Vedenalaisinventointeja, hirviä ja kajanskaa

Ja niin on kesän kenttäkausi taas polkaistu käyntiin, eikä vain käyntiin vaan hyvään vauhtiin ja tällä kertaa koko Metsähallituksen Pohjanmaan Luonnonsuojelun porukan voimin. Vietimme kaksi päivää kesäkuun alussa Vaasan kupeessa Alskatissa ja Valassaarilla tutustuen Metsähallituksen eri alueiden toimintaan.  Tuntuu kuin noista kenttäkauden avajaisista olisi mennyt vasta muutama päivä, mutta kun katson kalenteria tarkemmin, niin tässähän ollaan jo melkein puolessa välissä kesää!

Paljon on saatu aikaan – VELMUn vedenalaisinventoinnit ovat hyvässä vauhdissa, pohjaeläinnäytteenotot on saatu aloitettua ja muutama sukelluslinjakin on tehty. Yhtä tärkeää myös lienee se, että maanantai on vakiintunut tortillapäiväksi, suomen-, kainuun- ja ruotsinkielisten yhteistyö on tuottanut uuden täysin käsittämättömän kajanskan kielen jota puhuessa ei aina puhujakaan välttämättä ole selvillä siitä mitä sanoo, ja yllätykseksemme merellä on bongattu hirvikolarivaara.



Aleksi asianmukaisessa varustuksessa matkalla merelle



Saanen esitellä Vaasan meritiimin: suojelubiologi Pekka, suunnittejat Ulrika, Johanna ja Annica, luontokartoittajat Jusku ja Pauliina sekä harjoittelijat Aleksi ja Anna. Tällä porukalla olemme pyörineet Merenkurkussa inventoimassa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta jo puolisentoista kuukautta.



Pekka, Annica, Ulrika ja Pauliina Norrskärin majakassa.



Kenttäkauden avajaisten jälkeisellä viikolla muutimme jokseenkin arvaamattomalla säällä Norrskärille. Oikukkaan sään johdosta vain allekirjoittanut ja Johanna pääsivät perille asti, muut kääntyivät takaisin Vaasaan. Onni onnettomuudessa meillä oli koko tiimin ruoat joten nälkää ei tarvinnut nähdä. Saimme tehtyä tarvittavat varustehuollot säästä huolimatta ja seuraavana päivänä loput tiimistä pääsivät liittymään seuraamme ja inventointikuvaukset pääsivät kunnolla vauhtiin. Norrskärin kauniilla majakkasaarella ei voi olla viihtymättä. Vaikka tuijottelin majakkaa viime kesänä mökin rappusilla iltaisin tuntikausia, ei sen hohto ole kadonnut mihinkään tänäkään kesänä. Tämän saaren lumous pitää minua tiukasti otteessaan.



Norrskärin majakka ennen auringonlaskua





Merenkurkku, toimistomme.



Päivät ovat täyttyneet vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventoinneista kahdella, toisinaan kolmella venetiimillä. Olemme kuvanneet merenpohjaa pohjaan laskettavan kameran avulla, joka on tänä vuonna kerännyt meille HD kuvaa tulkattavaksi. Tuulisina ja sateisina päivinä on sitten riittänyt datan käsittelyä ja huoltohommia. Aleksi kävi myös piipahtamassa Oulun meritiimissä ja auttamassa heitä vedenalaisen luontopolun kunnostuksessa.



Meritiimin veneet valmiina lähtemään merelle.



On ollut mielenkiintoista verrata viime kesän inventointituloksia tähän kesään. Viime kesänä vietimme osan ajasta Vaasan eteläpuolella, kun taas tänä kesänä olemme olleet lähinnä Vaasan pohjoispuolella. Vedenalaisen kasvillisuuden runsaudessa näkyy selkeä ero veden suolapitoisuuden vaihtelun vuoksi. Heinäkuun alussa oli sitten aika sanoa Norrskärille hyvästit ainakin toistaiseksi ja muuttaa kovassa aallokossa Mikkelinsaarille vielä pohjoisemmaksi.



Ahkerat inventoijat palaamassa Mikkelinsaarille pitkän päivän jälkeen. Kesä kastelemansa kuivattaa, toivokaamme.



Mikkelinsaarten vanha merivartiostoasema on siis tämän hetkinen tukikohtamme. Vedenalaisinventoinnit jatkuvat yhä edelleen kameran avulla ja linjasukellukset ja pohjaeläinnäytteenotot ovat pikkuhiljaa myös pääsemässä vauhtiin.



Anna, Annica, Pauliina ja Jusku pohjaeläinnäytteenotossa.



Muutama viikko sitten kertailimme veneturvallisuusasioita, meriradion toimintaa, pelastusveneen käyttöä, hätärakettien toimintaa yms. sekä keräsimme hämmästynyttä veneilijäyleisöä kun harjoittelimme mies yli laidan -tilannetta Juskun ystävällisellä uhrautumisella. Hymy oli kaikilla herkässä traagisen tilanteen harjoittelusta huolimatta ja Jusku saatiin turvallisesti takaisin veneeseen.



Jusku yli laidan!



Eräänä iltana tankkasimme veneitä rannassa kun yllätykseksemme näimme hirven uiskentelevan muina hirvinä naapurisaarelta meidän asuttamallemme saarelle. Siellä se vedessä mulkoili meitä vähintään yhtä kiinnostuneena kuin me mulkoilimme sitä laiturilla. Taisi hirvi saada tuulen mukana saarielämän arominäytteen ja sen seurauksena rantautui hieman kauemmas meistä. Mietimme että olisi siinä sukeltajalla ihmettelemistä kun vastaan uiskentelisi hirvi! Päätimme pitää moisia hirviä silmällä myös veneellä liikuttaessa.

Tänään vietämme tuulipäivää Vaasassa Metsähallituksen toimistolla ja hoitelemme toimistoasioita. Kesä on ollut mukavan aurinkoinen tähän mennessä joten toivotaan että aurinko pilkistää pian taas pilvien takaa tai vähintäänkin että tuuli laantuu ja pääsemme taas tositoimiin merelle. Sitä odotellessa, kiitos, näkemiin ja kuulemiin, tack och adjö!

Pauliina Ahti

 

Teemme ilolla merkittäviä asioita! - terveisiä Perämereltä

Kello on 4:14 torstaiaamuna. Istun Maian ruorissa, aurinko on jo noussut ja värjännyt taivaan mitä epätodellisimmilla pinkeillä, oransseilla ja liloilla. Meri on tyyni, ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. Johanna, Linda ja Suvi ottavat selkäni takana videoita ja laulavat isoon ääneen "Minä tahdon Pohjois-Karjalaan". Kalalokit ja tiirat käyvät kärkkymässä hiukopalaa kuin olisimme kalastamassa.

Joku odottaa lottovoittoa ollakseen onnellinen, toiselle onnellisuuden kynnys ylittyisi uudella autoolla. En laske itseäni työnarkomaaniksi, mutta olen silti hyvin onnellinen juuri nyt. Työt sujuvat taas ainakin tänä aamuna pitkän tuulijakson jälkeen, meri on kaunis, auringonnousu oli upea, ja tiimi mahtava. Missä muussa työpaikassa alainen voisi illalla pyytää esimieheltään että "Tanssisitko Essi tuulitanssin niin että me päästäisiin huomenna jo vihdoin töihin?"

Missä muussa työpaikassa tiimi itse päättäisi, että koska toimistoaikana vain tuulee, lähdetään sitten töihin silloin kun ei tuule. Heinäkuussa ollaan oltu inventoimassa kaksi kertaa niin että herätyskello on soinut ennen kolmea, ja tällä viikolla yön yli niin että tulimme viimeisellä klo 22 sunnuntai-illan lautalla Hailuotoon ja inventoimme klo 01-05 maanantain vastaisena yönä.

Olen useinkin ollut ylpeä mahtavasta tiimistäni, mutta erityisesti tällä viikolla. Neljän hengen mökissä majoittuu kahdeksan henkeä, ja kolme päivää olime käytännössä kaikki sisähommissa, koska ulkona tuuli pahimmillaan 23 m/s ("keskimääräinen aallonkorkeus Pohjoisella Perämerellä 2,2 m, korkein yksittäinen aalto 4,5 m"). Kenenkään pinna ei ole palanut, kukaan ei ole ollut toisen tiellä, päivät ovat soljuneet sopuisasti videoita analysoidessa ja niitä tallentaessa. Ilmatieteenlaitoksen sivujen päivityksiä on seurattu silmä kovana ja kummasteltu, minne ne tyynet jäivät.

Kattolamppu

Moraali oli korkealla, vaikka merelle ei päästykään, tai päästiin vain kummallisiin kellonaikoihin, jolloin toiset saattoivat nukkua kun toiset tulivat töistä.

Olen aina naureskellut firmojen visioille, missioille ja sloganeille. Nyt kuitenkin joku Metsähallituksella on osunut asian ytimeen kun on kirjoittanut meille tunnuslauseen "Teemme ilolla merkittäviä asioita." Eihän näitä hommia kukaan rahan takia tee vaan motivaatiot löytyvät aivan muualta.

Kiitos siis upealle Perämeren tiimille siitä että olette sisäistäneet Metsähallituksen työvoimapoliittisen kannan näin hyvin!

P.S. Tuntuu tulevan jokavuotiseksi perinteeksi, että minä juutun se kaikkein rönttöisin ja maalisin haalari päälläni satamaan, josta ei saakaan polttoainetta vaikka piti. Tällä kertaa se tapahtui Raahessa, josta vielä viime vuonna sai tankattua veneen mutta tänä vuonna ei. Kävellen on paha lähteä hakemaan bensaa Maian 350 l tankkiin. Onneksi ystävälliset alkuasukkaat ottivat muukalaiset suopeasti vastaan ja satamanvartija lähti käyttämään minua ensin Raahen Tokmannilla ostamassa jerrykannuja ja sitten tankilla, vaikka minulla olikin päälläni se kaikkein rumin pelastautumispuku (sitähän ei voinut ottaa pois, koska kengät olivat Hailuodossa). Edellisvuonna sama homma Vatungissa, jossa paikallinen taksikuski kuljetti minua huoltoasemalle ja osti minulle velaksi bensaa ja taksikyydin, koska minulla ei ollut lompakkoa mukana. Lainasi vielä omaa bensakannuaankin, ja olisi kuulemma lainannut myös vaimonsa kenkiä, jos olisin ymmärtänyt puhelimessa sanoa, että minulla ei ole kuin pelastautumispuku.

Kiitos siis myös Raahen satamanvartijalle ja ystävällisille raahelaisille! Olisi työpäivä jäänyt tyngäksi ilman teitä!

Suvi ja Johanna keräsivät mustikoita ja tarjoilivat mustikkakakun kirjoitusalustalta. Tarjoiluehdotukseen kuuluu pullo alaskalaista mustikkaviiniä.

Meri-inventointia Perämerellä.

"Hyvää työyötä" - terveisiä Perämereltä

Kolmen viikon anarkia päättyy ensi maanantaina, kun Suuri Johtajamme Essi palaa majakaksemme myrskyiselle merelle selvittyään ensin alaskankokoisesta aikaerostaan.

Ja myrskyinen on meri todellakin ollut koko tämän viikon Essin poissa ollessa. Koko viikon olemme istuneet hyttysiltä piilossa hermeettisesti suljetussa mökissämme ja huokailleet toinen toistaan surkeammille tuuliennusteille.

Tuulipäivinä ohjelmassa on tavallisesti edeltävinä päivinä tehtyjen töiden siirtämistä digitaaliseen muotoon (Exceliin naputtelua), sekä muita yleishyödyllisiä huoltotöitä. Tuulipäivinä jäävät myös työtunnit yleensä vähäisemmiksi ja aikaa jää enemmän esimerkiksi mustikkametsällä käymiseen ja lettujenpaisteluun (ja ensi viikolla toivottavasti Hailuodon emutarhaan tutustumiseen). Mielenterveys vielä saattaisi kestää monotonisen kymmentuntisen Excel-naputtelun, mutta työ vaatii sen verran tarkkuutta, että ylityöt tällä saralla kannattaa pitää hillittyinä. Huhujen mukaan Excel-vastaavamme Johanna käytti talvikaudella kaksi kuukautta pelkästään edellisen kesäkauden näppäilyvirheiden korjaamiseen.

Tuuliennuste tarjosi meille kuitenkin yhden toivonkipinän kun ilmatieteen laitoksen sääviisaat lupasivat laskea tuulennopeuden työkelpoiseksi muutamaksi tunniksi maanantaiyönä. Tämäkin kipinä sammui tosin varsin pian, kun olosuhteet eivät osoittautuneet yhtä ideaaleiksi kuin tuulikartoissamme. Kello 2:45 -herätyksen tuloksena oli kourallinen pomppuisia ja sameita pohjavideopätkiä ja jo kahdeksalta aamulla olimme koko tiimi autuaasti taas päiväunilla.

Hieman auringonnoususta myöhästynyt meribiologi.

Yön – ja täten koko viikon –  saldona oli yhteensä seitsemän pohjavideopistettä. Määrä kalpenee esimerkiksi toissaviikkoiselle kokonaispistesaldollemme, joka oli noin 350 kpl videopisteitä. Lohdutuksena tosin Oulun meribiologien aikakirja tuntee myös käsitteen "yhden pisteen viikko" kesältä 2010.

Tämän blogin esittelykappaleeseen on joku blogialkumeren aikoina kirjoittanut: "Tuuleeko, sairastuuko kukaan, hajoaako veneen moottori… Tule mukaan seuraamaan!” Nyt on seurattavaa näiltä osin sillä vastaukset olisivat: kyllä, kyllä ja kyllä. 

Moottoreihin liittyen koin nimittäin henkilökohtaisen kipparinurani pohjakosketuksen toissaviikolla, kun parin tunnin sisään onnistuin ajamaan Busterimme kiville kaksi (2) kertaa ja tuhoamaan siinä ohessa sekä Hondamme potkurin että varapotkurin. Kaksi (2) potkuria kahden (2) tunnin sisään on varsin kehno suoritus jos sitä verrataan esimerkiksi koko tiimimme viimekesäiseen hajotettujen potkurien saldoon: nolla (0) potkuria. Tätä asiaa sivuten opin varsin taitavaksi potkurinvaihtajaksi sekä myös, että kaikkiin merikortteihin ei ole nähty tarpeelliseksi merkitä karikoita.

Laiska kolmipiikki(?) laistanut pesänrakennuksesta ja hyötykäyttänyt  rikkinäistä potkuria.

Lomien ja yhden työhaastattelun vuoksi tiimimme koko saavutti aallonpohjansa tällä viikolla kun kahdeksanhenkinen inventointitiimimme kutistui viiteen – mukaan lukien flunssaiset ja selkävaivaiset. Positiivista tässä on, että kaikki mahtuvat suuremmitta vaivoitta ruokapöydän ääreen ja vain yksi joutuu turvautumaan lattian kumipatjamajoitukseen. Eikä kolmen hengen saunaammekaan tarvitse juuri jonottaa. Väen vähyys tarkoitti myös blogivastuun siirtymistä täksi viikoksi vähemmistösukupuolen edustajalle. Ensi viikolla blogannee jälleen joku tytöistämme, toivottavasti tyynemmistä sääolosuhteista.

-Lari

Lintuja! - terveisiä Perämereltä

Heipä hei kaikki, Suvi täällä taas kirjoittelee teille Perämeren meritiimin kuulumisia. Tämä viikko on ollut vähän huono sään kannalta. Maanantaina sumu haittasi inventointia, tiistaina tuuli, keskiviikkona ukkonen ja torstaina jälleen tuuli. Ensi viikolle toivommekin oikein hyviä ilmoja, että toimistohommat jäisi vähemmälle ja tiimi pääsisi taas kunnolla töihin merelle!

Ukkosta, tuulta, vettä, rakeita...

Ajattelin vähän kertoa teille linnuista joita me ollaan nähty viimeisten viikkojen aikana. Merellä liikkuva ei voi välttyä näkemästä lintuja, ainakaan lokkeja, ja toki välillä kohdalle voi sattua harvinaisempikin laji. Laitetaanpas tähän alkuun muutamia kuvia linnuista ja saatte tunnistaa lajeja. Kirjoitan sitten tekstin loppuun oikeat vastaukset :)

 Lintu 1.

Lintu 2.

Lintu 3.

Lintu 4.

Lintu 5.

Kalajoen Lepäsessä mökin läheisyydessä pesi niin leppälintu, peippo kuin kirjosieppokin. Lisäksi rannoilla näkyi muun muassa taivaanvuohi, koskeloita, lokkeja, ja joutsenia. Hailuodossa olemme nähneet aika paljon kahlaajia, esim. karikukkoja, tyllejä ja punajalkavikloja. Osa tiimistä näki myös pikkulokkeja, mutta ne ovat vielä minulla bongaamatta. Täytyy siis piakkoin päästä Hailuodon rannoille kamera kädessä!

Tällä viikolla suunnattiin myös Krunneille tekemään merimetsolaskentaa. Itse jouduin valitettavasti jäämään veneeseen kivimieheksi kun merimetsoyhdyskunnan lähellä oli niin matalaa. Sekös harmitti, mutta eipä sitä aina voi saada mitä haluaa.

Manu laskemassa merimetsoja.

Johanna, Manu ja minä havaittiin tällä viikolla myös Suomessa harvinainen lintulaji. Saatiin näitä lintuja kuvattuakin, tosin kuvanlaatu ei ollut mitenkään huikea zoomailusta johtuen. Tästä lajista en nyt kuitenkaan voi sen enempää kertoa, koska lajin epäillään pesivän Perämerellä eikä ihmisiä kannata päästää pesintää häiritsemään. Hieno juttu kuitenkin!

Linnut ovat osana meidän arkea koko kesän ajan. Arkeen sisältyy kuitenkin paljon muutakin. Meritiimin "normipäivä" voisi olla seuraavanlainen: aamulla ylös klo 7, aamupala, sääennusteen tarkistaminen, päivän töiden suunnittelu, eväiden teko, työkamppeiden pakkaaminen, veneillä inventointipisteille, inventointia x-määrä tunteja, evästämistä, inventointia, paluu mökille, työkamppeiden purkaminen, akut ja patterit lataukseen, kartat ja muut paperit paikoilleen, kuvatut videot koneelle, päivällinen (joka yleensä nautitaan varsin myöhään), seuraavan päivän sääennusteen tarkistaminen ja töiden suunnittelu, saunominen ja nukkumaan meno.

 Inventointia matalalla pisteellä.

 Suklaa on hyvä eväs ;)

Normaalia arkea tietysti sekoittaa tuulipäivät, jolloin sitten istutaan koneiden ääressä syöttämässä tietoja inventoinneista ja tehdään erilaisia laitteiden huoltotöitä. Päivittäisestä lämpimästä ruuasta huolehtii normaalisti Essi ja me muut hoidetaan tiskit. Nyt Essin lomalla olemme vuorotellen tehneet ruokaa koko porukalle. Melkoinen haaste on ollut tämän suurperheen ruokkiminen, mutta kaikki ovat tehneet hyvää sapuskaa ja riittävästi nälkäiselle meritiimille :)

Linda ja Niina tutkimassa kasveja.

Johannalle tuli rasti tiskauslistaan!

Seuraava lyhyehkö selostus on osoitettu erityisesti Toppilan Meripäivillä Niinan kanssa keskustelleelle mieshenkilölle. Hän kyseli että minkälaisessa kasvillisuudessa hauki oleilee. Vastaus on että laikkumaisessa vedenalaiskasvillisuudessa. Lajista ei ole niin väliä, mutta esimerkkinä mainittakoon ahvenvita. Hauki tykkää väijyä harvassa ruovikossa ja korteikossa.

Video vedenalaisen luontopolun asentamisesta, kuvaaja Lari Järvinen.

Vastaukset lintukuviin: 1) tylli, 2) punajalkaviklo, 3) karikukko, 4) kalalokki ja 5) lapintiira ja poikanen.

 Maia ilta-auringossa Marjaniemen satamassa.

 Meritiimi esittäytyi Pekanpäivillä Raahessa.

Punajalkaviklo Hailuodossa.                                 

Hailuodon rantaa.

Kommelluksesta toiseen - terveisiä Perämereltä

Tällä viikolla on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista pientä. Essin ei tarvitse kuitenkaan lomallaan huolestua, täällä on kaikki oikein hyvin! J

Juhannuksen jälkeen autojen nokat osoitti kohti Kalajokea aamulla kahdeksan pintaan. Raahen jälkeen meidät pysäytettiin tien sivuun, koska risteyksestä oli tulossa pitkä kuljetus. Ja melekonen pitkä kuljetus se olikin! Sieltähän ilmestyi rekka joka kuljetti tuulivoimalan siipeä. Risteyksestä 8-tielle kääntyminen näytti todella vaikealta ja hitaalta puuhalta. Noh, vihdoin kun rekka oli risteyksestä päässyt ja ajattelimme, että nyt matka jatkuu, niin ei, sieltähän oli tulossa toinen samanlainen. Ehdittiin jo miettiä, että kai sieltä kolmaskin tulee, mutta kahden rekan jälkeen meidät päästettiin jatkamaan matkaa.

Pitkä kuljetus Raahessa, tuulivoimalan siipien siirto.

Kalajoelle päästyämme tutkimme mökillä karttoja ja mietimme mihin suuntaamme inventoimaan. Inventoimaan mentiin kaikilla kolmella veneellä, Maialla, Busterilla ja Bella Bambinalla (eli meidän kumiveneellä). Työt sujui hyvin, vaikka osa pisteistä oli hieman haastavia kun oli paljon karikoita. Haastetta toi myös navigointilaitteiden ja kännyköiden hetkellinen toimintahäiriö. Satelliittiyhteyksissä oli ilmeisesti jotain häikkää, mutta pisteille päästiin kartan ja GPS:iin käsin syötettyjen koordinaattien avulla.

Bella Bambina töissä.

Buster tauolla.

Sateella Maiassa saa hyvin suojattua kuvaamisvälineet.

Joskus kahden pisteen välillä saattaa ehtiä ummistaa silmänsä muutamaksi sekunniksi.

YLE:n uutiset kävivät tutustumassa meidän työhön pari viikkoa sitten. Toimittajat tulivat mukaan kun menimme inventoimaan ja haastattelivat Essiä. Meidän juttu tuli radiosta tiistaina klo 15.30 (tsekkaa tästä radio-juttu) ja tv:stä klo 17 ja 19 (tv-juttu).

Tiistaina nostettiin merestä kaikenlaista.

Keskiviikkona aloitettiin muutto Kalajoelta Hailuotoon. Johanna ja Manu ajoivat Maian meritse ja muut tavarat ja Buster tuotiin autoilla. Johannalta oli jäänyt kengät ja housut matkasta kun matka-asuna toimi pelastautumispuku. Siispä lounastauon yhteydessä suuntasimme Tokmannille etsimään hieman edustuskelpoisempaa asua… Alkuillasta kaikki tavarat oli saatu kuljetettua perille, ja maanantaina alkaa tositoimet Hailuodossa!

Viimeinen muuttokuorma oli isohko.

Johannan ostokset.

Tytöt Hailuodon lautalla.

Manu ja Lari pääsevät tällä kertaa edustamaan meritiimiä, kun Raahessa on viikonloppuna Pekanpäivät. Siellä kannattaa mennä vierailemaan lauantaina jo meidän poikien vuoksi, mutta myös siksi, että ohjelmassa on Nuoren herran juhlasukellus. Nuori herra on siis kopio Raahen museossa olevasta maailman vanhimmasta sukelluspuvusta.

Lopussa on vielä muutama kuva vedenalaisen luontopolun pystyttämisestä. Se on nyt siis kunnossa ja odottaa innokkaita sukeltajia!

Merellä töissä ja vapaalla - terveisiä Perämereltä

Essi on seuraavat kolme viikkoa kesälomalla joten Suvi jatkaa blogin kirjoittelua. Palataanpa ajassa viikko taaksepäin. Olin Toppilan Meripäivillä kertomassa ihmisille Perämeren meritiimin töistä. Pääsimme Niinan kanssa jututtamaan satoja ihmisiä ja kuulemaan monenlaisia tarinoita merellä liikkumisesta. Lauantaina sää oli aika kurja joten pidin pelastautumispukua päällä kun siinä oli niin mukavan lämmin ja se suojasi vesisateelta. Iltapäivällä menin katsomaan pelastusnäytöstä puku päällä ja pääsinkin osallistumaan siihen asuni vuoksi. Se oli tosi jännää!

Metsähallituksen vahvistus mukana pelastusnäytöksessä.

Kun olimme maanantaina päivällä inventoimassa nousi yllättäen kamala sumu! Näkyvyys oli ehkä kymmenen metriä ja kuvaushommat piti lopettaa siihen. Alkuillasta sää kuitenkin muuttui paremmaksi joten osa porukasta lähti vielä tekemään töitä. Päivästä tulikin aika pitkä, koska olimme lähteneet Oulusta liikkeelle aamulla kahdeksalta ja viimeiset tulivat inventoimasta illalla yhdeltätoista.

Tiistaina oli kova tuuli, joten jouduimme päiväksi sisähommiin. Tekemisen puutetta ei kyllä ollut, koska olimme parin viikon aikana saaneet tehtyä hommia hyvin. Ohjelmassa oli siis muun muassa excel-taulukoiden naputtelua. Monta tuntia kestänyt koneen naputtelu sai kuitenkin meidät hieman levottomiksi ja Essi ehdotti että olisikohan aika pitää tauko. Lähdimme siis porukalla kiertämään saarta jossa Kalajoella asustamme. Saari on todella kaunis ja sieltä löytyy monenlaista jännää. Päädyimmekin muun muassa hyppimään silokallioilla ja tutkimaan pirunpellon kivistä löytyvää kasvillisuutta. Retki oli oikein virkistävä ja sen jälkeen jaksoimme taas jatkaa sisätöitä.

Piristystä tuulipäivään

Työntekijät on terveitä kun ne leikkii? :)

Tehokasta työskentelyä tiistai-iltana vielä syönnin ja saunomisen jälkeen.

Tiistaina alkuillasta Aleksi saapui Vaasasta viettämään meidän kanssa yhden illan ja yön. Keskiviikkoaamuna kolme meidän tiimistä ja Vaasan vahvistus suuntasivat pohjoiseen laittamaan vedenalaisen luontopolun kuntoon. Me viisi jäljelle jäänyttä pakkasimme Busterin niin täyteen kuin mahdollista ja lähdimme tekemään pitkää työpäivää. Tarkoituksena oli päästä sukeltamaan, videokuvaamaan ja ottamaan pohjaeläinnäytteitä. Ja teimme kaiken suunnitellun! Juhannuksen vuoksi tämä työviikko oli normaalia lyhyempi, mutta olimme oikein tehokkaita ja pääsimmekin torstaina juhannuksen viettoon hyvällä omallatunnolla.

Buster melko täyteen lastattuna.

Nyt on kolme viikkoa töitä takana, mutta merelle täytyi päästä myös vapaa-aikana. Suuntasinkin juhannuksen viettoon Iihin Selkälettoon. Siellä pääsi mainiosti irtautumaan arjesta ja ottamaan rennosti hyvässä seurassa. Ensi viikolla onkin sitten edessä viimeinen viikko Kalajoella ja torstaina muutamme Hailuotoon.

                                             Juhannustaimen pyydystetty!                      Tytöt rentoutumassa  riippukeinussa.