Vedenalaiset maisemat snorklaamalla

Meriajokasniittyä

Snorklaus on loistava tapa tutustua Itämeren vedenalaisiin maisemiin. Se on melko edullista ja sitä on helppo tehdä ilman sen kummempaa kokemusta tai koulutusta. Näin ollen se on hyvin kaikkien ulottuvissa ja vettä sekä kauniita vedenalaisia maisemiahan Suomessa riittää vaikka millä mitalla.

Rakkolevää ja hauraa

Laitteilla sukeltamisella on eittämättä oma paikkansa, mutta snorklauksella on, edellä mainittujen lisäksi, hyviä puolia myös laitesukellukseen verrattuna. Ilman raskaita ja hieman kömpelöitä sukellusvarusteita vedessä pystyy liikkumaan ketterästi ja monipuolisesti. Tällöin maisemia pystyy ihastelemaan laajemmalla säteellä, koska liikkuminen on nopeampaa. Jos näitä maisemia on kiinnostunut myös valokuvaamaan, tällöin suurena etuna on ketteryyden mahdollistama perspektiivien monipuolisuus. Kevyellä varustuksella pystyy itsensä vääntämään jos jonkin näköisiin asentoihin ja näin ollen kuvaamaan pohjaa ja vesipatsasta uusista näkökulmista.

Siloneula haarukkalevään ja sinisimpukoihin kietoutuneena

Samat snorklauksella saavutettavat edut pätevät myös vedenalaisen kasvillisuuden inventointiin, silloin kun tämä tapahtuu matalassa vedessä. Läntisellä Suomenlahdella teimme tänä kesänä snorklaamalla erityisesti uhanalaisten lajien kartoituksia matalissa lahdissa ja fladoissa. Tämä on oivallinen tapa juuri nopeutensa ja laajan toimintasäteensä ansiosta. Snorklaamalla käy nopeasti läpi laajemmankin lahden, ja tämä on hyödyllistä etenkin siinä tapauksessa kun lahti liian matala saavutettavaksi veneellä eikä laitteilla sukeltaminen ole tällöin hirveän mielekästä. Snorklaus on kätevä tapa alustavaan kartoitukseen ja etsimiseen, jolloin tarkempi inventointi voidaan tehdä kaikkein mielenkiintoisimmalta vaikuttavassa paikassa, jolloin myös haluttujen lajien löytyminen on todennäköisempää. Tarpeeksi matalassa vedessä pystytään snorklaamalla tämän lisäksi tekemään myös varsinaisia linjainventointeja sekä valokuvaamaan erilaisia habitaatteja myöhemmin tietokoneelta tulkittavaksi ja tuottamaan kuvamateriaalia näistä ympäristöistä.

Juho kuvaamassa hiekkapohjan kasvillisuutta

Elokuussa Läntistä Suomenlahtea ja varmasti muitakin Suomen merialueita, piinannut matalapainevoittoinen ja tuulinen säätyyppi, vaihtui korkeapaineeseen ja mietoihin tuuliin. Tällä oli työnteon helpottumisen ohella myös toisenlaisia odotettuja seurauksia, kun sinilevät alkoivat runsastua ja nousta veden pintakerroksiin. Teimme elokuun loppupuolella matalille pehmeille pohjille asetettujen laattojen viimeiset arvioinnit, jolloin sinilevälautat olivat levittäytyneet jo Läntisen Suomenlahden saariston jokaiseen lahdelmaan. Jo veteen meneminen tuntui tällöin melko vastenmielistä, puhumattakaan useamman tunnin kestävän inventoinnin tekemisestä. Päätimme kuitenkin hypätä mössöiseen veteen ja saimme inventoinnit suoritettua ilman sen kummempia ongelmia, mutta hirveän miellyttäväksi kokemukseksi tätä ei missään nimessä voinut kutsua. Sama paikka oli veden alla kuin eri planeetalta verrattuna aikaisemmin kesällä vallinneisiin olosuhteisiin.

Rakkolevä sinileväsumussa

Sinilevien massaesiintymisen ja niiden seurauksena tapahtuva, onneksi väliaikainen, vedenalaisten maisemien täydellinen muuttuminen, konkretisoi Itämeren ongelmat käsin kosketeltaviksi. Toivottavasti Itämeren hyväksi tehtävä työ, jonka keskeisenä osana myös VELMU-työt ovat, tuottaa tulosta ja pääsemme myös tulevaisuudessa ihailemaan Itämeren kauniita ja ainutlaatuisia vedenalaisia maisemia.

Juuso Haapaniemi

Tuulenkalaparvi hiekkapohjan yllä

Rakkolevää ja hapsivitaa

Rakkolevä kurottaa kohti taivasta

Meriajokasniitty ja korvameduusoja

Yksinäinen jouhileväpuska kiveen kiinnittyneenä

Ahvenvita