 |
| (Kuva: Metsähallitus/Teemu Mustasaari) |
Töiden, opintojen ja
harrastusten vuoksi olen päätynyt sukeltamaan melkein koko Suomen rannikolla
varsin erilaisissa paikoissa. Päätin kirjoittaa jonkinlaisen tiiviin
yleistyksen siitä, miltä Suomen rannikko Vaasan pohjoispuolelta Virolahdelle
näyttää pinnan alla. Hieman näiden havaintojen luotettavuutta heikentää se,
että kaikilla alueilla en ole tehnyt samoja töitä. Toisaalla on tullut
sukellettua enemmän ulkosaariston avoimilla kovilla pohjilla, toisaalla taas matalissa fladoissa, joissa maha ottaa kiinni pohjaan.
Vaasan pohjoispuolella
meri muuttuu nopeasti siirryttäessä Perämerelle. Vesi on tummempaa, levälajisto
vähenee ja muuttuu pienikokoisemmaksi. Mereisemmät makrolevälajit häviävät
kokonaan. Hieman vastaavan muutoksen voi havaita Suomenlahdella siirryttäessä itään
päin. Mereistä lajistoa, esimerkiksi punaleviä, kyllä esiintyy, mutta niiden
määrä vähenee ja koko pienenee. Samoin rakkolevään (nykyiseltä nimeltään
rakkohauruun) törmää harvemmin kuin lännempänä Suomenlahdella.
Saaristomeri ja läntinen
Suomenlahti erottuvat muista alueista selvästi runsaammalla makrolevälajistolla.
Erilaisia levälajeja on paljon ja niiden esiintymät suurempia. Paljasta
kivenpintaa ei juuri näy, vaan usein se on jonkun levän peitossa. Myös
syvemmällä kasvaa jotakin, kuten sitä jokapaikan Sphacelariaa (suomeksi
pohjankivisuti) kiven pinnassa. Pohjoisempana ja idempänä kiven pinta on paljon
useammin paljas myös vähän matalammalla.
Suomen rannikolla omasta
mielestäni erikoinen alue on Selkämeri. Lajistoa on vähemmän kuin Saaristomerellä
tai läntisellä Suomenlahdella. Silti Selkämerellä on tullut sukelluksella
vastaan suurimmat, yli 20 m rannasta ulos levittäytyvät rakkolevävyöhykkeet
sekä 100% peittävyydeltä punaleviä laajoilla alueilla.
 |
| Monimuotoisuutta ja värikkäitä leviä Hangon edustalla. (Kuva: Metsähallitus/Mats Westerbom) |
 |
| On niitä värejä hiukan itäiselläkin Suomenlahdella! (Kuva: Metsähallitus/Ari O. Laine) |
Suomen rannikon eri
alueet eroavat myös muuten kuin vain lajiston puolesta. Varsin hyvän kuvan
siitä, miltä alueet näyttävät pinnan alla saa siitä, mitä on pinnan päällä. Ei
liene yllätys, että Vaasan seutu ja Selkämeri ovat tasaista ja kivikkoista myös
pinnan alla. Toki kalliotakin esiintyy, mutta tyypillinen pohja on hyvin
hitaasti madaltuva kivikko, jossa on kivien välissä soraa ja hiekkaa. Saaristomeri
ja Läntinen Suomenlahti sen sijaan ovat pitkälti paljasta kalliota myös pinnan
alla. Rannat syvenevät nopeasti. Itäisellä Suomenlahdella pohja onkin sitten
melkoinen sekoitus. Paikoitellen varsin korkeita kalliosaaria, ja toisaalla taas
kiviröykkiöistä muodostuneita kareja.
 |
| Kallioita Läntisellä Suomenlahdella. (Kuva: Metsähallitus/Mats Westerbom) |
 |
Itäisellä Suomenlahdella on kiviä niin veden alla kuin päälläkin – melko samalta näyttäisi myös Merenkurkussa. (Kuva: Metsähallitus/Maiju Lanki) |
Vedenalainen maisema
väistämättä vaikuttaa myös työskentelyyn merellä, erityisesti jos ja kun työn
kannalta kiinnostavat alueet ovat väylien ulkopuolella ja vieläpä usein varsin
matalassa vedessä. Vaasan seudun matalat ja loivat rannat yhdessä valtavien
kivien kanssa tekevät merellä liikkumisesta vaikeaa. Sellaista ihanuutta kuin
syvä vesi ei aina ole tarjolla, vaan on kuljettava muutaman metrin syvyisessä
vedessä, mistä suuret kivet voivat yllättäen (ilman varoitusta kaiussa) nousta
uhkaamaan potkuria. Selkämerellä rannan lähellä liikkuminen on vaikeaa, sillä
kaikkialla on kiviä. Kauempana rannoista helpottaa, sillä saaria tai karikoita
ei juuri ole. Tosin varsin usein kiinnostavat alueet ovat rantojen lähellä,
joten kivikoita ei siltikään pääse karkuun.
Saaristomerellä ja
läntisellä Suomenlahdella taas on paljon saaria ja kareja. Niiden välissä vesi
on kuitenkin syvää usein jo rannan lähellä. Liikkuminen merellä on helppoa, jos
ei nyt saaren rantaan aja.Itäinen Suomenlahti on sitten jonkin sortin sekoitus
muista alueista. Vedet ovat varsin syviä, mutta veneitä vaanivat lukuisat
karikot. Tarkalla kartan tuijotuksella niistä kuitenkin selviää, ainakin
ulompana merellä. Merellä liikkumista helpottaa varsin tarkasti luodatut
vesialueet. Tähänastisen kokemukseni mukaan kivet ja matalat ovat siellä missä
kartta niiden sanookin olevan. Ehkä varsin merkittävillä satamakaupungeilla Kotkalla
ja Haminalla on ollut vaikutuksensa karttojen täsmällisyyteen.
-Teemu M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti