Ryhmässä on voimaa

Viime kesänä neljän hengen mökkiin mahtui hyvin yksitoista meritiimiläistä joten tänä kesänä kahdeksalla ei tee tiukkaakaan. Pöydästäkin näkyy vielä pintaa eli tyhjää tilaa jäi käyttämättäkin.

En ole koskaan uskonut sanontoihin "Joukossa tyhmyys tiivistyy" tai "Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa". Ainakaan niitä ei voi yksiselitteisesti käyttää aina ja joka paikassa. 

Perämeren meritiimi on nyt täysilukuinen eli kahdeksan hengen vahvuinen. Tyttöporukkaamme liittyi maanantaina kolme miestä eli sukupuolijakaumaakin saatiin hiukan korjattua.

Tämän viikon agendassa on ollut laittaa viimeisen kuukauden rästissä olleet kiinteät linjat paikoilleen ja sukeltaa ne. Tuuli on estänyt kaikki hyvät työskentely-yritykset jo muutaman viikon ajan mutta nyt otettiin härkää sarvista ja käytiin laittamassa suojaisen puolen linja paikoilleen Kalajoelle 12 m/s luoteistuulessa. Ensimmäinen ryhmä vei linjan paikoilleen, toinen ryhmä kävi sen sukeltamassa. Kumpaankin tiimiin saatiin allokoitua neljä henkeä. Näin saatiin uusia ja reippaita ihmisiä työnnettyä merelle sitä mukaa kun väsyneitä ja nälkäisiä saapui takaisin rantaan.

Anttikarvon rannassa hiukan tuulee, mutta aallokko ei kuitenkaan pääse näin suojaiseen paikkaan.

Minä olen aivan selvästi ryhmäihminen. Nautin siitä, kun ympärillä on ihmisiä. Ei tietysti liikaa, mutta juuri sopivasti. Tykkään puheensorinasta ja siitä ettei tarvitse tuntea oloaan orvoksi. Tiiminjohtajuus on myös minulle se mieluisin työtehtävä - kuinka saada työt tehtyä hyvin ja tehokkaasti samalla kun kaikki ryhmän jäsenet vielä viihtyvät ja jaksavat töissään. Tästähän se minun DISC-analyysinikin kertoi - saan työt tehdyksi paremmin motivoimalla ryhmää tekemään ne kuin tekemällä kaiken itse.

300 m mittainen narukerä painaa aika lailla :)

Tänä kesänä olen kuitenkin taas kerran saanut muistutuksen siitä, että kaikki eivät pidä samoista asioista kuin minä itse. On helppo unohtaa että joku ei ehkä viihdykään jos itsellä on tosi kivaa. Kaikki eivät pidä isoista ja meluisista laumoista ympärillään koko ajan ja tarvitsevat paljon enemmän yksityisyyttä kuin minä. Kaikki eivät työskentele samalla tahdilla kuin toiset vaan tarvitsevat enemmän harkinta-aikaa ja rauhallisemman päivän. Kun itse ei tarvitse rauhaa toisilta juuri koskaan ja jaksaisi reipasta tahtia lähes aamusta iltaan niin kauan kuin vaan saa työskennellä maastossa ja tiimin kanssa, hyvältäkin lähiesimieheltä saattavat unohtua ne, joille samat säännöt eivät päde. Enkä edes väitä olevani hyvä lähiesimies, mutta siihen yritän pikkuhiljaa pyrkiä.

Suuren tiimin vahvuus on kuitenkin juuri se, että jos yksi väsähtää, toinen voi ottaa paikan. Kun yksi tykkää tehdä toista, toinen on vapaa tekemään jotain muuta. Yksi osaa yhtä, toinen toista. Yksi inhoaa tiskausta, toisesta se on päivän paras asia. Hyvä tiimi on aina paljon enemmän kuin osiensa summa, erityisesti silloin kun jokaisen annetaan tehdä sitä, missä hän parhaiten kukoistaa ja missä hän viihtyy.

Vähähuiturissa sukeltamassa kaksi viikkoa sitten rästiin jäänyttä linjaa. Tuon päivän jälkeen ei ole ollut hetkeäkään tyyntä.

Tänään todistimme taas ryhmän voiman. Keskiviikkoillalle ja torstaille ennustettiin vihdoin viimein tyyntä keliä. Kolme henkeä lähti Kalajoelta ajamaan kohti Torniota sukeltamaan sitä kiinteää seurantalinjaa, joka minulta jäi kaksi viikkoa sitten kesken kun tytöt joutuivat kiskomaan minut narusta pintaan tuulen noustessa yllättäen ja veneen irrotessa ankkurista. Sen jälkeen ei olekaan tullut tilaisuutta yrittää linjaa uudelleen. Samaan aikaan toinen auto suuntasi kohti Virpiniemen Merivartioasemaa laskemaan Incan ja laittamaan paikoilleen Oulun edustan kaksi kiinteää linjaa. Tähän autolliseen saatiin ujutettua kolme linjanlaittajaa ja kaksi sukeltajaa. 

Tornion auto minä mukanaan palasi juuri takaisin toimistolle ja sain myös viestin Incalta, että molemmat linjat ovat paikoillaan, 300 m linja on sukellettu ja nyt lähdettiin sukeltamaan vielä 100 m linjaa.

Hommat siis hoituvat vihdoin viimein ja tästä on hyvä lähteä juhannuslomalle mietiskelemään tehtyä työtä mutta myös sitä, miten vielä paremmin ottaa jokainen yksilö huomioon tiimityöskentelyssä. Avainasemassa on sekä se, että jokainen kertoo, jos asiat ovat jollain lailla pielessä ja kuinka niitä voitaisiin parantaa, ja yhtä lailla se, että tiiminvetäjä pystyy reagoimaan ja haluaa reagoida tilanteeseen jollakin järkevällä tavalla.

Koska minähän haluaisin, että kaikilla olisi aina yhtä kivaa ja hauskaa maastossa kuin minulla, että jokainen kokisi itsensä tärkeäksi tiimin kannalta ja että jokainen saisi tehdä mielekästä työtä. 

Kiitos mahtava Perämeren meritiimi tästä viikosta! Nyt on NIIIIN hyvä lähteä juhannuslomalle!

Essi Keskinen

Kalajoen merivartioasema toimii Maian laiturina.

Suvi on mielissään kun on vihdoin saanut Maian vesille :)

Juhlimme Larin syksyisiä kolmekymppisiä. Suvi väkerteli upean kakun joka maistui juuri niin hyvältä kuin se näyttää.

Hyvä ruoka, parempi mieli!

Maisemakonttorissa.

Välillä paistaa aurinkokin ja on tyyntä. Torniojoelta on hyvä suunnata kohti Perämeren kansallispuistoa.

Perämerellä rannat ovat loivia ja linjat alkavat matalasti.

300 m köyttä ja painoja valmiina!

300 m linjaköysi painoineen valmistuu kauniissa auringonpaisteessa.