Erään sukelluksen tarina - Operaatio ahven

Tällä viikolla kelit ovat hellineet Kokkolassa majailevia meribiologeja ja saimme töitä tehtyä hurjalla vauhdilla. Viikkoon on mahtunut monta hienoa hetkeä, mutta nyt aion kertoa teille tarinan eräästä sukelluksesta ja sen sankarillisista tapahtumista.

Tiistaipäivä alkoi kuin aivan tavallinen kenttäpäivä koko tiimin säntäillessä ympäri taloa ja sen tiluksia keräten merelle tarvitsemiaan tavaroita. 13 hengen porukkamme jakaantui pienempiin tiimeihin Kokkolan ympäristöön ja oma tiimini suuntasi Larsmon saaristoon. Vedimme sukelluslinjan pienestä kalliosaaresta ja keskustelimme kuinka tällaisilla matalilla sukelluksilla suurin riski on takertua esimerkiksi kalaverkkoon, erityisesti näkyvyyden ollessa heikko. Kun laskeuduimme alas linjan syvään päähän noin kuuteen metriin sukellusparini Juskun kanssa, kaikki pinnalta tuleva valo katosi ja pohjan pystyi näkemään vain lampun avulla naama 15 cm:ä pohjasta. Hitaasti, mutta varmasti lähdimme etenemään linjalla, minä edellä ja Jusku perässä. Näkyvyys oli noin puoli metriä ja Jusku nyki räpylääni tasaisin väliajoin, jotta tietäisin hänen tulevan perässä ja kaiken olevan hyvin.

Linjaköysi erottui tummassa vedessä heikosti

Puolessa välissä linjaa arviointiruudulle osui vielä pystyssä oleva, mutta selkeästi hylätty kalaverkko. Ohitimme verkon varovaisesti, ettemme jäisi siihen kiinni ja jatkoimme matkaa entistä hitaammin lisäyllätysten varalta. Pian sama verkko osui linjalle uudestaan, tällä kertaa mennen linjaköyden alta mytyssä. Huomasin verkkoon takertuneen ahvenen ja oletin sen surullisen kohtalon olleen ensin paniikissa sätkiä verkossa ja lopulta luovuttaa ja kuolla hitaasti siihen paikkaan. Osoitin ahventa Juskulle ja suureksi yllätyksekseni ahven olikin elossa! Juskulla oli pieni leikkuri mukana, joten hän antoi kameransa minulle ja alkoi selvittää ahventa irti verkosta. Tehtävä oli hyvin haastava, koska näkyvyys oli edelleen hyvin huono, Juskulla oli kädessä paksut kuivahanskat, joilla sorminäppäryys heikentyy huomattavasti ja koska pieni ahven ei kestä kovin kovakouraista käsittelyä. Jusku kuitenkin selvitti verkon ennätysajassa ja ahven pääsi uimaan vapauteen!

Ensimmäinen kohtaaminen verkon kanssa

Jusku irroittamassa ahventa

Tuuletimme hetken menestyksekästä pelastusoperaatiota ja jatkoimme linjalla etenemistä. Huomasimme kummatkin takertuneemme verkkoon, mutta saimme itsemme irrotettua ilman vakavampaa sotkeutumista. Sukelluksen jälkeen naarasimme vielä koko verkon ylös veneeseen, jotta se ei aiheuttaisi enempää turhia kala- tai sukeltajauhreja. Verkosta löytyi muutama iso ahven lisää, jotka eivät olleet olleet yhtä onnekkaita, kuin pelastamamme kala, vaan olivat vetäneet viimeiset vedet kiduksiensa läpi takertuneena verkkoon.

Jusku nostamassa verkkoa veneeseen

Sukelluksen jälkeen olo oli kaikkensa antanut

Jusku - ahventen sankari

 Tässä oli sankari-Juskun sekä erään onnekkaan kalan tarina. Ahvenelle toivotan mukavaa loppuelämää ja paljon jälkeläisiä ja teille lukijoille sekä Juskulle ja muille työkavereille oikein riemukasta juhannusta! Ja koitetaan pitää huoli niistä kalaverkoista, etteivät kalat jäisi niihin mätänemään! J

Toivottaa Perämeren tiimin luontokartoittaja Linda