torstai 24. lokakuuta 2024

Kauan odotettu Velmu escape!

 

Kuvakaappaus Velmu escapet -nettipakopelin aloitussivulta
Velmu-pakopelin pelaaminen alkaa videosta, jossa esitellään taustatarina. Pelin kesto vaihtelee, itselläni meni noin puoli tuntia.

Velmu-ohjelma on tänä vuonna jo 20-vuotias, onnittelut Velmulle! Myös tämä virtuaalinen pakohuonepeli on julkaistu juhlavuoden kunniaksi. Kadonnut meribiologi -peliä voi pelata ilmaiseksi osoitteessa https://www.unlockit.fi/velmu.

Peliä suositellaan nuorille ja aikuisille, ja mainostetaan esim. osaksi biologian opetusta lukiolaisille. Tavoitteena on kannustaa jokaista kiinnostumaan Itämeren ainutlaatuisesta vedenalaisesta luonnosta. Odotettavissa on siis opettavainen pelikokemus, mikä ei sinänsä kuulosta kovin jännittävältä, vaikka kyseessä onkin pakopeli.

Peli alkaa videolla, jossa annetaan taustatarina. Kateissa on meribiologi, joka viettää kesät eristäytyneenä saarella, jonka tarkkaa sijaintia kukaan ei tiedä. Pelin tarkoituksena on vihjeiden ja erilaisten tehtävien kautta paikantaa meribiologi.

Taustatarinan myötä peli muuttui heti itselleni jännittävämmäksi. Pelatessani olin vielä kesäisten Velmu-kartoitusten parissa maastomajoituksessa eräällä Perämeren saarella, jolla vietin toisinaan myös viikonloppuja itsekseni muun tiimin lähdettyä mantereen puolelle.

Pelasta meribiologi ennen kuin on liian myöhäistä…

 

Kuvakaappaus Velmu-escape -pakopelistä kallioisesta saaresta, jolla pikku mökki
Yksi Velmu-pakopelin tehtävistä alkaa tästä. Mielestäni peli on visuaalisesti tosi nätti. Tosin sain kesän aikana oppia, että tämän tyyppiset kallioluodot eivät ole lainkaan tyypillisiä Perämerelle, ja sen kyllä huomaa, että peli on tehty sijoittumaan Hangon ympäristöön.

Täytyy tähän heti alkuun tunnustaa, että en yleensä pelaa minkäänlaisia pelejä, koska en pidä säännöistä. Tämän kesän kenttätiiminikin tietää sen varsin hyvin, sillä iltaisin kun lautapelit kaivettiin esiin, minä vetäydyin omaan huoneeseeni. Olen kuitenkin tosi kilpailullinen, vaikka en sitä haluaisi aina myöntää. Kun Velmu-pakopelin ensimmäinen tehtävä meni heittämällä läpi, huomasin käteni nousseen tuuletukseen ja mieleni vallanneen tutut ajatukset. Vaikka minun oli tarkoitus ottaa tätä blogia varten kuvia, oli pakko pelata yhden kerran ihan täysillä, ehtisihän sitä pelata sitten toisen kuvanottokierroksenkin.

 

Kuvakaappaus Velmu-escape -pakopelistä, missä vihjeinä kasvi, atrain ja partainen mies
Tällainenkin voi olla pakopelin vihje. Haussa on yksi yhdyssana, joka liittyy oleellisesti omaankin työhöni Velmu-kartoittajana. Tämän sanan latinankielistä versiota tulee kirjoiteltua kesäisin kartoituslomakkeisiin uudelleen ja uudelleen.

Vaikka itse pähkäilinkin kaikkien tehtävien parissa enkä suostunut luovuttamaan, niin oman kilpailuviettinsä puitteissa voi hyödyntää pelin tarjoamia vihjeitä. Pelaamisen kuuluisi kuitenkin olla hauskaa ja viihdyttävää, eikä hampaat irvessä vääntämistä. Tosin itselläni oli pelissä myös ammatillinen ylpeys, kyllähän minun nyt pitäisi päästä meribiologia-aiheinen peli läpi vaikka silmät kiinni!

 

Kuvakaappaus Velmu-escape -pakopelistä jossa robotti tarjoaa apua
Jos pulma ei meinaa ratketa, voi aina avata vihjeen. Toki siitä seuraa aikasakko, mutta myös onnistumisen iloa, kun vihdoin saa ratkaistua vaikean tehtävän.


 

Kuvakaappaus Velmu-escape -pakopelistä jossa huone, jossa kassakaappi ja kassakaapin puhelimen näppäimistöä muistuttava lukitusnäppäimistö
Perinteinen arvaa tai siis päättele koodi -pulma. Kuvassa näkyvistä asioista osan voi valita hiirellä, ja ne avautuvat vihjeiksi. Tässä tehtävässä taisi itsellänikin hieman kestää…

Tehtäviin ja niiden väliin on upotettu tietoa niin Velmu-ohjelmasta kuin esimerkiksi Itämeren avainlajeista. Näissä pysytellään kuitenkin hyvin yleissivistävällä tasolla, eikä mielestäni mennä niin syvälle, että pelikokemus kärsisi. Vaikka opettavainen näkökulma on paljon esillä, peli on silti hyvin viihteellinen. Jos taas oikeasti kiinnostuu enemmän, niin esimerkiksi nämä Velmu-kalakortit voi ladata pelin kautta omalle laitteelle.

 

Kuvakaappaus Velmu-escape -pakopelistä jossa tietokortti vaskikalasta
Lajikortti. Pelillä on selkeästi myös opettavainen puolensa, ja se näkyy osassa tehtäviä: vastatakseen oikein on luettava tai ainakin selattava näitä kortteja läpi. Paitsi toki tietäjät tietää kalojenkin biologiasta kaiken jo valmiiksi, itse jouduin vähän kertaamaan korteista.

Kuvakaappaus Velmu-escape -pakopelistä jossa aukeamallinen tekstiä ja kuvia kuin päiväkirjasta
Aukeama meribiologin päiväkirjasta. Tässäkin tekstissä on hieman opettavainen sävy, mutta mielestäni ihanasti käy ilmi myös luonnonsuojelullinen näkökulma, joka on varmasti kaikille Velmu-työntekijöillekin tärkeä. Omaan korvaani kuitenkin särähtää se, että meribiologi työskentelisi yksin – maastotöissä meillä on aina tiimi mukana. Ja näytteitä säilytetään tietysti jää- eikä kassakaapissa, hehheh.

Osassa tehtäviä on käytettävä nettiä apuna, ja yhdessä on onnistuttu saamaan pelaaja tutustumaan myös Velmu-karttapalveluun. Itsekin olen käyttänyt havaintoja tarkastellessani Velmu-karttapalvelua laji.fi -sivuston ohella. Velmun palvelussa on mainittu esim. aineiston kartoitusmenetelmä ja lajin peittävyys, mutta siellä ei kuitenkaan ole sellaisia lajeja, joista on vain vähän havaintoja. Laji.fi:ssä taas on kattavasti kaikki Suomessa tavatut lajit, ja sinne kootaan aineistoja monesta eri lähteestä harrastajia myöten.

Kuvakaappaus Velmu-karttapalvelusta
Velmu-karttapalvelua hyödynnetään pelissä. Tämä onkin yksi suosikeistani, karttapalvelusta näkee konkreettisesti myös oman työnsä tuloksia. Ja onhan se merentutkijalle mielenkiintoista selailla lajihavaintoja eri puolelta rannikkoa… eikös kaikki tee niin pimeinä syysiltoina?

Myönnettäköön, että Velmu-pakopeli oli ihan hauska pelata läpi, vaikka pelien ystäväksi en ainakaan julkisesti vielä tunnustaudu. Hienoa, että Velmu-ohjelmaa juhlistetaan tänä vuonna monella tapaa, sillä se kyllä ansaitsee huomiota. Ohjelman tuottama aineisto on ainutlaatuista ja tärkeää. Toivotan Velmulle pitkää ikää, toivottavasti nähdään kartoitusten merkeissä ensi kesänäkin.

 

Kuvakaappaus Velmu-escape -pakopelistä jossa TV-uutisessa meribiologi on löytynyt
Meribiologi pelastettu!


Sara Karvo, luonnonsuojelun asiantuntija


Velmu 20 -logo


 

maanantai 21. lokakuuta 2024

Kun lajista ei ole tietoa

 

Minigrip-pussissa roikotetaan kivessä kiinni olevaa levänäytettä
Mitä suolilevää tämä mahtaa olla? DNA sen paljastaa. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

Wikipedia kertoo, että lajin ” …Uhanalaisuus määritellään siten, että eliölajiin tai sen populaatioon kohdistuu lopullisen häviämisen vaara. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokituksessa varsinaiset uhanalaiset lajit kuuluvat luokkiin VU (vaarantunut), EN (erittäin uhanalainen laji) ja CR (äärimmäisen uhanalainen laji).” Uhanalaisten lajien lisäksi ovat myös elinvoimaiset (LC), hävinneet ja erilaiset arviointiin soveltumattomat (mm. vieras- ja tulokaslajit). Tässä blogissa meitä kiinnostavat kuitenkin ns. DD-lajit eli puutteellisesti tunnetut (data deficient) lajit.

Kuvakaappaus Punaisesta kirjasta uhanalaisuusluokituksista Suomessa ja Euroopassa
Vuonna 2019 Suomen lajien uhanalaisuus arvioitiin viime kerran. Kriteeristö on sama kuin kansainvälisen IUCN:n (Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto). Kuvakaappaus: Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s.

Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Tytti Turkia LIFE IP Biodiversea -hankkeesta kertoo, että ”puutteellisesti tunnetulla tarkoitetaan lajia, joka on jouduttu jättämään arvioimatta Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa. Puutteellisesti tunnetut eivät siis välttämättä ole uhanalaisia, vaan niistä ei tiedetä riittävästi. Yksi mahdollinen syy havaintojen vähäiseen määrään on, että lajia ei esiinny tavanomaisella kenttäkaudella, kesällä.”

Talvinen ja luminen kuva merenrannikosta
Heti jäidenlähdön jälkeen huhtikuussa merivesi oli 1-asteista. Tämä on yksi syy, miksi kenttäkausi alkaa vasta kesäkuulta. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

Muita syitä sille, että laji luokitellaan harmilliseen DD-kategoriaan, voivat olla esim. vaikea tunnistettavuus (lajintunnistus vaatii erityisosaamista tai erityisen hyvää mikroskooppia tai lajin morfologia muuntelee niin paljon, että yksilön tunnistaminen maastossa ilman DNA-tunnistusta on vaikeaa tai mahdotonta) tai erikoinen fenologia (Tieteen termipankki tietää kertoa, että fenologia on ”Tutkimusala, joka selvittää biologisten ilmiöiden suhdetta ilmastotekijöihin, erityisesti vuodenaikaisvaihteluun.”) Kaikkien tuntema fenologia-esimerkki on jokakeväinen leskenlehti, jonka kukat ilmaantuvat ensin, ja vasta kukkien kuihtumisen jälkeen saapuvat lehdet. Moni ei tunne leskenlehden lehteä, ainoastaan kukan, koska nämä eivät (yleensä) esiinny samaan aikaan ja siksi kukat ja lehdet on vaikea mieltää samaksi lajiksi. Samalla tavalla jotkin vedenalaisetkin lajit voivat muunnella vuodenaikojen mukaan.

Näyte minigrip-pussissa maastossa
Näytteistä otettiin kuvat myös niiden löytöpaikoilta eli habitaateilta eli elinympäristöistä. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

Yksi syy lajin tietovajeeseen voi olla yksinkertaisesti se, että näytteitä on vaikea saada. Kun aloitin Metsähallituksen meribiologina Perämerellä vuonna 2006, vellamonsammal oli luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi (RT), koska siitä ei ollut montaa havaintoa Perämerestä. Kun minä ja kollegani aloimme sukeltaa Perämeressä, kävi ilmi, että vellamonsammalta löytyy lähes 95 % todennäköisyydellä jokaiselta sukelluskohteelta, jossa on kivikkoa 1-7 m syvyydellä. Vellamonsammal on niin pieni, että se ei näy videolla, se kasvaa sen verran syvällä, että sitä ei löydä kahlaamalla, ja se on niin hyvin kiinni kivissä ja pieni, että ei tule ylös haralla. Ainoa mahdollisuus löytää se on siis sukeltaa, eikä Perämeressä ennen Velmu-kartoitusten alkua oltu sukellettu systemaattisesti vesikasvillisuuden kartoittamiseksi. Seuraavassa uhanalaisarvioinnissa vellamonsammal putosi pois uhanalaisten listalta, kiitos runsaan Velmu-aineiston. Laji olisi siis RT-luokituksen sijaan voinut alun perin olla myös DD, puutteellisesti tunnettu, mutta tätähän ei tiedetty, vaan sen kuviteltiin olevan harvinainen.

https://metsahallitusmerella.blogspot.com/2019/03/punainen-kirja.html

Henkilöt pelastautumispuvuissa veneen kannella katsomassa karttoja
Minne mennään seuraavaksi? Toimistossa lajin aiemmat havainnot on katsottu kartalta ja valittu sopivia paikkoja, joita käydään katsomassa maastossa DD-lajien metsästyksessä. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

LIFE IP Biodiversea-hankkeessa päätettiin pyrkiä karsimaan tietopuutteita nimenomaan vuodenaikaisuuteen ja vaikeaan määritettävyyteen liittyvissä ongelmissa.

” Tästä syystä Biodiversean maastotiimi on liikkeellä heti jäiden lähdettyä etsimässä kevätleviä. Etsinnässä on etenkin tötterösalaattilevä Monostroma grevillei. Se vaatii suolaista vettä, joten tiimi liikkuu Saaristomeren ulkosaaristossa. Sukeltajat käyttävät kuivapukuja, mutta +1-asteinen vesi tuntuu silti kylmältä. Tötterösalaattilevältä vaikuttavaa levää on löydetty useasta paikasta, mutta havainnot varmistuvat vasta DNA-näytteiden tutkimisen jälkeen, koska lajia on hyvin vaikea erottaa muista samannäköisistä lajeista, etenkin itämerensalaattilevästä Monostroma balticumista pelkästään mikroskooppisten tuntomerkkien avulla.Sekvensoinnin eli DNA:han perustuvan lajintunnistuksen tekee  Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, jolle toimitetaan myös herbaarionäytteet” Turkia kertoo.

Pitkulaisia leviä järjestettynä paperille
Sama suolilevä herbaarionäytteenä... Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

Leviä kivellä veden alla
...maastossa Bredskärenin rannassa... Kuva: Anna Lyssenko / Metsähallitus

Levänäyte lautasella vedessä
...ja lautasella ennen herbaarioon ja DNA-sekvensointiin vientiä. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

Viime talvena Turkia teki karttatarkasteluja siitä, mistä esim. tötterösalaattilevää on aiemmin löytynyt. Keväällä jäiden lähdettyä etsittiin tötterösalaattilevää ja viime viikolla lokakuussa Biodiversean tiimi on käynyt etsimässä suolileviä samoilta paikoilta, eli paikoilta, joista laji todennäköisimmin löytyisi. Hyvin on tärpännyt, oletettua tötterösalaattilevää ja suolileviä on löytynyt n. 175 näytettä.

Kasvinäytteiden käsittelyä ja kuivausta saunassa
Biodiversean DD-maastotyöporukka ei kevään ja syksyn aikana päässyt kertaakaan saunaan, koska huone oli ihan muussa käytössä. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

Kasvinäytteitä minigrip-pusseissa ja näytesarjoissa ämpäreissä
Suuren näytemäärän hyvät ja huonot puolet: paljon näytteitä DNA-testausta ja herbaariota varten, paljon näytteitä käsiteltäväksi, kuivattavaksi ja dokumentoitavaksi illalla maastotyöpäivän jälkeen. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

Turkia naureskelee, että työ sopii hänelle teestä pitävänä kissaihmisenä kuin nakutettu. Hän selittää, että DNA-näytteet säilötään ensin yhden kupin paperisiin teehaudutuspusseihin, jotka imevät hyvin kosteutta, ja sen jälkeen ne haudataan kissanhiekkaan, joka edelleen imee kosteutta itseensä. Herbaarioon säästettävät näytteet puolestaan on helppo saada kauniisti paperille esim. muoviselta maalitelatelineeltä. Maalikotelo täytetään vedellä, näyte päästetään sinne kellumaan ominpaan asentoonsa, veteen näytteen alle ujutetaan paperi ja näyte vedetään sievästi paperille kaltevaa liuskaa pitkin. Jos märän ja lötkön, veden alla kauniisti hulmuilevan levänäytteen vain lätkäisee kuivalle paperille, tuloksena on lähinnä nuuskamälliä muistuttava läjä. Koko lajin habitus eli ulkonäkö sen luontaisessa ympäristössä menetetään. Siksi vedenalaiset lajit täytyy onkia paperille veden alla.

Vene tyynessä vedessä auringonpaisteessa meren rannassa
Välillä maastotöitä pääsee tekemään uskomattoman upeissa maisemissa ja erityisesti säässä... Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

Henkilö pelastautumispuvussa hyvin synkän taivaan alla hämärässä merimaisemassa
...välillä vähän heikommassa säässä. Kuva: Anna Lyssenko / Metsähallitus

Meribiologisissa töissä käytetään muutenkin paljon ns. käsikauppatavaraa, joka on normaalisti käytössä kaikkialla muualla paitsi luonnonsuojelussa. Näytteet on hyvä kerätä kaupan hevi-pusseihin tai pesupusseihin, harsopusseihin, joissa on valmiiksi hyvä, suljettava suuaukko, tai minigrip-pusseihin, jotka nimetään yksilöllisesti. Sukeltajan poiju on yleensä koiran flex-talutushihnan päässä, koska silloin pallo on juuri sukeltajan yläpuolella eikä vaju tuulen mukana ”alavirtaan”. Leikkuulauta on äärimmäisen kätevä kirjoitusalusta, koska siinä on valmiiksi kädensija ja siihen mahtuu teippaamaan A4-kokoisen kartoitusprotokollan.

Pakettiauton perä hyvin täynnä kaikenlaista vedenalaisen luonnon kartoitusvälineistöä
Meribiologinen työ on todellakin välineurheilua. Eikä tässä ole vielä edes SUP-lautoja, kumivenettä tai sukellusvälineitä. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

Marraskuussa odotellaan DNA-näytteiden tuloksia Luomukselta ja silloin toivottavasti tiedetään, mitä lajia sitä on tullut kerättyä. Tämä hanke on siinä mielessä tutkijalle hyvin kiitollinen, että mikä tahansa tulos (paitsi liian vähäinen määrä DNA:ta tai muu DNA-määrittämiseen liittyvä epävarmuus) on hyödyllinen – jos lajit ovat sitä, mitä niiltä odotettiinkin, tulos on hyvä, jos lajit ovat jotain muuta, tulos on hyvä, jos eri näköiset lajit ovat samaa lajia, tulos on hyvä ja jos saman näköiset lajit ovat eri lajeja, sekin on hyvä tulos. Hyvä tulos on myös laadukas absence -data eli varmistettu tieto siitä, että lajia EI esiinny jossakin, eikä lajin puuttuminen johdu siitä, että sitä ei vain olisi löydetty tai tunnistettu.

Näytepussi maastossa merimaisemassa
Näytepussit uusiokäytetään, kunnes ne vuotavat tai niiden suljin ei enää toimi. Dalskärin levänäyte kuvattuna "luonnollisessa elinympäristössään". Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

Joka tapauksessa tieto lisääntyy ja ensi kesänä, jolloin kartoituksia on tarkoitus jatkaa aiemman tiedon pohjalta laajemmalla maantieteellisellä alueella, kaikkia tänä vuonna kertyneitä oppeja voidaan käyttää hyväksi. Ensi kesänä näytteenottosyvyyttä on myös tarkoitus syventää – tänä kesänä monet näytteet kerättiin kahlaamalla ja vesikiikaroimalla rannalta tai snorklaamalla, ensi kesänä on tarkoitus sukeltaa vielä enemmän.

Tyyni merimaisema ulkosaaristossa
Parhaimmillaan maastotyö on aivan ihanaa. Erityisesti loppusyksyä ovat vaivanneet kovat tuulet, keväällä tyyniäkin sentään löytyi. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus


Lajien uhanalaisuusarviointi tehdään Suomessa kymmenen vuoden välein. Ollaan siis hieman arviointivälin puolivälin jälkeisellä ajalla eli seuraavaan arviointiin on vielä sen verran aikaa, että nyt saatavat tulokset voivat vaikuttaa. Ehkä jokin nykyinen DD-laji löytyy seuraavassa arvioinnissa jostain muusta kategoriasta.

Essi Keskinen

Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan komissio tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.


Life-, Natura 2000- ja Biodiversea -ohjelmien ja hankkeiden logot

Levänäyte minigrip-pussissa merimaisemassa
Bärkskärin levänäyte löytyi tästä rannasta. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus



Levänäyte paperilla
Bärskärin levänäyte herbaarioon menossa. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus


Levänäyte lautasella vedessä
Bärskärin levänäyte lautasella ennen DNA-näytteeksi lähtöä. Kuva: Tytti Turkia / Metsähallitus

torstai 10. lokakuuta 2024

Kesän kuvamuistoja

 

Vene tyynellä merellä, tuulilasissa kyltti jossa lukee "Huoltoajo"
Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Järjestelen parhaillaan viime kesän Velmu-maastotöiden valokuvia Perämereltä. Kuvia on reilut 5000 kpl. Kaikki on kyllä poistettu kameroista, laitettu oikeisiin kansioihin ja nimetty joko heti ottopäivän iltana tai viimeistään seuraavana päivänä, mutta nyt työn alla on "Parhaat 2024" -kansion kerääminen.

Otamme kuvia koko ajan ja kaikesta. Kamera kulkee jokaisen kahlaajan, sukeltajan ja kipparin matkassa koko ajan. Dokumentoimme työtilanteita, kauniita maisemia, näytteenottoa ja lajeja. Otamme kuvia harvoin nähdyistä lajeista ja mikroskooppikuvia lehtien rakenteesta. Otamme kuvia kun on uskomattoman kaunis sää ja aurinko paistaa, otamme kuvia, kun vettä sataa kaatamalla tai kun tuulee 19 m/s. Nykyisin tallennustila ei rajoita kuvien ottoa, joten kaikesta otetaan kuvia koko ajan.

Kuvia käytetään sisäisesti viestinnässä, somessa, raporteissa, esitelmissä, kouluvierailuilla. Kuvia käyttävät myös mm. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöministeriö, Helcom ja monet muut ulkoiset tahot. Niitä pyydetään painettaviin lehtiin ja netissä julkaistaviin materiaaleihin. Kuvat ovat kovaa valuuttaa ja niitä tarvitaan jatkuvasti lisää, koska parhaat kuvat "kuluvat" yllättävän nopeasti - jos on nähnyt saman kuvan viisi kertaa eri foorumeilla, se alkaa jo kyllästyttää. Ja kun niitä nyt on olemassa, miksi niitä ei käytettäisi.

Metsähallituksen kuvat päätyvät Kuvapankkiin, jonne esim. Ympäristöhallinnosta voi saada käyttöoikeudet, tai voin etsiä sieltä kuvia ja lähettää latauslinkin pyytäjälle. Kuvapankkiin ei kuitenkaan voi eikä saa dumpata tuhansia kuvia, jotka eivät kaikki suinkaan ole julkaisukelpoisia. Suuri osa kuvista on epätarkkoja, erityisesti veden alta otetuista kuvista. Vaikka täysin käyttökelvottomat kuvat heitetäänkin heti roskakoriin eli deletoidaan, jää silti valtava määrä "ihan okei" -kuvia, jotka eivät ole julkaisukelpoisia, mutta joista voi olla dokumentaarista hyötyä joskus. Ei niitä poiskaan kannata heittää. Kuvat pitää siis käydä läpi ja etsiä sieltä muutama sata vuoden parasta otosta Kuvapankkia varten.

Kuvakaappaus kansioista, joihin on järjestetty kesän kuvia
Tällaisiin kategorioihin kuvia solahteli.


Seuraavien viikkojen ajaksi ajastan LuontoTyyppien Facebook-sivulle kuvakokoelmia kesältä 2024 Perämereltä, kuvamuistoja siis. Kurkkaa LuontoTyyppien Faceen joka sunnuntai-ilta loppuvuoden ajan niin pääset mukaan kesämuisteloihin.

Essi Keskinen

keskiviikko 4. syyskuuta 2024

Itämeripäivä!

Henkilö esittelee varusteita nuorille, jotka seisovat ympärillä katsomassa
Pelasta Perämeri -tapahtuman eli Oulun Itämeripäivän esittelyssä on tällä hetkellä putkinoudin, jolla sukeltaja ottaa pohjaeläinnäytteen. Vieressä tönöttävät oranssit vesikiikarit ja takana siintävät pelastautumispuku ja hara. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Itämeripäivä on Itämeren oma päivä. Silloin tutustutaan Itämereen ja sen eri merialueisiin, sen eläimistöön ja kasvillisuuteen, syödään Itämerestä kalastettua kalaa, käydään siinä uimassa, tutustutaan mereen taiteen kautta tai pohditaan Itämeren tulevaisuutta ja luonnonsuojelua.

John Nurmisen säätiö lanseerasi Itämeripäivän ajatuksen ja päivä on vakiintunut elokuun viimeiselle torstaille, Samalle viikolle osuu hienosti myös Suomen luonnon päivä, jota juhlitaan elokuun viimeisenä lauantaina.

Monet opettajat tietävät jo Itämeripäivän ja ovat ottaneet sen ohjelmistoonsa. Kun koulut ovat jo alkaneet, opettajan kanssa pääsee tutustumaan Itämeripäivän tapahtumiin monessa eri kaupungissa.

Lapsia katsomassa kuvia kasveista
Lapsia kiinnosti kasvien tunnistaminen lasipurkeista. Ja hankeheijastimet menivät kuin kuumille kiville. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Tänä vuonna kansallinen Velmu-ohjelma (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma) ja Biodiversea LIFE-IP -hanke satsasivat henkilöstöresurssit Turkuun, Ouluun ja Helsinkiin. Myös monilla muilla paikkakunnilla juhlittiin Itämeripäivää erilaisin tapahtumin ja tempauksin.

Henkilöitä istuu rivissä suuren valkokankaan edessä, kankaalla esiteltyinä panelistit
Meri Kallasvuo Lukelta fasilitoi paneelikeskustelua luontopositiivisesta Itämerestä Oodin Itämeripäivässä. Kuva: Marianne Karlemo / ELY-keskus

Itämeripäivän tunnelmaan pääsee katsomalla Turussa Forum Marinumissa esitetyn valokuvanäyttelyn, jonka esittelyteksti kulkee näin:

"Valokuvanäyttely on kooste Itämeren kauneudesta ja sen muutoksesta meidän vaikutusten seurauksena, sisältäen kuvia kaikista Suomen merialueista.

Näe meremme vedenpinnan alta ja iloitse yhdessä VELMU:n 20 vuotisjuhlaa, jonka työpanoksen vuoksi Suomen meriluontoa on kartoitettu jo toistakymmentä vuotta."


Helsingissä Velmu juhli sekä pääkirjastossa Oodissa että Korkeasaaressa.

Oodin Itämeripäivän ohjelmaan mahtui kaikenlaista. Maijansalissa pidettiin esitelmiä, paneelikeskustelu ja kirjailijahaastattelu. Esitelmien välissä pyörivät vedenalaiset videot ja 5 metrisen sedimenttipötkön ja kartoitusvarusteiden esittelyt. Pienimmät lapset piirsivät lisäksi vedenalaisia eliöitä tai pelasivat Meren aarteet -lautapeliä, ja yläkouluikäiset nuoret virtuaalista meriaiheista pakohuonepeliä. Itämeripäivästä keskusteltiin myös monien Oodia kiertävien turistien kanssa. Oli hienoa päästä juhlistamaan Itämerta sekä Velmun 20 vuotista taivalta niin monen kiinnostuneen kanssa Itämeripäivänä!

Lasten piirrustuksia ja askarteluja suurella paperilla
Lapset saivat piirtää ja askarrella oman Itämerensä Oodissa. Kuva: Marianne Karlemo / ELY-keskus

Peli avattuna pöydälle
Meren aarteet -lautapeliä pääsi pelaamaan Oodissa. Peliä ei myydä, mutta sitä lahjoitetaan pelattavaksi esim. kirjastoihin, kouluihin ja tapahtumiin. Kuva: Marianne Karlemo / ELY-keskus


Henkilö puhuu mikrofoniin yleisön edessä ja katsoo seinälle heijastettua kuvaa levästä
Jaakko Haapamäki Sykeltä kertoo Itämeren oudoista lajeista Oodin Itämeripäivässä. Kuva: Sanni Turunen / Metsähallitus

Kaksi henkilöä istuu tuoleilla ison valkokankaan edessä
Kirjailija Sanna Nyqvist kirjoitti kirjan Rannalla ja pääsi haastateltavaksi Oodin Itämeripäivään. Kuva: Sanna Kuningas / Luke

Korkeasaaressa Itämeripäivää vietettiin peruskoululaisille suunnatun seikkailuradan merkeissä. Kouluryhmät kiersivät ohjelmapisteillä tutustumassa Itämeriaiheisiin. Seikkailu järjestettiin yhdessä Korkeasaaren, Baltic Sea Action Groupin (BSAG), Metsähallituksen, Pidä saaristo siistinä ry:n ja Sea Life Helsingin kanssa.

Henkilö seisoo sukelluspuvussa sumuisen meren äärellä ja katsoo merelle
Sumu hälvenee pikkuhiljaa Korkeasaaren edustalta kun näytteet koululaisten Itämeripäivän käyntiä varten on etsitty. Kuva: Anna Lyssenko / Metsähallitus

Henkilö ja paljon varusteita kalliorannalla meren äärellä
Koululaisille vedenalaiset kasvi- ja levänäytteet ja meribiologien varusteet ovat jännittäviä ja eksoottisia. Kuva: Anna Lyssenko / Metsähallitus

Metsähallituksen sukeltajat esittelivät koululaisille (ikäryhmät huomioiden) meriluonnon ennallistamistyötä. Oppilaat tutustuivat kasvilajeihin ja katsoivat videota meriajokkaan istuttamisesta. Veden äärellä juttelimme, kuinka luontoa voidaan käytännössä ennallistaa, mitä se tarkoittaa ja miksi se on tärkeää. 

Oppilaita kiinnosti mm., mitä jännittäviä aarteita sukeltaja voi löytää vedestä sekä millaisia rangaistuksia seuraa jos ennallisitamista ei tehdä.

Korkeasaaressa kävi 400 koululaista pääkaupunkiseudulta 2.-9 luokalta. 

Katos, jonka alla paljon nuoria
Korkeasaaressa on järjestetty Itämeripäivän sukellustapahtuma ja Velmu-esittely jo monena vuotena. Tänä vuonna sää suosi kävijöitä, toisin kuin sateisena Itämeripäivänä 2023. Kuva: Metsähallitus

Oulussa Itämeripäivä yhdistyi Pelasta Perämeri -tapahtumaan ja Oulun peruskoulujen 50-vuotisjuhliin Kuusisaaressa keskustan kupeessa. Paikalle oli ilmoittautunut 1800 lasta ja nuorta päiväkotiryhmistä ala- ja yläkoululaisiin, lukiolaisiin ja eri asteen opiskelijoihin. Iltapäivällä ohjelmaa oli myös muille oululaisille kirjailijavierailujen, bändien ja taiteilijoiden muodossa.

Kaksi muuta ja pelastautumispukuinen henkilö seisovat esittelypöydän edessä nurmikolla
Velmu (Metsähallitus) ja SeaMoreEco (POP-ELY) valmiina ottamaan vastaan 1800 koululaista! Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Metsähallitus ja POP-ELY (SeaMoreEco -hanke) yhdistivät voimansa Oulun tapahtumassa, jossa järjestettiin viisi sukellusnäytöstä, esiteltiin vedenalaista luontokartoitusta ja siihen käytettävää välineistöä, yhdisteltiin kasvinäytteitä niiden kuviin ja nimiin ja metsästettiin rantakasveja käsi-GPS:n avulla. Sää suosi ulkoilmatapahtumaa ja helli niin koululaisia kuin kaupunkilaisiakin.

Itämeripäivä oli Velmun 20-vuotisjuhlavuoden keskeisimpiä tapahtumia, jonka järjestämisessä ovat olleet mukana Metsähallituksen lisäksi mm. Suomen ympäristökeskus, ELY-keskukset, Luonnonvarakeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Ympäristöministeriö. 

Lapsi katsoo mikroskooppiin, pöydällä kasvinäytteitä lasipurkeissa
Mikroskooppiin katominen kiinnostaa aina! Lasipurkkeihin näytille asetetut vesikasvit herättivät paljon kiinnostusta Pelasta Perämeri -Itämeritapahtumassa Oulussa. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus


Henkilöitä esittelemässä paneeliin kiinnitettyjä esitteitä
Mitä Itämerestä löytyy ja kuinka ne löydetään? Itämeripäivänä voi saada vastauksen moneen vedenalaista luontoa koskevaan kysymykseen. Kuva: Marianne Karlemo / ELY-keskus

Ihmisiä katsomassa pöydällä olevia esitteitä ja sedimenttipötköä
Geologian tutkimuskeskus GTK toi ihmeteltäväksi pohjasta poratun sedimenttipötkön. Kuva: Liisa Nevalainen / YM

Kuva seinälle heijastetusta hiekkapohjakuvasta, jossa lopputekstit valokuvanäyttelylle
Forum Marinumissa pyöri kolmeminuuttinen Velmu 20 -valokuvanäyttely. Kuva: Wiljam Eklund / ELY-keskus

Yleisöpäivät ovat aina rankkoja. Jos väkeä on paljon, ei taukoihin ole aikaa ja samaa tarinaa joutuu toistamaan kerta toisensa jälkeen. Jos kävijöitä ei ole, on turhauttavaa seistä odottavan näköisenä varusteiden vieressä ja toivoa, että edes joku pysähtyisi katsomaan. Illalla on aina aivan rättiväsynyt olo, mutta toisaalta hyvin kiitollinen. Esim. Oulun tapahtumasta saatiin suorien kiitosten lisäksi palautetta vitosluokkalaisen pojan äidiltä, joka myöhemmin illalla viestissä kertoi, että sukellusnäytös oli kuulemma ollut "ihan superkiinnostava". Innostuneiden koululaisten ja nuorten kanssa on aina mahtavaa keskustella, ja jos aikuisille voi kertoa jotain uutta ja saada heidät vaikka tajuamaan, että pinnan alla tosiaan elää jotain suojelemisen arvoista, on yleisötapahtuman tarkoitus toteutunut.

Ensi vuoden Itämeripäivää odotellessa!

Essi Keskinen

P.S. Jää vielä hetkeksi katsomaan tämä upea video meriajokkaan istutuksesta Hevosenkenkälahdelle Helsingin edustalla!

perjantai 23. elokuuta 2024

Kävelyllä Itämeren hyväksi

Kuva repusta, jossa on retkikunnan logo
Save the Baltic Sea vaellusretkikunta pysähtyi Oulussa ottamassa osaa Velmu-kartoituksiin. Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Velmu (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) kohtasi tänään Save the Baltic Sea -vaellusretken, jonka tarkoitus on nostaa tietoisuuteen mm. Itämeren ongelmia, ratkaisuja niihin ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Matka alkoi Klaipedasta maaliskuussa 2024 ja päättyy ennen vuodenvaihdetta takaisin lähtöpisteeseensä. Tarkoituksena on kävellä koko 6000 km matka yhdeksän kuukauden reissun aikana. Mukana kulkee huoltoauto.
Instagram-kuvaleike


Matkan varrella retkeläiset tapaavat aktivisteja, päättäjiä, Itämeren parissa työskenteleviä ammattilaisia ja muita Itämeren tilan hyväksi työske
nteleviä ihmisiä.

Tänään vuorossa oli Perämeren Velmu-tiimi.

Ihmisiä pukemassa pelastautumispukuja päälleen parkkipaikalla
"Näin puetaan pelastautumispuvut, henkselit kannattaa laittaa ristiin..." Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Sovimme jo hyvissä ajoin kesäkuussa, että retkikunnan pitäisi olla Oulun kohdalla 22-23.8 ja näin todella tapahtui. Tapasimme Dovilén ja Editan Nallikarin rannalla, kävimme läpi muodolliset "Tämä on metsähallitus ja tätä tekee Velmu" -power pointit, katselimme tämänkesäisten Velmu-töiden karttakansiota ja sitten hypättiinkin kädet savessa töihin. Eli pelastautumispuvut päälle ja mereen.

Nallikarin heikkarannan ympäristöön ja Hietasaaren rannoille on vuosien saatossa tehty melko paljon Velmu-kartoituspisteitä, koska tuulisella ilmalla toimistolta on päässyt vaikka polkupyörällä polkemalla paikalle. Nyt linjat haluttiin tehdä Nallikariin, koska siellä retkikunta majoittuu ja pohja on matalaa hiekkaa, joten pelastautumispuvussa pystyy helposti tekemään vesikiikarilinjan, eikä tottumatonkaan pöllytä pohjaa.

Pelastautumispukuinen henkilö seisoo hiekkapohjalla, mittalinja kulkee jalkojen välistä
Kova hiekka ei paljon pöllyä. Kasvillisuus käsitti lähinnä ahvenvitaa, järviruokoa, vesitähtiä ja luikkia. Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Minä sain sihteerikseni Editan, Sara ja Erika saivat Dovilén. Linjat vedettiin, minä tein arvion näytepisteeltä ja Edita kirjoitti tiedot ylös. Hän katseli ihmeissään vesikiikarilla veden alle, ihmetteli kasveja ja kalanpoikasia ja uskaltautui lopuksi hiukan kelluskelemaankin. Meri oli tyyni, sade ropisi, oli kovin kaunista ja seesteistä. Edita, joka tavallisessa elämässään työskentelee kehitysvammaisten lasten fysioterapeuttina, sanoi nauttivansa meressä kahlailusta ja rantamaisemista kovasti.

Kaksi pelastautumispukuista henkilöä meressä
Näin otetaan pohjaeläinnäyte hiekkapohjalta. Kuva: Sara Karvo / Metsähallitus

Ei linjoilta mitään erityistä saati harvinaista löytynyt, mutta viimeinen puuttuva hiekkapohjanäyte saatiin otettua ja demonstroitua Save the Baltic Sea -vaellusryhmälle, millaista työtä Metsähallitus ja Velmu tekevät Itämeren hyväksi. Lopuksi saimme vielä kaksi "Editan lasten" askartelemaa laivapiirrosta lahjaksi ja allekirjoitimme vieraskirjan.

Kuva vieraskirjasta, johon kirjoitettu teksti ja teipattu Velmu-esite
Vieraskirjaan tuli Metsähallituksen ja Velmun terveiset. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Lasten askartelema paperilaiva
Kiitokseksi saimme tämän ja toisen vastaavan lasten askarteleman laivan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Huomenna tai ylihuomenna retkikunnan matka jatkuu kohti etelää. Helsingissä porukka tapaa HELCOMin eli Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissoin tai Helsingin komission edustajan. Mainostimme ensi torstain Itämeripäivää, jolloin juhlitaan Itämerta, tutustutaan siihen ja vaikka uidaan siinä. Silloin ympäri Suomen rannikkokaupunkeja löytyy Itämeriaiheisia tapahtumia. Oulussa päivän nimenä on Pelasta Perämeri, Helsingissä Velmu juhlii 20-vuotista taivaltaan Oodissa, Korkeasaaren rannassa pääsee katselemaan sukellusnäytöksiä ja Turussa Itämeripäivää juhlitaan mm. Forum Marinumissa. Koko päivän kaiken ohjleman löytää Itämeripäivän virallisilta sivulta.


Miksi Itämeripäiviä tai tällaisia vaellusretkikuntia tarvitaan? Niitä tarvitaan kasvattamaan tietoisuutta ja nostamaan Itämeri ja sen ongelmat, mutta myös sen pelastamiseksi tehtävä työ, kaikkien tietoon. 

Nähdään 29.8.2024 Itämeripäivässä esimerkiksi Oulussa, Turussa tai Helsingissä!

Essi Keskinen


Instagram-kuvaleike

Instagram-kuvaleike