Tänään 13-vuotias seiskaluokkalainen Kaisla tuli tutustumaan
päiväksi työelämään. Hän ei kuulemma halunnut äitinsä kanssa apteekkiin eikä
isänsä kanssa lehtitoimitukseen, joten listalla seuraavana oli Metsähallituksen
meribiologina työskentelevä kummitäti.
Kaisla tutkii Saumaton Perämeri -hankkeen kuvia. Kuva Essi Keskinen, Metsähallitus |
Kaisla on vuosien saatossa piirtänyt työhuoneeni seinille
monia piirroksia, juon teetä Kaislan posliininmaalauksessa taiteilemasta
mukista ja katossa roikkuu Kaislan paperimassasta tekemä puolimetrinen
merihevonen. Kaisla käy kuvaamataitopainotteista yläasteluokkaa ja
ajattelinkin, että hän saisi auttaa minua valitsemalla valokuvia.
Annoin Kaislalle tunnin aikaa ja SEAmBOTH-hankkeen valokuvia
hankevuosilta 2018-2019. Valokuvia oli jo rankattu jonkun verran, eli kesässä
kertyvästä vajaasta kymmenestä tuhannesta kuvasta kansiot olivat pienentyneet
muutamiin satoihin. Kaislan tehtävänä oli valita kymmenen kuvaa, jotka tavalla
tai toisella puhuttelivat häntä tai olivat mielenkiintoisia.
Tässä on saalis:
”Valitsin tämän, koska kala oli niin kivan näköinen. Lisäksi se on tosi paljon saman värinen kuin kivi.” Kivisimppu Iso-Huiturissa, kuva Teemu Uutela, Metsähallitus. |
”Tässä kuvassa kasvit oli niin hienon muotoisia ja värisiä.” Äimäruohoja ja keiholehden ruusukkeita Maakrunnissa, kuva Essi Keskinen, Metsähallitus. |
”Sukeltaminen näyttää niin kiinnostavalta ja näytteidenotto myös.” Sukeltaja ottaa näytettä Etukarissa, kuva Suvi Saarnio, Metsähallitus.
|
”Kasveissa on niin hienot värit kun varret on punaisia ja lehdet vihreitä.” Nelilehtivesikuusia Isokivenletolla, kuva Teemu Uutela, Metsähallitus. |
”Kivellä kimaltavat kuplat näytti hienoilta kivien pinnalla, kivet oli kivan näköisiä.” Kiviä Maasarvesta, kuva Noora Kantola, Metsähallitus. |
”Ötökkäkuva näytti hauskalta ja kiinnostavalta.” Kovakuoriainen Pensaskarin glo-järvestä, kuva Suvi Saarnio, Metsähallitus. |
”Pallukat näytti meduusoilta, ne näyttää ihan limapalloilta.” Siimaeläinkolonioita Notonecta Herakarista Kemin edustalta, kuva Teemu Uutela, Metsähallitus. |
Tällainen oli siis seiskaluokkalaisen valinta kymmenelle mielenkiintoisimmalle,
tai muuten mieleen jääneelle, kuvalle.
Kysyin vielä viimeiseksi, ajatteleeko Kaisla nimeään koskaan
lajina, joka kasvaa Perämerenkin rannoilla.
”En ajattele, se on vaan nimi mulle. Kuitenkin alemmilla
luokilla jos luettiin kirjaa niin jos oli kaisla-vesikasvi, niin muut lapset yhdisti
sen muhun.”
Se vielä on sanottava tästä lapsityövoiman käytöstä että
anna koululaiselle tehtävä ja hän suorittaa sen. Annoin ohjeistuksen
valokuvatehtävälle, aikaa yksi tunti. Opettelimme hipaisuhiiren käytön ja
kuvien kopioimisen ja poistamisen ja 59 minuutin kuluttua Kaisla ilmoitti, että
nyt on kymmenen kuvaa valittu. Ei turhaa nillitystä siitä, että jonkun mielestä
valinta voisi olla erilainen, tai että pitääkö valita hyviä siinä tai tässä
kategoriassa tai pitääkö olla nätit värit tai mitään tällaista. Ei,
tehtävänantoa seurasi selkeä ja hieno suoritus annetussa määräajassa.
Iltapäivällä laiteltiin vielä herbaariota
aakkosjärjestykseen (9 kansiota vuodesta 2007 lähtien…) ja jos aikaa jää,
tehdään herbaarionäytteet viimeisistä, kesällä kuivatuista näytteistä. Kyllä
tähän kuusi tuntia saadaan helposti hurahtamaan 😊
Essi Keskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti