Viime yönä Salomon-myrsky toi Tankarille Kokkolaan 23 max 27 m/s tuulen ja vaakasuoran vesisateen. Kokkolan Ruotsalossa meribiologien omakotitalon pihalla kaatui puu ja kasitieltä raivattiin aamulla useita tuulenkaatoja.
Minä nukuin teltassa. Ei ehkä kaikkein viisain päätös, mutta se syntyi osittain laiskuudesta, osittain mukavuudenhalusta. Yhdeksän maissa illalla huomasin, että teltta oli lähtenyt liikkeelle metallitapeista huolimatta. Oli siis tehtävä päätös - joko purkaa teltta sateessa ja 5 plus-asteessa 25 m/s tuulessa ja nukkua sisällä, missä minulla ei ole omaa rauhaa nukahtaa varttia vaille kymmenen ja herätä ennen kuutta lukemaan kirjaa, tai kömpiä heti yhdeksältä makuupussiin telttaan pitämään sitä paikoillaan ettei se lentäisi pois tuulessa.
Laiskuus ja mukavuudenhalu ajoivat minut telttaan. Naulitsin sen paikoilleen kahdella kymmenen kilon painovyöllä ja tutkin sisätilojen vahinkoja. Sisäkatto oli kastunut tuulen puolelta eli vettä alkoi tulla sisään mutta ei vielä mitenkään hälyttävässä määrin. Kääriydyin kahteen kesämakuupussiin ja yhteen untuvapussiin, vedin hupun korville ja yritin nukkua.
Tuulen pauhu oli valtava. En usko pitkään aikaan kuulleeni niin kovaa tuulen kohinaa puiden latvustossa. Erityisen kovan tuulenpuuskan tulon kuuli kaukaa - se koveni ja koveni, loppui täysin yllättäen ja sitten tuuli nappasi kiinni teltan välikattoon, paukutti sitä ja tärisytti lattiaa. Sade rummutti kattoa.
Torkahtelin ja mietin monta kertaa, pitäisikö täältä vääntäytyä sisätiloihin. Mutta sitten olisi pitänyt myös kantaa ilmapatja, laukut, makuupussit, lakanat ja kaikki sisälle taloon sekä purkaa läpimärkä teltta myrskytuulessa ja kaatosateessa. Päätin joka kerta laiskuuttani jäädä lämpimään makuupussiin. Minulla ei ollut kylmä eikä märkä vaan oikein mukavaa kolmen makuupussini sisällä, huolimatta siitä että tuulenpuuskat aina välillä painoivat teltan lähes linttaan ja märän seinän kiinni makuupussin selkämykseen.
Aamuyöstä kuului kaatuvan puun rätinää. Kävin katsomassa, se oli pihan toiselta puolelta tielle kaatunut puu. Teltta oli liikkunut tuulessa melkein puoli metriä vaikka olin ollut sen sisällä ja sen painona oli ollut painovöitä ja se oli ollut pultattuna kiinni nurmikkoon.
Aamulla jouduin joka tapauksessa korjaamaan märän teltan pois viiden asteen lämpötilassa, vesisateessa ja 24 m/s tuulessa eli lopputuleman kannalta iltainen laiskuus ei ehkä kannattanut. Mutta enpä ole ennen nukkunut teltassa 27 m/s tuulessa. On nyt sitten sekin koettuna.
Muuten viikko on mennyt hienosti - kiersimme autolla kartoittamassa rantapisteitä mm. Kokkolan asuntomessualueella ja pienillä rantaan rakennetuilla viheralueilla. Kysyimme kesämökkiläisiltä, saammeko käydä kurkistamassa pinnan alle heidän mökkirannoissaan. Ja makasimme mahallamme mudassa tutkailemassa fladan kasvillisuutta.
Normi viikko siis.
Essi Keskinen
Pelastautumisharjoitus |
Matalaa on Kokkolassakin. |
Iltajumppa |
Bellan siirto satamaan |
Haisevien pelastautumispukujen pesua - kumma miten hienhaju jää kiinni kumisiin mansetteihin! |
Onko tämä nyt meribiologin vai kosteikkobiologin hommia? Vesi on noin 40 cm matalalla eli normaalisti tässäkin olisi enemmän vettä. |
Sulku, josta mentiin kumivene Bellalla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti