisiin koteihin.

Maanantaina minä pidin kolmen vartin luennon Itämeren ekologiasta ja suojelusta ja tiistaina sain osallistua asiantuntijapaneliin seitsemän muun eri alojen asiantuntijan kanssa. Paneli keskusteli Iijoen tulevaisuudesta, lohen palautusmahdollisuuksista Iijokeen, lohensuojelun ja vesivoiman yhteensovittamisesta ja Itämeren ja Iijoen suojelusta yleisesti. Panelin isännöi kaksi suomalaista lukiolaista ja aloitti pitämällä englanninkielisen pohjustuksen aiheesta Ekosysteemipalvelut. Opin heidän esityksestään ekosysteemipalveluista paljon enemmän kuin olen ennen tiennyt. Mietin vain, että sen lisäksi, että minun nuoruudessani ei todennäköisesti vielä ollut keksitty termiä "ekosysteemipalvelut", en varmaan olisi koskaan joutunut lukioikäisenä pitämään siitä englanninkielistä esitelmää. Tuskin edes yliopistossa.

Lukiolaiset toimivat puheenjohtajina ja panelikeskustelun jälkeen opiskelijoista muodostetut työryhmät haastattelivat asiantuntijoita omia viikon aikana tehtäviä projektejaan varten. Jokaisen ryhmän on määrä tuottaa jonkinlainen lopputuote omasta aiheestaan, on se sitten video, PowerPoint, digitaalinen sway-kirja tai jokin muu media. Ei A2 paperia ja valokopioituja kuvia saati liimatikkua. Töitä pitäisi syntyä englanniksi sellaisista aiheista kuin "Pohjoisen luonnon ekosysteemipalvelut", "Pohjoisen luonnon monimuotoisuus ja suojelu", "Iijoen kalatalous", "Iijoen vesivoimatuotanto" jne.

Katson olevani etuoikeutettu, kun olen saanut osallistua näin innovatiiviseen, kansainväliseen, tulevaisuuteen suuntaavaan ja toivottavasti opiskelijoiden mielestä myös mukavaan ja kiinnostavan erilaiseen projektiin. On kiva päästä aina välillä pois toimistosta näin talviaikaan, ja mikäs sen tärkeämpää kuin luonnonsuojelun ja erityisesti Itämerensuojelun ilosanoman levittäminen kasvavalle nuorisolle!

Oli ilo olla paikalla.

Essi Keskinen

#ASCSNFinland, #SalmonSchoolFinland

Tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta kertoo Itämeren lohesta.

Ihmeellisen ihania ihmisiä

Pekka ja Eve pöllyttävät Hossan järven pohjaa kun nostosäkillä otetaan ylös iänmääritykseen meneviä osia vanhasta aidasta. Tämän blogin kuvat on valittu siksi että ne näyttävät kivoilta, ei siksi että ne liittyisivät tekstin kuvitukseen millään tavalla.

Olen ollut töissä Metsähallituksella yli kymmenen vuotta. Joka vuoteen ja kuukauteen mahtuu tietysti mukavia ihmisiä ja epäitsekkäitä tekoja, mutta tietyllä tavalla merkittävimmät ovat tapahtuneet toimiston ulkopuolella, erityisesti maastotöissä.

Google määrittelee epäitsekkyyden eli altruismin näin:

”Altruismi (ransk. altruisme, lat. alter ”toinen”) tarkoittaa epäitsekästä ja pyyteetöntä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edun edelle. Altruismin vastakohta on egoismi. Termin esitti ranskalainen filosofi Auguste Comte vuonna 1851, jolloin hän määritteli altruismin uhrautumiseksi muiden eduksi.”

Ryhdyin miettimään tätä kun viime lauantaina 4.2 järjestin Sukella talveen #luonnonpäivät -tapahtumaa. Kaikki uhkasi jo mennä pieleen kun tie tapahtumapaikalle ja parkkipaikka olivat metrisen lumihangen peitossa. Hätiin saatiin kuitenkin lähellä sijaitsevasta Mammuttihirsi-firmasta traktori, kauha ja kuski, eikä aikaakaan, niin auraus oli jo suoritettu.

http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2017/02/onnistunut-sukellus-yhteistyohon.html

En voinut ymmärtää, että joku ryhtyisi auttamaan näin matalalla kynnyksellä ja pyyteettömän oloisesti. Samalla mieleen tuli kuitenkin muitakin vastaavia tilanteita vuosien varrelta.

Mammuttihirsi tuli hätiin kun tie piti nopeasti aurata.

Kesällä 2013 minä, pari muuta naista ja vene jumitimme vähäisellä polttoaineella Raahen vierassatamaan, josta saikin yllättäen vain dieseliä. Lompakko oli sentään mukana, mutta kävellen ei bensaostoksille pääse. Satamavahti, joka hoiti hommaansa vapaaehtoisesti vapaapäivällään leipätöistään, lähti ajamaan minua ensin Raahen Tokmannille kanisteriostoksille ja sen jälkeen vielä bensa-asemalle. Ei olisi se naiskolmikko pötkinyt pitkällekään ilman tätä ystävällistä nuortamiestä.

http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2013/07/teemme-ilolla-merkittavia-asioita.html

Hossan yleisöpäivänä sukeltajat esittelivät live-kameran avulla Keihäslammen pohjassa makaavaa rekeä.

Vastaavanlaisesti kävi vuonna 2011 Vatunginnokassa, josta ei enää saanutkaan polttoainetta elokuussa kuten aiemmin kesällä oli onnistunut. Minä ja Annika olimme vähillä bensoilla liikenteessä ja pääsimme veneellä Vatunkiin, vain huomataksemme, että siellä ei ole a) polttoainemyyntiä mutta myöskään b) meillä ei ole lompakkoa.

Soitin Iin taksille, joka tuli hakemaan minut pelastautumispuku päällä bensaostoksille. Kun mies kurvasi Vatungin laiturille, hän kauhisteli heti että ”Olisit nyt sanonut että sulla on vaan pelastautumispuku eikä kenkiä matkassa, olisin ottanut vaimon kengät matkaan!” Mies suostui ajelemaan minua ympäri Iitä ilman mitään takeita rahansaannista, osti minulle bensiinikanisterin ja bensaa huoltoasemalta, ja laittoi kaiken sitten laskutukseen Metsähallitukselle kun ei minulla kerran ollut rahaa mukana.

http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2011/08/odotettavissa-perjantaihin-asti-tyynta.html

Iin Röytän saarella on veneilijöitä ja mökkeilijöitä varten näppärät maitokannut. Kulkevat niillä sukellusvarusteetkin.

Viime kesänä Jusku ja minä ajoimme Torniojoessa kumiveneen karille kun kesämyrsky Rauli oli siirrellyt merimerkkejä. Paikallinen mökkiläinen auttoi meitä pääsemään rantaan, vei meidät autolla sinne minne olimme jättäneet oman maasturimme, ja auttoi vielä lastaamaan kumiveneen Hiluxin katolle.

http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2016/09/hammasrattaat-suoriksi.html

Vuonna 2012 ollessani merellä töissä, puhelimeen kilahti tekstiviesti. Siinä luki vain ykskantaan ”Olemme inventoimassa. Hilux on ojassa.” Tätä sitten rannalle selvittämään ja totta totisesti Hilux oli ojassa! Se ei ollut vain ojassa, vaan se oli myös meressä, mahaansa ja akseleitaan myöten venerännissä pehmeällä rannalla! Pojat olivat ajaneet Hiluxin sinne ja lähteneet inventoimaan kumiveneellä.

Soittelin Hailuodon huoltoasema SEOlle ja kysyin myyjältä, sattuuko kahvittelijoiden joukossa olemaan yhtään traktori-isäntiä. Olihan siellä, ja juttelin hänen kanssaan puhelimessa. Hän lupasi kahvin jälkeen lähteä metsätien päähän pikkusatamaan auttamaan Hiluxin kuiville.

Traktori ja isäntä saapuivat ja niinhän se nousi kolmitonninen Toyota Hiluxkin helpon näköisesti merestä kun vetäjänä on kettinki ja traktori. Ilman näitä hailuotolaisia isäntiä ja heidän traktoreitaan olisi moni muukin varmaan pulassa.

Viime kesän pelastautumisharjoituksista.

Pari kesää sitten saimme myös alumiinihitsarin tekemään iltatöitä kun hän suostui hitsaamaan Busterin kuntoon yötä myöten.

http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2015/07/kannykalla-maailma-kuntoon.html

Saan olla kiitollinen siitä, että olen työssäni törmännyt lähes yksinomaan ystävällisiin ja mukaviin ihmisiin, auttavaisiin ja ihaniin. Niin monesti on jäänyt hyvä mieli ja hymy päälle kun on kohdannut sellaista epäitsekkyyttä, jota vain toivoo voivansa itse joskus levittää eteenpäin.

Kiitoksia kaikille ihanille ihmisille, joihin olen vuosien varrella törmännyt, ja kaikille teille, joita en ole vielä tavannut!

Essi Keskinen

Kalajoella vuonna 2008 - laboratorio voi olla ulkonakin.

Välillä täytyy hiukan huilia.

Keväällä 2006 Saaristomeren kansallispuistoon rakennettiin vedenalaista luontopolkua surffilaudan avulla.

Raakkuhommat luonnistuvat myös meribiologilta. Tosin seuraavana vuonna oli mukavampaa kun polviin oli hankittu remonteissa käytettävät suojukset ja kivillä konttaaminen sujui helpommin.

Onnistunut sukellus yhteistyöhön

Sukellus talvella -järjestäjäporukka. Kuva Mikko Karjalainen

Lauantaina 4.2.2017 vietettiin ensimmäistä #suomi100-vuoden #luonnonpäivät -tapahtumaa Sukella talveen. Nosto tähän heti kärkeen: tapahtuma onnistui aivan loistavasti! Yleisöä riitti, sukeltajia, lapsiperheitä, koiria ja hiihtäjiä. Kuumaa mehua ja keksejä meni, sukeltajat videoivat livenä valkokankaalle mm. hauenpoikasen ja partiolaiset pitivät yllä makkaranuotiota ja puolijoukkuetelttaa.

Lämminhenkinen perhetapahtuma jäällä oli varmasti se, mikä jäi vierailemaan tulleille mieleen. Järjestäjänä minulle jäi mieleen mahtavan tapahtuman lisäksi uskomattoman hieno yhteistyö sekä vanhojen että uusien kumppaneiden kesken. Kaikki meni loppujen lopuksi suunnitelmien mukaan, ja yllätyksistäkin selvittiin.

Pitkälapaisella moottorisahalla avannon teko käy leikiten. Kuva Mikko Karjalainen

Katsotaanpa hiukan ”behind the scenes” eli kurkistetaan, mitä onnistuneen tapahtuman kulisseissa tapahtui.

Marraskuu 2016: Allekirjoittanut ottaa yhteyttä Oulun Sukelluskeskuksen Tomiin ja ehdottaa yhteistyötä Sukella talveen -tapahtumassa. Tomi innostuu heti ja tapahtuma nimetään mielikuvituksettomasti mutta kuvaavasti ”Sukellus talvella”. Tomi lupaa ottaa yhteyttä Oulun Urheilusukeltajat ry:hyn ja Oulun Vesimiehet ry:hyn. Jo saman päivän aikana tulee viesti että sukeltajat ovat messissä ja innoissaan! Tomi ehdottaa tapahtumapaikaksi Kassakaappimonttua Kiimingissä.

Joulukuu 2016: Allekirjoittanut soittaa Maanmittauslaitokselle selvittääkseen Kassakaappimontun maanomistajan ja soittaa autoilija Markku J. Arvolalle kysyäkseen, saako montulla järjestää sukellustapahtuman. Markku naurahtaa että ”totta kai! Ei se vesi siitä mihinkään kulu!”

Oulun Sukelluskeskuksen Tomilta käy avannonteko. Kuva Mikko Karjalainen

Tammikuu 2017: Allekirjoittanut ottaa yhteyttä Oulun yliopiston partiolippukuntaan Soopa ry:hyn ja Antti innostuu heti. ”Totta kai me voidaan tulla pystyttämään sinne puolijoukkueteltta, tämähän kuulostaa kivalta tapahtumalta!” Myöhemmin Antti ilmoittaa saaneensa matkaan neljä innokasta teltanpystyttäjää.

Jääpalat painavat. Kuva Mikko Karjalainen

Kuva Mikko Karjalainen

Perjantai 3.2.2017 - 14 h H-hetkeen: Allekirjoittanut soittaa paikalliselle K-supermarketkauppiaalle Jaanalle Hovihalliin ja kysyy, haluaisivatko nämä tukea hyvää tapahtumaa ja sieltä luvataan saman tien minulle kassillinen pikakahvia, teetä, mehutiivistettä, pahvimukeja ja keksejä. ”Tule vaan hakemaan se täältä iltapäivällä, laitan nimesi kassiin niin saat sen palvelutiskiltä.”

Lauantai 4.2.2017 - 1 h H-hetkeen: Allekirjoittanut ja kollega Pekka ajavat paikalle alkaakseen järjestelyt. Tie ja parkkipaikka ovatkin auraamatta! Tilaisuus alkaa tunnin päästä ja yhteistyökumppanitkin ovat juuri tulossa! Allekirjoittanut soittaa maanomistaja Arvolalle hätääntyneenä ja kyselee apuja. Markku kertoo että alueella on kyllä paljon traktoreita, mm. parin kilometrin päässä Mammuttikoti-nimisellä firmalla ”Nylanterilla”. Allekirjoittanut soittaa numerotiedusteluun ja hänet yhdistetään toimitusjohtaja Nylanderille. Toimitusjohtaja Nylander vastaa puhelimeen, ja kuultuaan hätätilanteen laadun kysyy vain, koska tie pitäisi aurata. ”Nyt.” ”Selvä, saan ehkä poikani hereille jos soitan hänelle” (klo 11.05 lauantaina).

Ensimmäinen sukeltaja lähdössä. Kuva Mikko Karjalainen

Lauantai 4.2.2017 - 40 min H-hetkeen: Tietä kolistelee keltainen traktori, jonka kyljessä komeilee Mammuttihirsi. Nuori mies hyppää kuskinpenkiltä ja käy tarkastamassa tilanteen. Käy vielä kotona 4 km päässä vaihtamassa paremman kauhan traktoriin ja kolistelee sitten takaisin paikalle auraamaan tien ja parkkipaikan. Alue on aurattu kun ensimmäiset kävijät saapuvat paikalle.

Oikeaa muotoa oleva eli kolmionmallinen sukellusavanto on valmistumassa.

Lauantai 4.2.2017 - klo 12: Ensimmäiset kävijät saapuvat ja heidän mukanaan maanomistaja Arvola. Hän tuli katsomaan, sainko jostain aurausapua vai pitäisikö hänen käydä vielä jossain kysymässä, mutta alue on jo aurattu. Samalla hän antaa luvan sytyttää rantaan nuotio ja toivottaa meille tosi hauskaa päivää.

Mammuttihirsi kävi hätään hälytettynä auraamassa meille tien ja parkkipaikan.

Ihmisiä virtaa katsomaan sukeltajia pikkuhiljaa seuraavan kolmen tunnin aikana. Viimeiset kävijät ilmaantuvat metsästä suksilla juuri ennen kolmea. Lapset ihmettelevät jään alle sukeltamista, aikuiset käyvät katsomassa teltassa jään alta tulevaa live-lähetystä ja sukeltajat vuorottelevat jään alla ja turvasukeltajana. Moni pysähtyy juttelemaan meribiologin kanssa ja ihmettelemään hänen esittelemiään meribiologien käyttämiä varusteita.

Päivän päätteeksi on kiitollinen ja huojentunut olo.

Sunnuntai 5.2.2017 - Sakari Kaikkonen sukeltajista lähettää allekirjoittaneelle valmiin YouTube-videolinkin dronella otettuihin ilmakuvavideoihin ja sanoo että saa jakaa kaikkialle!

Maanantaina 6.2.2017 - biologi Mikko Karjalainen lähettää linkin ottamiinsa upeisiin valokuviin ja sanoo että niitä saa kyllä käyttää kaikkialla, kunhan hänen nimensä vain on kuvaajana.

Valtavan äärettömän iso kiitos kaikille! Te teitte lauantaisen tapahtuman!

Oulun Sukelluskeskus www.oulunsukelluskeskus.fi

Oulun Urheilusukeltajat ry

Oulun Vesimiehet ry

Soopa ry

K-supermarket Hovihalli

Mammuttitalo / Mammuttihirsi ja kaksi sukupolvea Nylandereja

Maanomistaja Markku J. Arvola

Kollegat Metsähallitukselta Pekka Lehtonen ja Suvi Saarnio

Essi Keskinen

Katso dronevideo täältä:

https://www.youtube.com/watch?v=VBRj_B7l1Og

Sukellusfiiliksiin pääsee täältä:

https://youtu.be/zHKReNfl-Mo
https://youtu.be/cXtKvTvVAho

Turvasukeltaja istuu valmiusasemissa kun ensimmäinen sukeltaja on lähdössä. Kuva Mikko Karjalainen

Sukellussäännöt käydään läpi ennen sukellukselle lähtöä.

Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille!

Poistakaa ilmastonmuutos verkosta!

USAsta kuuluu kummia. Trump on pistänyt tuulemaan ja pyytänyt poistamaan ilmastonmuutoksen verkosta.

Voi kun se olisikin niin helppoa! Niin kuin ilmastonmuutos olisi jotenkin Internetin keksimä juttu - jos sen poistaa verkosta, se poistuu kokonaan maailmasta. Samanlainen (jokseenkin suloisen lapsellinen ajatus, jollei olisi kyse niin vakavasta asiasta) ympäröivän maailman manipulointiyritys on se, että USAn ympäristöhallintoa on käsketty hiljenemään huonoista uutisista. Kun niitä ei saa kertoa, ne eivät selvästikään voi tapahtua. Niitä ei silloin ole olemassa.

Tänä vuonna Perämerellä on vähemmän jäätä kuin ... koskaan? Hailuodon Marjaniemestä lähtien Perämeri velloo lähes jäättömänä, vaikka normaalisti tähän aikaan vuodesta Perämeri on jäässä Merenkurkkuun asti ja Hailuodon ja mantereen välistä jäätietä ollaan yleensä avaamassa.

Tästä tulee mieleen George Orwellin teos ”Vuonna 1984”. Siinä historiaa muutetaan koko ajan suuressa valtion sensurointivirastossa, joka poistaa kaikista jo julkaistuista sanomalehdistä ja kirjoista ”väärät” tai vaihtoehtoiset totuudet ja korvaa ne uusimmalla totuudella. Vanhat totuudet poltetaan eli ne lakkaavat täysin olemasta.

Orwellin ennustus ei toteutunut länsimaissa vielä aivan vuonna 1984 mutta nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin ollaan näköjään tuossa tilanteessa. Pohjois-Korea on tietysti kirinyt tässä edelle, samoin kuin esim. Kiina erityisesti aiemmin, kun netistä pääsi käyttämään vain tiettyjä sivustoja. Muuta ei ollut olemassa. Eikä Orwellin pitkäaikainen kotimaa Burma (Myanmar) tästä kauas putoa - Burmaa vuosina 1958-2011 ”tilapäisesti” hallinnut sotilasjuntta sulki ulkomaailman täysin pois. Kansalaiset eivät tienneet lainkaan, mitä muualla maailmassa tapahtui. He uskoivat elävänsä lintukodossa. Muuta maailmaa ei siis ollut olemassa ja Burmalla meni hyvin.

Jos USAn virallista ympäristöhallintoa on pyydetty vaikenemaan ikävistä totuuksista (”tieto lisää tuskaa”, tämähän tiedetään), sananvapautta ei kuitenkaan voi poistaa. Monet ympäristöhallinnon elimet ovat perustaneet Alternative eli Vaihtoehtoisen Twitter-kanavan, jolla kommunikoivat vapaa-ajallaan. Tätähän ei pystytä kieltämään.





Ilmastonmuutoskäyrät ja -faktat leviävät Twitterissä vaikka alkuperäiset olisikin poistettu. Nykyinen nettimaailma estää orwellilaisen entisen totuuden täydellisen poistamisen.

Edellisviikon tiistaina Suomen Ympäristöministeriössä pidettiin koko päivän kestävä ilmastonmuutosseminaari. Suomen kärkitutkijat maalasivat sekä hyviä että enemmän huonoja ja jopa pelottavia kuvia valkokankaalle. Faktat tulivat pitkäaikaisista seurannoista ja tutkimuksista eikä mieleeni missään vaiheessa juolahtanut, että olisin kuunnellut esityksiä jostakin vaihtoehtoisesta maailmasta. Ikävä kyllä tutkijat kertoivat juuri tästä meidän maailmastamme.

EU-direktiivi INSPIRE sanoo, että kaikki viranomaisten ja muiden tuottama paikkatietoaineisto on oltava kansalaisille tarjolla, yhtenäistetyssä muodossa ja helposti saatavilla. Ilmatieteenlaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja julkaisun jälkeen myös yliopistojen tuottama tieto on oltava kaikkien saatavilla. Näin sanoo lainsäädäntö. Toisaalta tämän periaatteen mukaisesti johtopäätösten, eli tuloksista tulkittujen tietojen, ei tietenkään tarvitse olla jaossa. Lain valossa olisi siis mahdollista julkaista tiedot ilmakehän hiilidioksidin lisääntymisestä ja maapallon keskimääräisen lämpötilan lisääntymisestä, mutta ei sanottaisi ääneen että kyllä tämä vahvasti viittaa ilmastonmuutokseen.

Kun USAn virallinen ympäristöhallintoa pyydettiin híljenemään Twitterissä, Vaihtoehtoiset käyttäjänimet alkoivat kertoa samaa totuutta. Viestinhän ei pitäisi muuttua siitä, kuka sen kertoo, jos viestin sisältö itsessään ei muutu.

Itselleni ensimmäiseksi kiirinyt Trump-päätös oli se, kun USAn rahoittamaa kehitysapua kiellettiin kertomasta abortista kehitysapumaissa. Tästä tuli mieleeni vanha Beverly Hills 90210 -TV-sarjan jakso, jossa Donna Martin (Tori Spelling) on koulujen seksivalistuksen puolella, vaikka itse aikoo odottaa sitä oikeaa hääyöhön asti. Donnan pointti on loistava: ”Jos pihalla on uima-allas ja pelkäät lapsesi hukkuvan, eikö olisi helpompaa opettaa hänet uimaan kuin kieltää uimasta ja toivoa parasta?”

Ikävät totuudet täytyy vain kestää ja niille täytyy yrittää tehdä jotain, ei lakaista maton alle ja toivoa että ne häviäisivät sieltä itsekseen, kaikessa hiljaisuudessa. Sen lisäksi että itse ympäristöhallintoon kuuluvana haluan viestiä sekä hyvistä että huonoista uutisista, ilman sensuuria, ihmettelen juuri nyt myös sitä, miksi aivoihini on tatuoitu jotakin, mitä Donna Martin on sanonut 90-luvun alussa teinisaippuaoopperassa.

Vaikka ilmastonmuutos siis poistettaisiin netistä, tiesihän jo X-Files sen kauan sitten: ”Totuus on tuolla jossakin.”

Essi Keskinen

Luonto juhlii läpi vuoden

Kuva: Pekka Tuuri

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Sitä juhlitaan neljänä Suomen luonnon päivänä https://www.facebook.com/luonnonpaivat/?fref=ts, yhtenä päivänä joka vuodenaika. Ensimmäinen tapahtuma on jo kahden viikon päästä, Sukella talveen, 4.2.2017. Minä järjestän silloin talvisukellustapahtuman Sukellus talvella (miten omaperäisesti keksitty!) https://www.facebook.com/events/1813951962205370/ Kassakaappimontulla Oulun itäpuolella Kiimingissä. Oulun sukelluskeskuksen, Oulun Urheilusukeltajien ja Oulun Vesimiesten kanssa jäälle viritellään avanto ja avannosta roikotetaan videokameraa, joka puolestaan kiinnitetään televisioon, niin että kuvaruudulta voi ihastella vedenalaista maailmaa. Talvellakin tapahtuu - ruudulta näkyy vähintään sukeltajia, mutta ehkä myös esimerkiksi ahvenia tai jotain muuta. Joka ei ole ennen nähnyt talvisukellusta eikä koskaan kurkistanut jään alle avantoon, voi nyt tulla ihmettelemään tätä.

Tapahtumaa varten piti tietysti saada maanomistajan lupa. Soitin Maanmittauslaitokselle kiinteistötunnuksen kanssa varustettuna ja sain maanomistajan nimen. Soittelin miehelle, joka saman tien kuulosti joviaalilta ja purskahti nauruun kun kysyin, saisimmeko järjestää montulla sukellustapahtuman. ”Jo vain siellä saa sukeltaa, niin olen aina kaikille sukeltajille sanonut. Ei se minun omistama vesi siitä mihinkään kulu!”

Maanomistaja kuunteli kiinnostuneena selostustani #luonnonpäivät -tapahtumista. ”Hieno juttu, hieno juttu! Hyvä että sillekin montulle on jotain käyttöä!” hän tuumasi myhäillen selvästi tyytyväisenä.

Kuva: Tomi Väisänen

Jos oikein lähtee purkamaan Suomen luonnon juhlintaa, voidaan tulla kahteen päätelmään. 

1) Suomen 100-vuotisjuhlavuonna juhlitaan nimenomaan SUOMEN luontoa ja sen vuodenaikoja. Toki luontoa on ollut Suomen valtion nykyisten rajojen sisään jäävällä alueella myös ennen kuin Suomi itsenäistyi. Nyt juhlitaan siis nimenomaan sitä, että meillä juuri tällä hetkellä on satavuotiaassa kotimaassamme monipuolinen ja kaunis luonto, upeita kansallispuistoja ja retkeilyalueita, mahdollisuus mennä lähes kotiovesta luontoon. Juhlimme sitä, millainen luonto maassamme on tällä hetkellä. Kaikkia metsiä ei ole hakattu, kuten esimerkiksi tapahtui Antiikin aikaan Välimerellä tai hieman myöhemmin monessa Keski-Euroopan maassa. Meillä vettä voi juoda lähes mistä tahansa purosta kun ollaan suurimpien asutuskeskusten ulkopuolella, mitä ei voi tehdä monessakaan muussa maassa. Että meillä on maailman ainutlaatuisin järjestelmä, jokamiehenoikeus, joka antaa jokaiselle kansalaiselle luvan mennä luontoon, poimia marjoja ja sieniä, harrastaa ja telttailla, vain vähäisin poikkeamin. Tämä juhlinta sisältää ehkä lähinnä sen, mitä me suomalaiset olemme luonnostamme tehneet. Tätä todella kannattaa juhlia.

2) Minusta me juhlimme myös toista asiaa, ja se on se, että Suomi nyt vain sattuu olemaan upealla paikalla karttapallolla. Ei ole meidän suomalaisten ansiota, että meillä on neljä vuodenaikaa, paitsi jos ajatellaan asiaa siltä kantilta että juuri tänne me hakeuduimme aikanaan, kaikista maailman muista kolkista, seurasimme mannerjään vetäytymistä ja pysyttelimme lohijokien ja metsäpeurojen kintereillä. Saamme juhlia sitä, että Suomen rajat pitävät sisällään uskomattoman upean geologisen näytön jääkaudesta (missään muussa maassa maailmassa ei ole nimenomaan jääkauden geologisin perustein päätettyä UNESCOn maailman luonnonperintökohdetta). Maastamme löytyy sekä yksi maapallon suurimmista saaristoista että järisyttävä määrä järviä, tuntureita ja vaaroja, salpausselkiä ja silokallioita. Näistä me emme voi ottaa kunniaa itsellemme vaan saamme vain tuntea kiitollisuutta muinaisia suomalaisia kohtaan, kun ovat asettuneet näin kauniille alueelle, ja tietysti sotaveteraaneja kohtaan, että nämä rajat on suurin piirtein saatu pidettyä paikoillaan ja maa itsenäisenä.

Kuva: VisitFinland_©Kuld_2016

Elinkeinoministeri Mika Lintilä haastoi kaikki suomalaiset #lomahaaste -kampanjaan. Löydä vuoden aikana jokin uusi matkailukohde Suomesta ja mene sinne.

-Jos jokainen suomalainen tekee tänä vuonna yhden kotimaanmatkan lisää, kasvattaa se matkailun kokonaiskysyntää arviolta 800 miljoonaa euroa. Uusia työpaikkoja syntyisi sen myötä jopa 7 000, erityisesti nuorille, toteaa ministeri Lintilä.

Suomalaisten luontosuhteesta puhutaan paljon, ja luontosuhteen katkeamisen huonoista seurauksista, mutta kyllä luonto on meissä äidinmaidosta perittynä. Joillakin ehkä hiukan taka-alalla, ja siksi sitä onkin hyvä herätellä tänä vuonna.

Haasta itsesi ja lähde juhlimaan Suomen 100-vuotiasta ja yhtä aikaa ikiaikaista luontoa! Etsi itsellesi sopiva tapahtuma mistä tahansa Suomesta https://www.luonnonpaivat.fi/

Essi Keskinen