|
Poimuvita on nimensä veroinen. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Eräs antoisa piirre meribiologin kenttätyössä on ihmisten kanssa jutteleminen. Kun ilmaantuu mökkilaiturin viereen SUP-laudalla ja alkaa kirjoittaa muistiinpanoja, kukapa ei tulisi kysymään että mitä sinä oikein teet.
Tällä viikolla päästiin juttelemaan mökkiläisten kanssa muutamaankin otteeseen. He kertoivat, että heidän mökkifladaansa ilmaantuu poimuvitaa noin neljän vuoden välein, ja silloin se räjähtää niin valtavaan kasvuun, että sekaan ei meinaa mahtua uimaan, ja potkuri on putsattava heti fladasta päästyä. Silloin kuulemma poimuvitaa raavitaan fladasta maalle että joukkoon mahtuisi edes joten kuten. Kun poimuvita on vallannut fladan, vesi kuulemma kirkastuu siksi vuodeksi niin että nytkin näkyvät kivet, jotka normaalisti eivät pohjasta näy.
Flada oli vajaat kolme metriä syvä ja poimuvita ylsi pintaan asti. Merkitsin lajin peittävyydeksi usein 20-50 % eli kyse on hyvin merkittävästä biomassasta eli kasvillisuuden määrästä. Kasvillisuus kuluttaa vedestä ravinteita ja sitoo hienoa mutaa pohjaan juurillaan, näistä syistä vesikin kirkastuu.
Maanantaina tuuli 17 m/s ja ilmeisen herkästi irtoavaa poimuvitaa olivat rannat täynnään. Aallokko oli nostanut irronneita vitoja korkealle järviruovikkoon niin että nyt kuivuneet versot roikkuivat omituisesti metrin korkeudella vedenpinnasta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun itse näen poimuvitaa, vaikka se ei olekaan mikään harvinainen laji. Vuosien välinen vaihtelu selittää sen, miksi joskus osuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Tänä vuonna poimuvita on tullut vastaan muuallakin Merenkurkussa ja kuulemma myös Selkämerellä.
|
Hapsivita ja punanäkinparta voivat kasvaa hyvin tiheinä ja korkeina viidakoina mutapohjaisen luonnontilaisen fladan pohjalla. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
|
Hapsivita voi kasvaa metrin, parinkin korkuiseksi. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Mökkiläiset olivat kiinnostuneita työstäni ja juttelimme tovin. Heillä oli sukulaisenakin meribiologi, tosin Ruotsin puolella Pohjanlahtea. Näytin karttaa, jossa minulla oli päivän agenda, yhden hyvän ja luonnontilaisen fladan kartoitus ja yhden "huonon" fladan kartoitus. Heidän fladansa sattui olemaan musta eli mallin mukaan luontoarvot olivat vähäisiä ja ihmispaineet runsaita. Kerroin, että esim. kummankin fladan suuaukon ruoppaus, useat kesämökit, monet laiturit ja veneily fladassa laskevat sen luonnontilaisuutta ja näin ollen vedenalaisia luontoarvoja.
"Me ollaan pilattu tämä!" Puuskahti yksi mökkiläinen. "Tai oikeastaan meitä edeltävät sukupolvet", korjasi toinen. Fladan suuaukko oli kuulemma ruopattu viimeksi kymmenen vuotta sitten, mutta edelleen se mahdollistaa moottoriveneiden pääsyn laguuniin. Fladan suuaukon avaaminen laskee fladan arvoa esim. kalojen kutualueena, koska veden vaihtuvuus mereen lisääntyy ja fladan lämpötila laskee. Fladoja voidaan ennallistaa sulkemalla avattu suuaukko. Tätä on tehty Merenkurkussa ja myös Ruotsin puolella.
Lisää meriluonnon ennallistamisesta voi lukea täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti